Mies, hattu ja nahkaruoska
En varmaankaan valehtelisi, jos väittäisin monien mieltävän nimen Indiana Jones seikkailun synonyymiksi. Steven Spielbergin ohjaama ja Harrison Fordin tähdittämä elokuvatrilogia onkin yksi kaikkien aikojen viihdyttävimmistä seikkailuelämyksistä, mitä viihdeteollisuudella on vuosien saatossa ollut tarjota. Yliluonnollisten muinaisesineiden perään haikaileva seikkailija-arkeologimme palaa lähivuosien aikana takaisin valkokankaalle sarjan neljännessä elokuvassa, mutta mikäpä olisi parempi tapa lieventää odotusta kuin hahmon vaiherikkaaseen elämään pohjautuva peli? Indiana Jones and the Emperor’s Tomb on hyvin pitkälti elokuvien perinteitä ja tunnelmaa kunnioittava seikkailupeli, joskin itse hahmoa ei ole käytetty yhtä hienosti kuin esimerkiksi PC:n yli kymmenen vuoden takaisessa Indiana Jones and the Fate of Atlantis -klassikossa, joka hyödyntää muun muassa ensimmäisissä Monkey Islandeissa nähtyä point-and-click-kaavaa. Vaikka myös uutukaisesta löytyy ongelmanratkontaa, se seuraa enemmänkin edellisen Infernal Machine -alaotsikkoa kantavan Indy-pelin toiminnallisempaa tyylisuuntausta, jota voi helposti verrata vaikkapa Tomb Raidereihin.
Emperor’s Tombissa sankarimme on jälleen jäljittämässä mystistä muinaisesinettä, jolla on salaperäisiä ja yliluonnollisia voimia. Tällä kertaa mielenkiinnon kohteena on kiinalainen helmi, Lohikäärmeen sydän, joka on vanhojen tarujen mukaan kätkettynä Kiinan ensimmäisen keisarin hautaholviin. Samaisten tarujen mukaan sydämen voimilla voidaan jopa ohjata ihmismieliä, joten ei liene kovinkaan suuri ihme, ettei Indy ole ainoa esinettä jahtaava taho. Haudan avaimenosia etsiessä Indy törmää moniin kiusankappaleisiin, kuten Kiinan alamaailmaan ja tietenkin natseihin, mutta sankarimme onneksi ninjakaunotar Mei Ying ojentaa aina silloin tällöin auttavan kätensä. Tarinasta ja ideoista voi havaita useita yhtäläisyyksiä elokuvien kanssa, myös pelin eri maailmankolkista voi aistia samanhenkisyyttä. Indyn matkassa päästään tutustumaan muun muassa Prahaan, Istanbuliin ja Hong Kongiin, eikä pelattava lopu aivan heti kesken. Ikävä kyllä loistavasta aihepiiristä huolimatta Emperor's Tombin muut osa-alueet ovat jääneet pahasti puolitiehen, ja kokonaisuutta vaivaa useat videopelien lastentaudit.
Kadonneen pelattavuuden metsästäjät
Jo muutaman peliminuutin jälkeen huomaa pelin yhtäläisyydet Tomb Raider -sarjan edustajien kanssa. Alun valtava muinaistemppeli on täynnä kerättäviä esineitä ja ovia avaavia vipuja, joihin käsiksi pääseminen vaatii rutkasti tasanteilta toisille hyppelyä. Onneksi hyppyjen pituuden arvioiminen on suhteellisen helppoa, ja pidemmilläkin etäisyyksillä Indy voi useimmiten heilauttaa itsensä kuilujen ylitse uskollisen ruoskansa avulla. Ongelmaksi koituu kuitenkin se, että hahmon liikkeet ovat hyvin hitaita. Onpahan vastaan tullut jopa tilanteita, joissa Indy tottelee ohjaimen komentoja pienellä viiveellä, minkä seurauksena mies on juossut päistikkaa kohti rotkoa. Etenkin kenttien loppupuolella tämänkaltaiset tapaukset ovat erittäin ärsyttäviä, koska koko helahoito on pelattava alusta asti uudelleen. Vaikka suurin osa pelin pulmatilanteista onkin pitkälti ovien aukomista tai oikeiden reittien etsimistä, on mukana muutamia älynystyröitä ja havainnointikykyä vaativia arvoituksia – tosin ei läheskään siinä mittakaavassa kuin toivoisi.
Vihollisten kanssa käydyt kahakat, niin aseelliset kuin aseettomatkin, ovat iso osa pelin reseptiä. Asepuoleen turvautuminen on paras vaihtoehto, sillä nyrkkitappelut ovat erittäin hidasta ja vaivalloista puuhaa. Aselippaiden ollessa tyhjillä kannattaa tutkailla ympäristöä kättä pidemmän varalta, sillä pelialueille on lähes aina ripoteltu jonkin sortin apuvälineitä lasipulloista tuoleihin. Yksi vaihtoehto on myös sivaltaa ruoskalla vihollisten aseet ja noukkia ne parempaan talteen, mutta usein tarpeeksi tyrmäävä lyöntisarjakin ajaa saman asian. Tämä ominaisuus toimii itse asiassa myös pelaajaa vastaan, sillä Indykin voi pudottaa aseensa, mitä vastustajat yrittävät usein hyödyntää kohentaakseen omaa tilannettaan. Siksi tappelut, joissa kaikki juoksevat yhden aseen perässä, eivät ole harvinainen näky Emperor’s Tombia pelatessa. Vaikka aseet ovat helpoin tapa huolehtia ympärillä hääräävistä kiusankappaleista, on vain ihmeteltävä paukkurautojen tehottomuutta. Usein kiväärillä joutuu tyhjentämään useita lippaita, ennen kuin vastustajat makaavat kylminä maassa.
