Kun Nintendo alunperin ilmoitti tekevänsä Game Boy Advancelle vuoropohjaisen strategiapelin, suurin osa pelimaailmasta varmasti lähinnä nauroi ajatukselle. Game Boy Advanceahan on kritisoitu vähäisestä nappuloiden määrästä ja lähinnä PC:lle keskittyneet strategiapelit vaativat usein toimiakseen paljo nappuloita tai monimutkaisia näppäinyhdistelmiä. Näin tietenkään ei ole asia kaikkien strategiapelien kanssa, mutta Nintendo kertoi, että sen tavoitteena oli luoda kunnollinen strategiapeli, eikä mitään puolivillaista yritelmää.
Näin Nintendon oma Intelligent Systems-tekijätiimi loi pelin nimeltä Advance Wars, kunnianhimoisen yritelmän, jossa pelaaja ohjaa vuoropohjaisissa taisteluissa maa-, meri- ja ilmavoimia vihollista vastaan tavoitteenaan ajaa vastustaja pois omalta alueeltaan. Mukana on neljä pääarmeijaa (Orange Star, Blue Moon, Green Earth ja Yellow Comet), joista pelaaja ohjaa ensimmäistä eli Orange Staria. Alussa taisteluita käydään siten, että kartalla on kaksi erilaista armeijaa, mutta myöhemmässä vaiheessa käydään myös massiivisia yhteenottoja, joissa kentällä on yhtä aikaa neljä eri armeijaa.
Alussa pelaaja saa ohjattavakseen oman CO:n eli Command Officerin. CO:t ovat sinun taistelupersoonasi, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Peli aloitetaan Andy-nimisellä CO:lla, jonka erikoisominaisuutena on yksikköjen korjaus, mutta seikkailun edetessä pelattavaksi tulee lisää Command Officereja, kuten Max (panssarivaunuspesialisti) ja Sami (jalkaväkispesialisti). Jokaisen hahmon erikoisominaisuuksia voidaan käyttää taistelukentillä aina tietyin väliajoin. Kun pelaajan CO-mittari ruudun ylälaidassa täyttyy, erikoisominaisuus voidaan laukaista. Edellämainitun Andyn tapauksessa pelaajan käytettyä ominaisuutta kaikki vahingoittuneet yksiköt saavat osakseen hieman korjausta. Vastaavia esimerkkejä löytyy muilta Commander Officereilta.
Kaikkiaan CO:ita tulee pelattavaksi yhdeksän kappaletta, joista jokaisen omaavat ainutlaatuiset kyvyt mahdollistavat kymmeniä eri strategioita. Näin pelaaja voi keskittyä joko täysimittaiseen maahyökkäykseen panssarivaunuilla tai kenties ilmahyökkäykseen hävittäjillä ja pommikoneilla. Eri mahdollisuuksia on todella paljon ja jokainen pelaaja löytää hahmojen keskuudesta varmasti oman suosikkinsa.
Heti alkuun on varmasti syytä sanoa jotain useiden ihmisten Advance Wars-huolenaiheesta eli ohjattavuudesta. Tekijät ovat nimittäin luoneet peliin tappavan yksinkertaisen, mutta äärimmäisen toimivan kontrollisysteemin. A-nappula hoitaa yksikköjen valinnan ja käskytyksen, ristiohjaimesta liikutellaan kursoria peliruudulla, B-nappula peruuttaa käskyjä ja näyttää yksiköiden hyökkäysvoiman kantomatkan, R-nappula näyttää kaikenlaista informaatiota maastoa koskien ja L valitsee nopeasti käskyjä odottavat yksiköt. Start näyttää pienennetyn pelialuekartan ja Selectiä painamalla päästään valikkoon. Kokonaisuutena ohjattavuus toimii sanalla sanoen täydellisesti.
Erilaisia maa-, meri- ja ilmayksiköitä on saatavilla noin 20 kappaletta, joista jokainen on ainutlaatuinen. Jokaisella neljästä armeijasta on ainakin osittain omalaatuiset yksiköt ja toisilla on esimerkiksi paremmat lentoyksiköt kuin toisilla. Minkäänlaisia erikoisyksiköitä ei ainakaan tietääkseni millään armeijalla kuitenkaan ole. Itse yksikköosastolla, jalkaväkeä vaaditaan rakennusten valtaamiseen (valtaamalla neutraaleja tai vastustajien rakennuksia saa lisää rahaa sotakoneiston pyörittämiseen), mutta ne eivät mahda mitään pelin muiden yksiköiden hyökkäyksille. Tykistö taas on todella heikosti panssaroitu, mutta se pystyy tuhoamaan vihollisia usean ruudun välimatkan päästä. Muita yksiköitä, kuten ohjuslavetti, panssarivaunu, keskiraskas panssarivaunu, pommikone, taisteluhelikopteri, kuljetushelikopteri, miehistönkuljetusauto, raskaasti aseistettu jalkaväki ja muut tuttavuudet toimivat kaikki samalla tavalla, eli niitä pitää osata käyttää strategisesti, jotta niistä olisi jotain hyötyä. Yksi asia kannattaa kuitenkin aina muistaa taisteluita suunnittelessa: hyökkäävä yksikkö on aina Advance Warsissa etulyöntiasemassa.
Koska kyseessä on vuoropohjainen peli, tiettyjä yksiköitä voi liikuttaa omalla vuorollaan vain tietyn matkan. Jotkut yksiköt eivät lisäksi voi ampua ja liikkua samalla vuorolla, joten etukäteen suunnittelu ja joukkojen sijoittelu ovat erittäin suuressa arvossa voiton saavuttamiseksi. Lisää strategista elementtiä lisää luonnollisesti myös pelialuetta kansoittavat vuoret, metsät ja muut vastaavat maastonkohdat. Vuorilla esimerkiksi yksiköiden puolustusvoima on huomattavastoi tavallista maastoa korkeammalla, joten myös tätä voi ja pitää osata käyttää ovelasti omaksi edukseen. Lisää kikkailua tarjoaa myös esimerkiksi se, että tankit eivät voi liikkua vuorilla, kartoilla vallitsevat sääolot vaikuttavat pelattavuuteen tai se, että yksiköillä on rajoitettu määrä bensaa ja kun se loppuu, liikkuminen pelimaastossa on ohi (bensaa voi kuljettaa yksiköille miehistönkuljetusvaunuilla). Erilaisia esimerkkejä vastaavasta on todella paljon ja tästä syystä tekijät ovatkin laittaneet mukaan pakollisen tutorial-moodin joka tarjoaa 14 erilaista pakollista harjoitustehtävää, jotka on suoritettava ennen kuin pääsee käsiksi muuhun peliin. Tutorial-moodi on erittäin tarpeellinen ja se ohjastaa sinua kädestä pitäen siihen asti, kunnes olet valmis kohtaamaan vihollisen ilman minkäänlaisia apuja.
Tämän jälkeen alkaakin itse varsinainen peli, jota onkin tarjolla todella paljon. War Room-moodissa on tarjolla kaikkiaan 114 taistelukarttaa, jotka tarjoavat enemmän kuin tarpeeksi haastetta ja pelattavaa kaikille strategiapelifaneille. Nämä kartat avautuvat yksitellen, kun pelaaja ostaa niitä pelin aikana ansaitsemillaan kolikoilla erityisestä kaupasta. Kaikista moodeista WR on juuri se kaikkein vaikein ja lähes poikkeuksetta jokainen taistelu vaatii jatkuvaa keskittymistä, jotta sen voisi läpäistä menestyksekkäästi. Peruskaavana toimii lähes aina se, että vastustajalla on jonkin sortin ylivoima ja voittaa voi vain nerokkaalla strategialla. Pelaajan täytyy todellakin pistää kaikki kykynsä likoon, jotta sotahuoneen kaikki kartat saa joskus hoidettua, mutta totuus on kuitenkin se, että useimmille tämä moodi on paikoin aivan liian vaikea.
War Roomin lisäksi tarjolla on VS-moodi, jossa pystyy pelaamaan samanaikaisesti jopa neljä pelaajaa. Moninpeliä voi pelata samanaikaisesti jopa yhdellä koneella, mutta myös linkkikaapelimoninpeli onnistuu. Tämä on tekijöiltä erittäin hyvä saavutus, joka nostattaa AW:n arvoa tuntuvasti.
Lisää moodeja tarjoaa kattava kartantekomoodi, jossa omia karttojaan tai tehtäviään voi luoda muutaman kappaleen. Tämä editori on erittäin helppokäyttöinen ja sen avulla jokainen pelaaja pystyy helposti luomaan omat tehtävänsä. Pelin sydän on kuitenkin kampanjamoodi, jossa pelaaja yrittää tehtävä tehtävältä läpäistä aina vain vaikeutuvia haasteita. Samalla kohdataan useita uusia vihollisia ja saadaan käyttöön uusia yksiköitä. Kampanjamoodi on todella kattava kokonaisuus ja pelkästään sen parissa pelaaja tulee viettämään todella kauan.
Nyt kun pelimoodit on käsitelty, onkin syytä kertoa hieman itse taisteluista. Useimmissa tapauksissa ne päättyvät, kun toinen kahdesta eri objektiivista on käynyt toteen. Nämä objektiivit ovat 1.) kun vastustajan päämaja on vallattu tai 2.) kun kaikki vastustajan yksiköt on tuhottu. Pelaajan onkin tästä syystä suojeltava päämajaansa kaikin mahdollisin keinoin vastustajien valloitusyrityksiltä.
Itse taisteluissa pelinäkymä on ylhäältä viistosta päin kuvattu, mutta kun yksiköt kohtaavat taisteluissa, tapahtuu lyhyt taisteluanimaatio, jossa yksiköt ottavat vastaan vahinkoa tai tuhoutuvat kokonaan. Itse taistelukartta ja taisteluanimaatiot on toteutettu hyvin Japanilaistyylisillä animegrafiikoilla, ja juuri tämä visuaalinen tyyli onkin erittäin suuri bonus Advance Warsin kehittäjille.
Äänipuoli on ihan kohtalaista tasoa, mutta se käy toistamaan itseään jonkin verran muutaman tunnin pelisession jälkeen. Kuulokkeiden kanssa äänet paranevat aika lailla, mutta aika perustavaraa on silti audiovisuaalisella rintamalla luvassa.
Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen on syytä tunnustaa, että Advance Wars on kokonaisuutena ainakin allekirjoittaneen mielestä ehdottomasti Game Boy Advancen paras ja kattavin peli. Jos strategiapelit edes vähänkin kiinnostavat, tässä on ehdottomasti hankinnan arvoista tavaraa.
