Kolean lauantai-illan jo hämärtyessä muutaman kotimaisen pelimedian edustajat hiippailivat Helsingin Kamppiin "Joanna Darkin tupaantuliaisiin". Joanna ei tietenkään ole oikea henkilö, vaan Xbox 360 -peli Perfect Dark Zeron punatukkainen päähenkilö, mikä antoi odottaa jotain Microsoftin joulukuussa julkaistavaan uutuuskonsoliin liittyvää. Kutsuvieraiden armoilla olikin murkinaa, juomia ja yhteensä neljä Xbox 360 -konsolia muutamine peleineen.
Konsoli
Xbox 360 näyttää luonnossa paremmalta kuin kuvissa. Vaikka laite ei ole varsinaisesti pienikokoinen, konsolin kovera muoto ja valkoinen väri saavat sen näyttämään pystyasennossa sirolta ja keveältä. Premium-version kromikoristelu viimeistelee tyylikkään ilmeen.
Suurikokoista virtanappia ympäröi vihreänhohtoinen "ring of light", joka on periaatteessa jo tuttu nykyisestä Xboxista. Erona on se, että Xbox 360:n valoympyrä on jaettu neljään osaan, jotka ilmoittavat konsoliin yhdistetyt ohjaimet ja viestivät välkehdinnällä esimerkiksi uudesta pelikutsusta.
Pientä huolestuneisuutta aiheutti Xbox 360:n ulkoinen virtalähde. Ainakin esillä olleissa konsoleissa virtalähde oli tavattoman suurikokoinen ja ruma. On tosin mahdollista, että myyntiversioissa aparaatti on katselukelpoisempi ja pienempi, sillä konsolit eivät olleet vielä lopullisia.
Ohjain ja käyttöliittymä
Xbox 360:n ohjain on erinomainen. Käytettävissä oli vain langallisia ohjaimia, mutta ero langattomaan tuntunee lähinnä vain painossa: ilman painoa lisäävää paristokoteloa pärjäävä langallinen ohjain on äärimmäisen kevyt. Ohjaimen perusmuotoilu muistuttaa Controller S:ää, mutta muutoksia on tehty PlayStation 2:n DualShockin suuntaan. Selvin muutos on hankalasti sijoitetun mustan ja valkoisen napin siirtyminen liipaisimien yläpuolisiksi olkanapeiksi, mikä onkin erinomainen ratkaisu monen pelin kannalta. Ohjaimen asettelu on kauttaaltaan onnistunut ja tattien, liipaisimien sekä painikkeiden tuntuma hyvä. Laattamainen ristiohjain tosin lienee edelleen huono taistelupeleihin.
Ohjaimen keskellä, Start- ja Back-napin välissä, on Xbox 360:n logoa muistuttava Guide-painike, jolla voi koska tahansa nostaa esiin Dashboardin jatkona toimivan Guide-käyttöliittymän sekä sammuttaa ja käynnistää konsolin. Painiketta ympäröi konsolin virtanapin ympäriltä tuttu neliosainen valorinkula, jonka tärkein tehtävä on osoittaa, mitä ohjainkanavaa (1, 2, 3 vai 4) pelaaja käyttää.
Xbox 360:n Dashboard näytti pikavilkaisun perusteella selkeältä ja tyylikkäältä. Neljälle eri sivulle on koottu tietoa, asetuksia ja alavalikoita Livestä, peleistä, mediamahdollisuuksista ja itse järjestelmästä. Konsoliin voi kytkeä esimerkiksi MP3-soittimen ja soittaa sille tallennettuja musiikkitiedostoja Jeff Minterin valosyntikan visualisoidessa melodioita ja biittejä. Halutessaan musiikin saa soimaan myös minkä tahansa pelin taustalle. Suoraan käyttöliittymästä pääsee mediatiedostojen lisäksi kopeloimaan esimerkiksi tuoreimpia pelidemoja, selaamaan markkina-alueen sisältöpäivityksiä ja pelaamaan pikahuviksi soveltuvia Arcade-pelejä.
Pelit
Joanna Darkin asunnossa oli kolme Xbox 360:n julkaisupeliä testattavissa ennakkoon: Perfect Dark Zero, Kameo: Elements of Power ja Project Gotham Racing 3. Lisäksi Dead or Alive 4:ää näytettiin vilaukselta, mutta kyseinen kehitysversio olisi ollut pelattavissa vain Livessä. Valikoiden taustalla pyörineiden taisteluareenojen perusteella DOA4 näytti kuitenkin varsin nätiltä ja oli nähdyistä peleistä ainoa 60 kuvaa sekunnissa rullaava tuotos. Myös pelin omaperäinen ja interaktiivinen verkkopeliaula tuli omin silmin todistettua.