Tekoälyn suhteen viholliset eivät ole älynjättiläisiä, mutta eipä heitä voi täysin aivokuolleiksikaan väittää. Tulitaisteluissa he hakeutuvat suojaan ja usein jopa yrittävät heittää kranaatteja takaisin. Tosin vastaan tulee myös tilanteita, joissa miekkoset ryntäävät suoraan kohti pelaajan tähtäimeen, mikä heidän kestävyydestään huolimatta on erittäin huono idea. Pienenä pettymyksenä mainittakoon myös mielikuvituksettomat pomotaistelut, joissa joudutaan turvautumaan rutiininomaisiin taktiikoihin, joiden keksimiseen ei kulu kovinkaan kauan. Tämä ei sen suuremmin haittaisi, elleivät laiskanpuoleiset kontrollit tekisi helposta tehtävästä monimutkaista ja hermoja raastavaa. Nopeutta vaativat kahakat kaatuvat usein Indyn hitaisiin lyöntisarjoihin, eikä ammuskellessakaan automaattitähtäys pysy niin hyvin vauhdissa kuin pitäisi. Onneksi jälkimmäisiä tapauksia helpottaa jonkin verran nurkkien takaa ammuskelu Metal Gear Solidin malliin, jolloin Indy ei ainakaan jää tulilinjalle ihmettelemään maailman menoa. Pienistä hiiviskelyominaisuuksistaan huolimatta viholliskatseilta on lähes mahdotonta välttyä, sillä tietylle etäisyydelle tullessaan he aistivat pelaajan läsnäolon saman tien.
Välipala neljättä elokuvaa odotellessa
Kuten tulikin jo mainittua, pelin maisemat ovat hyvin samanhenkisiä, mitä Indiana Jones -elokuvissa on totuttu näkemään. Tässä suhteessa kehittäjien uhraama taustatyö näkyy, mutta muutoin Emperor’s Tombin ulkoasu ei tee läheskään sellaista vaikutusta kuin nykysukupolven peleiltä odotetaan. Pelialueet ovat yksipuolisia ja usein jopa mitäänsanomattoman yksityiskohdattomia. Välillä kokonaisuus on hyvinkin suttuinen, mikä korostuu jatkuvasti laidasta laitaan pomppivan ruudunpäivityksen takia. Hidasteluun ei yleensä tarvita edes yhtäkään vihollista, vaan sitä esiintyy aina mitä kummallisimmissa paikoissa, joskus jopa välipätkissä. Toisaalta voi myös olla, että hahmojen nykivät liikkeet saavat tämän illuusion aikaan. Erityisesti kauempana harhailevat tuttavuudet tuntuvat olevan muutaman kerran sekunnissa päivittyviä paperiukkoja, mutta lähestyessä ensivaikutelma onneksi paranee hieman. Hahmomallinnukset ovat keskinkertaisia, jopa itse Indy on hieman ankeanoloinen. Myös kamerakulman kanssa joudutaan pelleilemään useaan otteeseen, onneksi tilannetta voidaan parantaa jonkin verran oikeanpuoleisella ohjaintatilla.
Äänipuoli on sen sijaan yksi pelin vahvuuksista, runsaasta hienosäädön puutteesta huolimatta. Musiikissa hyödynnetään mukavasti John Williamsin klassista The Raiders March -teemaa, mikä antaa tuotokselle osan sen tunnelmasta. Sävelet kuitenkin alkavat ja loppuvat töksähtäen, ja usein ajoitus ei täsmää ruudun tapahtumiin. Lisäksi pelin tiimellyksessä syntyy useita kuolleita kohtia, kun musiikkiraita loppuu ja konsoli lähtee latailemaan sitä uudelleen. Ääninäyttelyn laatu vaihtelee laidasta laitaan, mutta loppujen lopuksi eniten äänessä on Indy itse. Siksi on hienoa, että hänen ääninäyttelijänsä David Esch myhäilee Indyn roolissa yhtä vakuuttavasti kuin Harrison Ford konsanaan, vaikka pelin dialogi ja vitsit ovatkin hieman kuivia. Lisäksi valikosta joutuu hieman säätämään äänten vakioasetuksia, jotta kaikkien hahmojen puheesta saa täysin selvää. Muu äänimaailma on hyvin vaatimatonta jälkeä, eikä se poikkea monien muiden toiminta- tai seikkailupelien tarjonnasta.
Indiana Jones and the Emperor’s Tomb on pelillisesti keskinkertainen tekele, jonka ainoa koukku on sen lisenssi. Kenttiä tuleekin etupäässä tahkottua juuri sen takia, että näkisi mitä sankarillemme seuraavaksi tapahtuu – lukuisista vioista ja puutteista huolimatta. Ärsyttävät hyppelykohtaukset, itseään toistava pelikaava ja kehnot kontrollit ovat jo suuria ongelmia, mutta tilanne vain pahentuu entisestään pelimoottorin hidastelun ja kameraongelmien astuessa kuvaan. Toisin sanoen, ellei Indiana Jones ole aiheena yhtä lähellä sydäntä kuin minulla, on Emperor’s Tomb suurta ajan ja hermojen haaskausta. Toivottavasti seuraava Indiana Jones -peli palaisi takaisin PC-juurille, jotta pääpaino siirtyisi takaisin kekseliäiden pulmien ratkomiseen. Toiminnallisempi tyyli ei oikein ota tulta alleen, ainakaan Emperor’s Tombin puitteilla.
