Mikä lienee tämän vuosituhannen eniten keskustelua herättänyt pelisarja? Yksi saattaa arvata Grand Theft Autoa, toinen Warcraftia, mutta allekirjoittanut kallistuu kyllä The Sims -elämäpelin puolelle. Sims on kerännyt huomiota niin paljon, että ei ihmekään millaista tahtia sarjan nimeä kantavia pelejä sekä lisäosia on ilmestynyt. Vuosi sitten tietokoneille ilmestynyt The Sims 2 on saapunut nyt myös kotikonsoleille, tuoden mukanaan tervetulleita uudistuksia, mutta sisältäen edelleen paljon parannettavaa.
Elämäsimulaattori
Kun yleensä pelisarjoissa pääosassa olevalla hahmolla on missio, on Sims-sarjassa päähahmo samalla myös pelin keskipiste. Hahmoa, tai parhaassa tapauksessa useita, pitää auttaa eteenpäin elon tiellä kehittämällä taitoja eri osa-alueilla, keräämällä kaveripiiriä sekä tietysti edetä valitsemallaan uralla. Vaikka idealtaan tämä kuulostaisi yksinkertaiselta ja tylsältä, riittää tekemistä senkin edestä. Oli kiinnostuksen kohteena sitten suuren asunnon rakentaminen tai rakkauselämän saaminen kukoistukseen, kuten oikeassa elämässä, pelissäkään se ei käy käden käänteessä. Ihan kaikkea ei simeilläkään pysty tekemään, vaan vapaudessaankin Sims 2 pysyy hyvän maun rajoissa.
Sims ei ole peli kaikille. Yleensä kuulee sanottavan, että kyseessä on tyttöjen peli, mutta toisaalta miksei virtuaalielämän kehittäminen kiinnostaisi yhtä lailla raavasta miestä. Tietysti matka toimintasankareista nukkekotiin on pitkä, mutta ennen kaikkea Sims soveltuu pienen mittakaavan näpräämisen ystäville.
Konsoliversio tarjoaa pelattavaksi kaksi eri pelitilaa, joihin molempiin pääsee käsiksi kaverin kanssa samanaikaisena moninpelinä. Perinteisempi vapaa peli asettaa perheen asuntoon ja laittaa pelaajan vastaamaan näiden hyvinvoinnista. Tarinatilassa puolestaan pelaaja ottaa hoitaakseen yhden simin, etenemisen tapahtuessa tavoitteista toisiin. Nimeltään tarinatila on kuitenkin mahdollisimman huono suomennus, sillä minkäänlaista tarinaa peli ei sisällä. Urbzin ystäville tämä saattaakin olla pettymys. Tarinatilan tavoitteet muodostuvatkin lähinnä ostamisesta sekä seurustelusta, esimerkiksi uuden sängyn hankkimisesta tai toisen simin voittamisesta pöytäjalkapallossa. Vaikka tämä tuo monipuolisuutta peruspeliin verrattuna, ei se kuitenkaan motivoi pelaajaa riittävästi. Tarinatilassa pelaamisesta tulee entistäkin enemmän suorittamista.
Heti alkuun konsoliversiossa pisti negatiivisesti silmään se, ettei PS2:n muistikortille pystynyt tekemään kahta tallennusta. Kun aloittaa uuden pelin, kirjoitetaan se vanhan päälle. Tämän takia tarinatilasta ei pääse välillä vapaaseen peliin "leikkimään", vaikka mieli tekisi. Eli jos taloudessa on useampi kuin yksi pelaaja, on useamman muistikortin omistaminen pakollista.
Saisiko olla hieman lohipirtelöä?
Sisältää Sims 2 kuitenkin hyviäkin puolia. Varsinkin keittiö on kokenut melkoista remonttia, sillä nyt pelaaja pääsee itse valitsemaan jääkaapista ainekset ja muodostamaan niistä reseptien mukaisia ruokalajeja. Vaihtoehtoisesti vapaa soveltaminen on sekin sallittua. Jokainen ruoka koostuu 1-4 eri ainesosasta ja vaikeammat vaativat eri apuvälineiden käyttöä valmistuksessa. Keittiön kanssa positiivisten uudistusten sarjaan kuuluvat eri ainesosia tuottavat sisustuselementit kuten akvaario, josta voi poimia tuoretta kalaa tarpeen mukaan.
