Pursuit Force oli PSP:n alkutaipaleen onnistuneimpia uusia nimikkeitä. Peli oli alustalle mainiosti soveltuva kevyt toimintakaahailu, joka yhdisteli mainiosti ampumista sekä ajokohtauksia tarjoten samalla kokeneemmatkin pelaajat haastavan vaikeustason.
Pursuit Force: Extreme Justice jatkaa tarinaa poliisijoukoista jotka taistelevat rikollisuutta vastaan hieman tavallista poikkeavalla tavalla. Tämä liikkuva poliisi ei tyydy rakentamaan tiesulkuja ja puhkomaan renkaita piikkimatoilla, vaan pistää roistot kuriin ottamalla autostaan reilun loikan, aiheuttaen lyijymyrkytyksen rikollisille ja potkaisemalla turhat rojut ovesta ulos. Pahimmatkaan rikollispäälliköt eivät ole turvassa kun tämä joukko iskee kiinni puskuriin.
Perustyylikästä toimintaa
Extreme Justice on pääasiassa vain lisää sitä samaa, millä Pursuit Force alun perin loi profiiliaan PSP:n pelitarjonnassa. Kevytmielistä ja nopeaa toimintaa, joka on kuin luotu kohdealustansa mielessä pitäen. Täydellinen kannettava toimintapamaus ei Pursuit Force silti ollut, eikä sitä ole myöskään Extreme Justice. Alkuun erittäin viihdyttävä peli toistaa hyvin nopeasti itseään ja vain etäisesti mielenkiintoinen juoni onnistuu hädin tuskin pitämään pelaajan PSP:n ääressä loppuun saakka.
Tarina etenee näytöksestä toiseen melko pitkälti vakailla raiteilla, eikä pelaajalle tarjota paljoa valinnanvaraa. Rikollisia pistetään nippuun autolla, veneellä ja helikopterilla, minkä lisäksi välillä jalkaudutaan tyhjentämään tukikohtia käsivoimin. Ajokohtaukset ovat usein mielenkiintoisia ja toiminnantäytteisiä, mutta edellisen osan vaikeustason huomioiden yllättävästi liian helppoja. Vastapainona jalkaisin tapahtuvat tehtävät ovat hyvää vaihtelua, mutta ohjaus on hieman kömpelöä, vaikka siihen ajan kanssa jokseenkin tottuu.
Vihollisten siirtäminen manalan majoille palkitaan ns. ”oikeusmittarin” kasvattamisella. Mittariin säästettyä voimaa voi hyödyntää oman hyvinvoinnin parantamiseksi sekä hieman erikoisempiin kykyihin kuten ajan hidastumiseen hypätessä ajoneuvosta toiseen. Useimmiten mittarin tehtävänä on pelastaa pelaaja varmalta kuolemalta. Yrittäminen palkitaan, kun jokainen saavutettu tappo voi tuoda juuri riittävästi energiaa, että tehtävän saa onnistuneesti suoritettua.
Tarinan lisäksi mukana on myös kaksi muuta pelitilaa. Palkkionmetsästyksessä pelataan aikaisemmin läpäistyjä kenttiä yrittäen saavuttaa mahdollisimman hyvän tuloksen. Menestyksen tuomia tähtiä pääsee hyödyntämään pelin kaupassa josta on ostettavissa mm. huijauksia ja pelin taidetta. Hauskana puolena avatut kuvat voi tallentaa muistikortille, jossa niitä voi hyödyntää esimerkiksi konsolin taustakuvina.
Haastetilan puolella taasen on lähes viitisenkymmentä haastetta, joissa jokaisessa on tietty tavoite joka pitää saavuttaa ennen määräajan umpeutumista. Molemmat pelitilat tarjoavat siis hyvin pitkälti sitä samaa minkä itse tarinakin, mutta lisäävät sopivasti pelin ikää. Moninpelipuolella on tarjolla neljä eri pelitilaa, jotka kuitenkin jäävät pahasti pimentoon verkkotuen puuttuessa.
Ensi kerralla enemmän mausteita
Silmämääräisesti peli ei tunnu paljoa muuttuneen edeltäjästään, jonka suoritus graafisella puolella kestää tarkastelua myös nykyisin. Silti jonkinlaista kehitystä tehojen hyödyntämisessä toivoisi näkevänsä. Meno on joka tapauksessa edelleen varsin mallikasta ja ruudunpäivitys on erittäin hyvin hallussa. Pelimoottorilla tehtyjä pieniä välipätkiä hyödynnetään hyvin toiminnan seassa eikä äänipuolikaan haukkuja kaipaa, vaikka välipätkien ääninäyttely hieman latteaa onkin.
Jos ei odota kovin monipuolista pelikokemusta, Pursuit Force: Extreme Justice toimii vallan mainiosti. Lyhyinä, nopeatempoisina ja toiminnantäytteisinä sykäyksinä peliä pelaa innolla ja pitkään. Ykkösosan ystävät tietävät mitä odottaa, mutta myös muiden kannattaa peliin tutustua. Extreme Justice saattaa jopa toimia paremmin ilman aikaisempaa kokemusta sarjasta. Sen verran erikoinen peli on kyseessä, että tuoreeltaan se uponnee kohdeyleisöönkin paremmin.
