UFC 2009 Undisputed

Luu kurkkuun

"Ready? Let's fight!" huutaa tuomari. Kohtaat vastustajasi kehän keskellä. Yleisö hurraa. Avaat pelin voimakkailla koukuilla kylkiluihin. Hän vetää sinut mattoon ja yrittää nilkkalukkoa. Potkaiset jalkasi irti ja singahdat pystyyn. Hän yrittää roikkua jalassasi kiinni, mutta pysyttelet tasapainossa. Irtaudut otteesta ja syöksyt vastustajasi päälle mattoon. Sarja kyynärpäitä lopettaa ottelun, sillä kehätuomarin on mentävä väliin, jottei ottelijoille aiheutuisi vakavia vammoja. Avohaavat, revähdykset, murtumat ja aivotärähdykset kuuluvat vapaaottelijan arkipäivään. UFC 2009 Undisputed ei sovi heikkohermoille.

Aiemmin WWE Smackdown vs Raw -peleistään tunnettu Yuke's on onnistunut kääntämään oktagonin tapahtumat kaikessa raadollisuudessaan virtuaalikehään. Nykypäivän gladiaattoreiden jakelemat lyönnit ja potkut mäjähtävät voimalla, joka tuntuu sohvalle asti. Jokainen osuma näyttää ja tuntuu kirjaimellisesti tyrmäävän kovalta, ja se onkin UFC 2009:n vahvempia puolia. Terveysmittarin puuttuessa ottelut voivat kääntyä tappiollisiksi tai voitokkaiksi sekunneissa. Arvaamattomuus on juuri vapaaotteluiden suola. Toisin kuin vaikkapa painiotteluissa, joissa piestyksi tuleminen tarkoittaa automaattisesti tappiota, UFC-maailmassa matsi on ohi vasta kehätuomarin niin päättäessä.

Nyrkki silmään

Kontrollit tekevät otteluista erityisen mielekkäitä. Eri toimintoja on sidottu nappiyhdistelmiin roimasti, ja vaikka aluksi kaikkien hienouksien hallitseminen tuntuu mahdottomalta, pienellä harjoittelulla palikat loksahtavat kohdalleen. Ennen suin päin ottelemaan ryntäämistä kannattaakin käyttää puolituntinen pelin Tutorialin parissa, jotta vapaaottelijan laajaa asearsenaalia oppii käyttämään. On selvää, ettei tämä peli sovi satunnaiselle pelaajalle, mutta UFC-fanit ja raskaan sarjan boximättäjät osaavat arvostaa monipuolista - joskin monimutkaista - ohjaussysteemiä.

Harmittavasti valikkorakenne ei yllä ollenkaan pelattavuuden tasolle. Uramoodissa halusin hankkia mainepisteitä liimaamalla sponsorilogoja shortseihin, ja kyseinen aktiviteetti vaati seitsemän välilehden läpikäymistä. Hahmonluonti takkuaa kahta pahemmin, sillä aliotsakkeiden haeskelemisen jälkeen yhden hiustyylin latautumista joutuu odottamaan useita sekunteja. Kaiken lisäksi hahmonluonti on pakollista, sillä uratilaa ei tunnetuilla staroilla voi pelata. Kömpelö hallintamekanismi verottaa aavistuksen uramoodin viehättävyyttä, mutta tärkeimmät ominaisuudet sparraus ja kuntoharjoittelu mukaan lukien onnistuvat vaivatta.

Muista yksinpelitiloista nostan esiin vielä Classic Fights -osion, jossa pelaaja voi olla osa historiaa hyppäämällä mukaan legendaarisiin matseihin. Mukana valikoimassa on Tito Ortiz vs Chuck Liddell ja unohtumaton Stephan Bonnar vs Forrest Griffin, joka räjäytti pankin nostaen MMA-ottelut suuren kansan tietoisuuten. Nämä erikoisottelut esitellään jokainen aidon videokuvan ja ihanan Rachelle Leahin saattelemana. Pelaajan tehtävä onkin saattaa ottelu pakettiin oikeiden tapahtumien mukaisesti. Historiaa ei pääse siis varsinaisesti kirjoittamaan uudelleen, mutta kyseinen pelimuoto edustaa silti Undisputedin parhaimmistoa.

Ja kaverille kanssa

UFC 2009 Undisputed tarjoilee myös moninpelihupia Livessä kurmottaville taistelijoille. Vaikkakaan se ei ole juuri lagittomin tai sujuvin nettisovellus, UFC:n pelastava tekijä on paljon toitotettu otteluiden arvaamattomuus. Maanosien välisissä mittelöissä en aina saanut potkua lähtemään ajallaan, mutta matsit olivat silti omalla tavallaan hauskoja. Kovat panokset voi lyödä pöytään ainoastaan kansallisissa karkeloissa, sillä muuten verkkoviive on huomattava, mikäli takkuilevan matsihaun avulla löytää sopivaa vastapelaajaa. Nettiottelut käydään ainoastaan 1v1-mentaliteetillä, koska mitään sisäänrakennettua turnauskaaviota ei ole.

Pikkufiboista huolimatta THQ on osunut nappiin vastoin pessimistisiä ennakko-odotuksia. Kankeat valikot ja nettipeliongelmat unohtaa helposti, kun pääsee sinuiksi moniulotteisen kontrollikartan kanssa. MMA-urheilua seuraavat mättävät jo varmasti peliä kädet rakoilla, mutta rämpyttämistaktiikkaa harrastavat saattavat todeta vapaaottelumekaniikan liian monimutkaiseksi. Lopullinen taistelu tappelupelien mestaruudesta ratkeaa myöhemmin kesällä, kun Fight Night -sarjan 4. osa astuu areenalle. Itse olisin valmis laittamaan rahani likoon tulokkaan puolesta, mutta onhan EA:n edustajakin tottunut menestymään. Kuten "Big" John McCarthy sanoisi: "Let's get it on!"