Pseudo Interactiven kehittämä ja Electronic Artsin julkaisema Cel Damage piti alunperin tulla yksinoikeudella Xboxille, mutta jostain kumman syystä EA päätti kääntää pelin myös Nintendon GameCubelle juuri sopivasti konsolin Euroopan julkaisuun 3.5.2002. Tämä oli varsin yllättävä, mutta samalla mieluinen liike meille GC:n tuleville omistajille. Cel Damage on Segan Dreamcastille julkaistun Jet Set Radion esiintuomaa omaperäistä Cell Shading-grafiikkateknologiaa käyttävä peli (asiasta tietämättömille kerrottakoon, että Cell Shading piirtää kaikkeen grafiikkaan vahvat ääriviivat ja pistää pelit näyttämään sarjakuvilta), joka yhdistää Twisted Metal Black-autotaistelupeliä Warner Bros-sarjakuviin.
Pelin pääkeskittymä on edellämainittu sarjakuvamainen tyyli ja tekijät hakevat selvästi tässä projektissaan yksinkertaista pelattavuutta ja nopeatemoista toimintaa. Alussa voi valita kuudesta eri hahmosta (näiden lisäksi mukana on myös neljä eri salahahmoa, jotka saadaan käyttöön tietyn ajan myötä), joista jokaisella on oma ainutlaatuinen ajoneuvonsa. Näillä ajokeilla voi sitten mennä ajelemaan kaikkiaan 12 eri kentässä, jotka vaihtelevat teemaltaan aina aavikosta ulkoavaruuteen asti. Vaihtelua siis eri kentissä tuntuu ainakin paperilla olevan varsin miellyttävästi.
Erilaisia moodeja on kolme kappaletta. Deatmatch tarjoaa tuttua autotaistelua kaikenlaisilla lisätavaroilla varustettuna (lopullisesta versiosta löytyy 36 eri power-uppia) ja Capture the Flag-moodissa pelaajan pitää kerätä neljä eri lippua ja palauttaa ne omaan tukikohtaansa. Jos vastustaja kuitenkin osuu sinuun, niin liput menettää ja niiden keräämisen joutuu aloittamaan kokonaan alusta. Viimeinen moodeista on Gate, jossa ajellaan läpi alueille sijoitettujen porttien tavoitteena päästä maaliin ennen vastustajia. Jokaista näistä moodeista voi pelata maksimissaan neljän pelaajan voimin ja voin arvata, että jos moninpeli vain säilyy ilman graafisia ongelmia, niin juuri se tulee olemaan Cel Damagen kannattava voima mahdollisesti upean pelikokemuksen takia.
Eri pelimoodien sijasta erittäin mielenkiintoiseksi mahdollisuudeksi nousee tekijöiden lupaama tasojen interaktiivisuus. Esimerkiksi eräässä aavikkokentässä voi aktivoida tornadon, joka heittelee sinua ja vastustajiasi holtittomasti ympäri aavikkoa ja lupaavalta vaikuttavassa Transylvania-tasossa voi aktivoida hämähäkinverkkoja, jotka sinkoavat sinut tason läpi. Nämä ainakin kuulostavat erittäin hyvältä ja oikein toteutettuna ne tulevat varmasti nostamaan Cel Damagen omaperäisyysarvoa tuntuvasti.
Ohjattavuus on Yhdysvaltojen versiota pelanneiden perusteella varsin onnistunut. Siinä GameCuben ohjaimen R-nappulaa käytetään kaasutukseen ja L-nappulalla hoidetaan powerslide, jarruttaminen sekä pakittaminen. A-nappulaa käytetään useimpien lisätavaroiden kohdalla niiden käyttämiseen, X-nappula toimii ohjaamasi auton torvena ja Y-nappulasta pelihahmosi haukkuu vastustajaa jollain etukäteen nauhoitetulla herjalla. Lopuksi, vasemmasta analogitikusta ohjataan valitsemaasi ajokkia. Kaikki tämä vaikuttaa varsin helpolta sisäistää ainakin paperilla, joten ohjattavuuden kanssa ei todennäköisesti tule olemaan minkäänlaisia vaikeuksia, kunhan vain kamerakulmat pysyvät siedettävissä asemissa taistelun tuoksinassa.
Cel Damage vaikuttaa kaikkiaan kerrassaan mielenkiintoiselta peliltä ja jään ainakin itse varsin innolla odottamaan, mitä EA ja Pseudo saavat lopulliseen versioon aikaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pelin GameCube-versio on vain paranneltu painos Xbox-versiosta, joten Microsoftin mustalla laatikolla pelaavien ei ehkä kannata katsella Cube-version suuntaan. Meille muille luvassa saattaa kuitenkin olla varsin hupaisaa rymistelyä sarjakuvamaisemissa.
Ruutukaappauksia:
