Hyvästi oravanpyörä, tervetuloa paratiisiin
Erilaiset haaksirikkoutumistarinat autiolla saarella Robinson Crusoen tyyliin ovat nousseet suosioon 2000-luvulla, mistä todistaa esimerkiksi suosittu televisiosarja Lost. Nykyajan kiireiseen oravanpyöräelämään kyllästyneissä ajatus päästä sivilisaatiota karkuun kaukaiselle paratiisisaarelle kieltämättä varmasti houkuttaa. Ideatasolla The Sims -pelisarjan uusin lisäys The Sims 2: Castaway tuntuukin vallan viehättävältä: mitä jos haaksirikkoutuisi saarelle keskellä merta, eikä poispääsystä olisi minkäänlaisia takeita? Millaista elämä siellä olisi?
Alkuun pelaajan pitää luoda enimmillään kuuden hengen miehistö rentouttavalle purjehdusreissulle, jonka kohtalona on päätyä hirmumyrskyyn ja heittää ryhmä autiolle saarelle luonnon armoille. Ensialkuun pelaajan ohjattavana ei ole kuin yksi ryhmän jäsenistä, sillä muu poppoo on hajaantunut teille tietymättömille. Aluksi pitää huolehtia perusasioita, kuten ruuan hankinnasta, mutta pian mukaan astuu jopa seikkailupelin elementtejä. Saaren, tai pikemminkin saaristoryhmän, uumenissa on joitakin mysteerejä pelaajan selvitettäväksi.
The Sims 2: Castaway sekoittaa perinteisten Sims -pelien ominaisuuksia haaksirikkoteeman tuomiin uusiin innovaatioihin. Kuten ennenkin, on hahmolla erilaisia tarpeita, joista täytyy huolehtia. Ruokaa ja lepoa täytyy saada säännöllisesti. Peseytymisestäkin kannattaa huolehtia, vaikka sivilisaation ulkopuolella ollaankin. Eräs merkittävä tarve ovat sosiaaliset kontaktit, sillä yksinäisyys on merkittävä stressitekijä. Aluksi juttukaverista käyvät saarella asustelevat simpanssit tai itse hiekasta kyhätyt mielikuvituskaverit, mutta piakkoin myös muut haaksirikkoutuneet löytyvät saariston sopukoista.
Tyypillistä Simsiä on myös pelin tarjoama valinnanvapaus, vaikka pelaajalle tarjotaankin tiettyjä päämääriä ratkaistavaksi. Päämääränä voilla esimerkiksi jonkinlaisen improvisoidun asumuksen kokoaminen saaren tarjoamien resurssien puitteissa. Tähän päästäkseen suuri osa ajasta meneekin puun, köynnösten, lehtien, bambun ja muiden raaka-aineiden keräämiseen. Raaka-aineista hahmot voivat valmistaa työkaluja ja muita tavaroita. Välineet tuovat uusia mahdollisuuksia, joilla voi kyhätä esimeriksi kattoa pään päälle ja jopa sänkyjä mukavampien yöunien toivossa. Tämä onkin Castawayn ehkä vetovoimaisin koukku, sillä rahan ollessa merkityksetöntä pitää kaikki rakentaa itse. Rakentelu vaatii erinäisiä taitoja, joita karttuu huomaamatta luonnossa selviytymisen ohella.
Elo ilman sähköä on rentoa mutta tylsää
Tekemistä haaksirikkoisille riittää näennäisen runsaasti. Hökkeleiden rakentelu, ruuan kerääminen ja valmistaminen sekä kalastelu pitää huolen siitä, ettei tylsyys pääse iskemään ilman modernin maailman mukavuuksia. Toisaalta kaiken mahdollisen kerääminen on pelissä sen verran keskeisellä sijalla, että tunne paikallaan junnaavuudesta pääsee melko nopeasti hiipimään kauniiseen paratiisiin. Hieman isomman hökkelin rakentaminen esimerkiksi vaatii monen monta matkaa viidakkoon puuta, bambua ja köynnöstä keräämään. Kun kaikki haaksirikkoutuneet kaverit on löydetty ja otettu osaksi itse luotua pienoisyhteiskuntaa, voi keräilytehtäviä jonkin verran automatisoida tekoälyn vastuulle. Valitettavasti tuolloin varastoon harvemmin kertyy juuri sitä tarviketta, mitä kipeimmin tarvitsisi, joten pelaajalta vaaditaan keräilyyn huomattava määrä omistautumista. Täten paratiisisaarella elo ei olekaan niin vapaata ja leppoisaa kuin luulisi, vaan vaatii huomattavasti tylsempää marjojen, banaanien ja muiden tarvikkeiden keräämistä.
Tärkeimmät toiminnot, kuten asioiden rakentelu, ovat erilaisten valikkojen alla. Tässä piilee eräs Castawayn ikävimmistä kompastuskivistä, sillä valikkojen selailu ei ole kaikkein miellyttävintä Wiin osoittimesta huolimatta. Jostain syystä valikko ei aina tunnu reagoivan osoittimeen, jolloin valituksi saattaa vahingossa tulla jotakin aivan muuta kuin oli tarkoitus. Valikoita voi käyttää myös nunchukin tatilla, jolloin operoiminen on varmempaa, mutta samalla hitaampaa.
Ulkoisesti autiosaari näyttää juuri siltä, miltä romantisoidun paratiisin kuvittelisikin. Viidakot ovat vehreitä ja täynnä erilaista kasvustoa. Hiekkarannat ovat leppoisia ja aurinkoisia, joskin myös vettä satelee aina silloin tällöin. Pelihahmot ovat läheltä nähtynä siedettäviä, mutta normaalissa pelikuvassa varsin suttuisia jopa siinä määrin, ettei niitä aina erota edes toisistaan. Joitakin riemastuttavia graafisia yksityiskohtia on silti nähtävillä. Esimerkiksi viidakossa rymytessä kangasvaatteet repeilevät hahmojen päällä, joten muotitietoisen autiosaaren asukin vaatekaapista löytyy eri puiden lehdistä ja vaikkapa ruohosta itse kyhättyjä liivejä ja shortseja. Äänimaailma on tuttu muista Simseistä hahmojen jokellellessa omaa keksittyä kieltään toisilleen. Muuten taustaäänet myötäilevät paratiisisaaren tunnelmaa meren aaltojen loiskuessa rantaan ja viidakon eläinten äännellessä.
The Sims 2: Castaway edustaa sitä kekseliäämpää tarjontaa Sims-pelien keskuudessa toimivalla ja genreen nähden tuoreella idealla. Haaksirikkoisen elämä jaksaa viihdyttää jokusen tovin saarta tutkiessa ja erilaisia tavaroita rakennellessa. Viime kädessä kyseessä on kuitenkin varsin tyypillinen Sims-peli, joka miellyttänee sarjan ystäviä, mutta muiden kohdalla päämäärättömyyden ja paikallaan junnaavuden tunne iskenee melko pian. Tai ehkä peli todistaa erinomaisesti sen tosiasian, että toisin kuin romantisoivat tarinat antavat ymmärtää, elämä autiolla saarella ilman sivistyneen elämän viihdykkeitä on itse asiassa todella tylsää.
