Golden Sun muistetaan yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista käsikonsoliroolipeleistä. Karkkimaiseen ulkokuoreen nivottu peli luotti kliseisiin pelielementteihin, etupäässä hyvän ja pahan yhteenottoon, mutta kokonaisuus vaikutti tästä huolimatta hämmästyttävän tuoreelta. Nokkimisketjun kärkikahinoissa meno on kuitenkin tuimaa, eikä Golden Sunin osakkeita suinkaan nostaneet pelin lyhyt kesto tai töksähtävältä haiskahtanut lopetus.
Tämä ratkaisu oli tekijöiltä tietoinen, sillä kunnianhimoinen saaga päätettiin jo alkuvaiheessa paloitella useaan eri osaseen. Toinen palanen mittavaa mosaiikkia, The Lost Age, jatkaa suoraan alkuperäisen tuotoksen tarinaa. Uudet pelaajatkin pääsevät tosin pikaisesti juonikelkan kyytiin alussa esitettävän pitkäkestoisen muistelusegmentin myötä. Tarina ei ole vaikeasti pureskeltavaa kauraa. Koko tuntemamme universumin kohtalo on jälleen pelaajan somissa kätösissä.
Päähahmoina toimii tällä kertaa edellisen pelin alkutaipaleella kidnapatuksi joutunut Jenna, aiemman sankarikaartin lapsuudenystävä. Felix-velipojan lyöttäytyessä mukaan edessä onkin uuden mantereen tutkiminen ja ilkeiden roistojen pysäyttäminen. Kaupungista toiseen matkatessaan hahmokavalkadi kokee lukuisia mainioita juonenkäänteitä. Tämä pitää etenemisen tuoreena. Jatko-osien kaavaa noudatetaan uskollisesti - puitteet ovat entistä hienommat ja kaikkea on enemmän. Pituutta on lisätty puzzleja ja vuoropohjaisia taisteluita vaikeuttamalla. Tekemistä riittää myös lukuisten taustajuonta selvittävien tekstirivien lukemisessa.
Elementaalinen sekametelisoppa
Pelimaailma on edelleen pullolla metsästettäviä elementaaliotuksia, jotka tunnetaan paremmin nimellä djinn. Kiinnisaamisprosessi ei kuitenkaan ole enää aivan niin yksinkertainen, koska nämä vekkulit otukset eivät vapaaehtoisesti alistu pelaajan ohjastaman joukkion hallittavaksi. Jatkuvat pakenemisyritykset turhauttavat, mutta tekevät samalla hakureissuista entistä haasteellisempia. Jos löydetty olio pääsee syystä tai toisesta pakenemaan, pelaaja ei tule näkemään sitä sen koommin. Tallennus onkin enemmän kuin suositeltava toimenpide ennen djinn-taistelua. Lopulta mikään ei kuitenkaan ole tyydyttävämpää kuin ratkaiseva erikoishyökkäys, jonka jollekin asetettu djinn pystyy laukaisemaan taistelun tuoksinassa.
The Lost Agen taistelusysteemi on pääpiirteittäin sama kuin alkuperäisessä pelissä. Käyttöliittymä on valikkopohjaisena erittäin toimiva. Jokainen hahmo pystyy edellämainittujen djinn-hyökkäysten ohella käyttämään joko tavallisia voimahyökkäyksiä tai taikojen paikan ottavaa psyenergiavoimaa. Strategialla höystetyt taistelut vetävät vertoja mille tahansa roolipelille. Myös näyttävät erikoishyökkäykset hivelevät silmiä. Satunnaistaisteluja on silti kieltämättä hitunen liikaa.
Lisää närää aiheuttaa automaattisen hyökkäyskohdistuksen puute. Tämä tarkoittaa sitä, että kun pelaaja määrää useamman hahmon hyökkäämään saman vihollisen kimppuun ja vastustaja menehtyy, hahmot vetäytyvät puolustusasemiin eivätkä hyökkää toisten hirviöiden kimppuun, kuten voisi odottaa. Tämä ominaisuus häiritsee peli-iloa, muttei missään nimessä ratkaisevasti.
Grafiikkaintoilijoilla on sentään syytä hymyyn, visuaalinen yleisilme pyyhkii nimittäin lattiaa muilla vastaavan lajityypin peleillä. Golden Sun ykköseen verrattuna yksityiskohtia ja sävyjä on tullut lisää. Taisteluruuduissa käytetty osittainen 3D-näkymä toimii edelleen ja, mikä tärkeintä, peli rullaa sulavasti. Tärkeitä kohtia sävytetään lyhyillä videopätkillä ja taidekuvilla. Lopputuloksena on japanilaistyylisen huoliteltu ulkoasu, jota tuetaan erinomaisella soundtrackilla ja messevillä ääniefekteillä.
Vanha keitos maistuu yhä
Yksinpelin ohella The Lost Age hämmentää soppaa linkkikaapelituella ja moninpelillä. Mukana on yhä edellisestä pelistä tuttu taistelumoodi, jossa kasvattama joukkio voi ottaa mittaa tarinan aikana kohdatuista hirviöistä. Myös kaverin ryhmää vastaan taisteleminen onnistuu. Ensimmäisen Golden Sunin omistajat ottavat myös ilolla vastaan option, jolla ykkösosan datan voi kätevästi siirtää The Lost Agen maailmaan. Mukana on myös koodiavain, jonka naputtelemalla samat tiedot saa käyttöönsä. Nämä ekstrat ovat mukavia, mutta pääpaino on edelleen hyvän yksinpelikampanjan harteilla.
Parempi ulkoasu pitää Golden Sun -sarjan yhä mukana kilpailussa. Tactics Ogre ja Final Fantasy Tactics voivat peleinä olla hieman parempia, mutta tarinaskaalalla The Lost Age on eeppisyydessä omaa luokkaansa. Vanhojen ideoiden uudelleenlämmittelykään ei haittaa, kun edessä on viimeistelty, usean kymmenen tunnin mittainen seikkailu tutun fantasiamaailman parissa. Jälleen yksi hyvä lisäys GBA:n pelivalikoimaan.
