LucasArts tietää mikä vetoaa pari-kolmekymppisiin pelaajiin. Heillä on siihen menestysresepti. Lapsuuden rakkaimmat elokuvamuistot plus Lego-palikat on yhtä kuin menestyskonsepti. Sen avulla elähtäneiden lisenssien tähteistä saa raavittua kasaan hittipelejä, joita isät ostavat mukamas lapsilleen ja pelaavat itse puhki.
Viimeksi sarjassa ilmestyneet Lego Star Wars -pelit olivat yksinkertaisuudessaan valloittavia. Nyt Lego-kuorrutuksen saa vanha kunnon Indiana Jones. Ruoskista ja natseista saavat taas nauttia muutkin kuin formulapomot.
Alkuperäiset Indiana Jonesit Lego-muodossa
Lego Indiana Jones jatkaa Lego Star Warsien jäljissä. Pelaaja luotsaa Indiana Jonesia elokuvista tuttujen maisemien halki. Kenttiä on 18 ja fanien iloksi pelin tapahtumat sijoittuvat suoraan kolmeen ensimmäiseen Indy-leffaan. Kadonneen aarteen metsästäjät, Tuomion temppeli ja Viimeinen ristiretki on muutettu Legoiksi sivuhahmoineen kaikkineen.
Peli on yhdistelmä toimintaa ja ongelmanratkontaa. Esimerkiksi Kadonneen aarteen metsästäjien legendaarinen vierivä kivipallo pistää pelaajat heti alussa juoksemaan tuhatta ja sataa karkuun. Sen jälkeen tuleekin mietittävää, kun vesitaso pitäisi saada lentokuntoon, samalla kun Hovito-intiaanit hönkivät puhallusputkilla niskaan. Vaikeustaso ottaa huomioon pelaajan taidot ja sopii nuoremmillekin. Ainoastaan muutama kenttä vaati selkeästi enemmän taitoa.
Koska kyseessä on perhepeli, pieniä myönnytyksiä on pitänyt tehdä. Kielitaidottomien iloksi hahmot eivät puhu vaan elehtivät hauskasti. Väkivaltaa, ampumista ja nyrkkeilyä on mukana jonkin verran. Veren sijaan lentävät onneksi vain Lego-palikat. Peli ei myöskään pääty vaikka hahmo helähtäisi osiksi. Jokunen Lego-raha lähtee pistetililtä, ja homma jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Myrkkykäärmeitä?! Mene sinä edellä
Lego-Indyllä on aina mukanaan seikkailusta toiseen vaihtuva kaveri, kuten Marion, Shortround tai oma isä. Siinä missä Indy osaa lähinnä heiluttaa ruoskaa ja flengailla sen avulla harjanteelta toiselle, on sivuhahmoilla muita tarpeellisia erikoiskykyjä. Yksi osaa korjata laitteita, toinen kaivaa aarteita ja kolmas tulkita hieroglyfejä. Muutamille reppanoille ei ole elämä jakanut muita valttikortteja kuin ison aseen.
Yksinpelissä tekoäly ohjaa kaveria, mutta loistavana ideana peli sallii toisen ihmispelaajan hypätä milloin tahansa puikkoihin. Se onkin tarpeen, sillä suurin osa ongelmista vaatii tiukkaa tiimityötä ratketakseen. Tyypillisimmillään kaveri pitää työntää kärryjen varassa korkealle tasanteelle, josta saa avattua etenemisen estävän portin. Kaksinpelinä Lego Indiana Jones on parhaimmillaan, sillä se pakottaa pelaajat juttelemaan ja miettimään keskenään ratkaisuja ongelmiin.
Patikoinnin, taistelun ja ongelmienratkomisen välillä katsellaan hauskoja animaatioita. Yleensä ne ovat elokuvista tuttuja kohtauksia, jotka on muokattu Lego-maailmaan sopiviksi. Myös alkuperäinen elokuvamusiikki on mukana luomassa tunnelmaa.
Tuomion temppelit ja tomppelit
Lego Indiana Jones on hauska peli, muttei loistava. Muutamissa kohdissa LucasArtsin laadunvalvonta on pettänyt pahemman kerran, sillä eräät kohtaukset ovat täysin pelikelvottomia. Esimerkiksi Afrika Korpsin tukikohdassa olisi pitänyt kaivaa ratkaiseva Lego-palikka maasta, mutta kummallakaan hahmolla ei ollut lapiota. Kelju temppu. Koko kenttä oli aloitettava alusta. Myös autoilukohtaukset ovat yhtä kaaosta, sillä kiesit kieppuvat hallitsemattomasti kuin saippuapalat pisuaarissa.
Wiin ohjaustapaa hyödynnetään luvattoman vähän. Kapulaa heilauttamalla Indy laittaa ruoskan viuhumaan. Ja siinäpä se. Mitään suurempia Wiimote-kikkoja ei ole mukana. Liikkeentunnistukselle ei ole mitään käyttöä, sillä kaikki toiminnot on paljon helpompi tehdä nappeja painamalla. Ei siis ole mitään syytä minkä takia Lego Indiana Jones pitäisi hankkia juuri Wiille. Moninpelaajien on myös hyvä tietää, että peli vaatii ohjaimiin nunchuck-lisäosat.
Indy-perinteen vastaisesti hakaristit on sensuroitu pois pelistä. Tekopyhästi kaikki muu natsisymboliikka on silti tarjolla. Kuten natsimersut ja luonnottoman vaaleatukkaiset ja sinisilmäiset arjalais-legot. Jos pelissä muutenkin ammutaan ja räjäytellään, niin onko hakaristi nyt se tärkein sensuroitava?
Kevyen kaksinpelin metsästäjille
Lego Indiana Jones vetoaa teemallaan 1980-luvulla varttuneisiin ja pelattavuudellaan aloitteleviin pelaajiin. Iloa siitä riittää pelityylistä riippuen yhdestä illasta viikkoon. Läpipeluun jälkeen voi vielä käydä kentät uudelleen läpi ja etsiä piilotettuja aarteita. Avattavat lisäominaisuudet, salahahmot ja muut oivallukset lisäävät pelin elinikää. Suorittajatyypit saavat niistä kaivattua lisähaastetta. Yksinpelinä Lego Indiana Jones ei silti ole mikään älytön megahitti, mutta kevyttä moninpeliä etsiville se sopii kuin arkeologi pyramidiin.