Rakentaminen on kokenut rajoituksia. Enää taloja ei tupata täyteen tavaraa, jos ei halua ottaa tulipalon kasvanutta riskiä hengittämään niskaan. Jokainen esine talossa kasvattaa paloturvallisuusmittaria huonompaan suuntaan. Ikävästi mittari tuntuu olevan vähän liiankin tiukalla asetuksella, sillä paikoin huoneet näyttävät perin autioilta.
Yksi jatko-osan suurimmista uudistuksista PC-puolella oli simien toiveet ja pelot, jotka pitkälti määräävät mitä pelaaja tekee seuraavaksi. Tämä ominaisuus on kääntynyt konsolipuolellekin perin sulavasti. Hieman yllättäen konsoleilla Sims 2:sta on karsittu pois elämän kaari eli simit eivät vanhene lainkaan. Toisaalta kun pitää tallennusmahdollisuuden puutteet mielessä, on tämä ihan hyväkin asia.
Selkeästi konsolipelaamista helpottava uudistus on niin kutsuttu suora ohjaus. Vaikka mukana on perinteinen "osoita ja klikkaa" -tyylikin, on uusi ohjaus peliohjaimelle paljon luontevampi. Uudessa ohjaustavassa tatilla liikutetaan hahmoa ja toisella pyöritetään kameraa, toimintanäppäimien aktivoidessa esineitä. Vaikka konsolipeleihin tottumattomille tämä saattaa tuntua omituiselta ensimmäisen viiden minuutin ajan, sisään päästyään tajuaa kuinka paljon se nopeuttaa peliohjaimella pelaamista.
Nukkekodin tapetit vaihtoon
Tietokoneversioon verrattuna peli menettää luonnollisesti tarkkuudessa, mutta toisaalta grafiikka on perusnättiä ja kehitystä sarjan aikaisempiin konsolijulkaisuihin on havaittavissa. Erilaiset naapurustot ovat pirteästi sekä erinäköisiä että -teemaisia ja hahmoja kelpaa katsella lähempääkin. Pelistä saa myös tehtyä itsensä näköisen, sillä vaatteita sekä rakennuselementtejä on melkoisen paljon. Myös EyeToy-kameraa tuetaan. Sillä ei kuitenkaan saa omaa naamaansa peliin, mutta otettuja kuvia pystyy maalauttamaan seinien koristukseksi.
Äänipuolella peli sisältää simlish-kielellä tehtyä dialogia, radiohittejä sekä muuta ihan kelvollista musiikkia. Myös talo itsessään pitää elämisen ääniä. Oli kyseessä sitten vessan vetäminen tai auton tuuttaus kadulla, kuulostaa ympäristö mukavan aidolta ja eläväiseltä.
Peli on käännetty myös suomeksi, mikä madaltaa sarjaan tutustumisen kynnystä selvästi ja antaa mahdollisuuden nuoremmillekin pelaajille. Toki tarjolla on lukuisia muitakin kielivalintoja, mukaan lukien englanti, mutta Simsin kaltaista peliä toisaalta katselee ihan mielellään äidinkielelleen käännettynä.
Kyllähän se asiansa ajaa, mutta...
Sims on tietokoneille suunniteltu sarja, siitä ei pääse mihinkään. Vaikka konsolikäännös on paikka paikoin mainio, on toisaalta osa rajoituksista pelikokemusta häiritseviä. Paljon jääkin toivomisen varaa tulevia osia ajatellen. Kaikesta huolimatta Sims 2 ei ole huono hankinta sarjaan tutustumattomille, jos kodin tietokone ei peliä pyöritä tai mikäli se halutaan pitää hyödyllisemmässä käytössä. Sarjan vannoutuneille faneille puolestaan jo pelkkä laajennusosien uupuminen konsolipuolelta perustelee pitkälti tietokoneversioon sijoittamista.
Sims 2 jättää paljon kysymyksiä tulevan varalle, eikä vähiten lähiaikoina ilmestyvää PSP-versiota silmälläpitäen. Peli ei nykymuodossaan ole yhtä nautinnollinen konsoleilla kuin tietokoneella.