Perfect Dark Zero on ensimmäisen persoonan toimintapeli, josta ollaan kovasti leipomassa "Halon korviketta". Peli on itse asiassa prologi Nintendo 64:n Perfect Darkille ja sijoittuu vuoteen 2020. Edeltäjäänsä aikaisempi tapahtuma-ajankohta on lisännyt Joannan tyttömäisyyttä ja mahdollisesti myös pelin asevalikoiman realistisuutta. Tarina kuitenkin kietoutuu N64-hitin tavoin suuryhtiöiden salaliiton ympärille, ja lisäksi pakettiin kuuluu paljon mukautusmahdollisuuksia sisältävä moninpeli maksimissaan 32 pelaajalle.
Pelistä oli pelattavissa pari alun tasoa: Subway Retrieval ja Rooftops. Subway Retrieval alkoi parkkihallista, jossa Joannan kimppuun hyökkäsi joukko motoristeja, ja eteni kaupungin pimeille kujille. Rooftops puolestaan sijoittuu kerrostalojen katoille ja on varsin hyvä esimerkki pelin merkittävästä yhteistyömoninpelistä. Kaverin kanssa ei nimittäin kuljeta jatkuvasti yhtä matkaa, vaan monin paikoin pelaajilla on omat reittinsä, joiden läpi taistella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yhteistyötä voisi tehdä, sillä esimerkiksi katolla ollessaan Joanna on loistavissa asemissa raivatakseen tietä tarkkuuskiväärillä alhaalla taistelevalle Jack-isälleen.
Perfect Dark Zero on keväästä asti kuohuttanut pelaajia grafiikkansa takia, sillä peliä ei ole pidetty riittävän näyttävänä. Pelin yleisilmeestä oli kyllä nähtävissä, ettei PDZ ole alkujaan ollut Xbox 360 -peli, mutta väitteet grafiikan rumuudesta ovat testattujen tasojen perusteella liioiteltuja. Ympäristöjen kliinisyydestä ja testiversion alhaisesta resoluutiosta huolimatta pelin ulkoasu osoitti selviä seuraavan sukupolven piirteitä. Eritoten jotkin parallex mapping -teknologiaa käyttävät tekstuurit olivat kaukana edellä nykyisiä Xbox-pelejä.
Suurin huolenaihe Joannan tuoreissa seikkailuissa on pelin pelattavuus. Tähtäily tuntui hivenen epätarkalta ja siitä puuttui sellainen jouhevuus, joka on tehnyt Halosta niin toimivan. Vastapainoksi aseet tuntuivat hyviltä. Vihollisiin ei tarvitse pumpata koko lippaallista, ja liioitellusti sätkivät ruhot ja pirstoutuvat luotiliivit korostavat tehovaikutelmaa. Lisäksi Joanna voi piiloutua nurkan taakse kolmanteen persoonaan siirtyvän kameran antaessa silti tähtäillä pahaa aavistamattomia pahiksia. Yllättävät hyökkäykset nurkan takaa tuottavat yksinpelissä nautinnollisia kaatoja, mutta moninpelissä systeemillä saattaa olla peli-intoon päinvastainen vaikutus.
Pelin energiasysteemi on kuin yhdistelmä tavallisia osumapisteitä Halo 2:n latautuvaa suojasysteemiä. Perfect Dark Zerossa pelaaja saa sekä pysyvää että palautuvaa vahinkoa. Esimerkiksi korkealta pudotessaan pelaaja saattaa menettää hetkellisesti lähes koko energiavarastonsa, mutta huilailu palauttaa energiasta suuren osan takaisin. Aseet aiheuttavat pääasiassa pysyvää vahinkoa, ja vahingon määrään vaikuttaa se, osuuko esimerkiksi jalkaan vai rintakehään. Hieman yllättäen pelihahmot eivät osaa hyppiä, mutta pakoon voi yrittää luikkia tekemällä kuperkeikkoja.
Perfect Dark Zero lupaa monipuolisuutta ja äärimmäisen hyvää uudelleenpeluuarvoa. Lyhyessä testissä oli jo nähtävissä vinkkiä siitä, että tehtävät muuttuvat sen mukaan, mitä vaikeustasoa käyttää ja pelaako yksin vai kaverin kanssa. Pelissä on ainesta vaikka mihin, mutta suuri kysymys on, ehtiikö Rare viimeistellä pelin Xbox 360:n julkaisuun.
Kameo: Elements of Power edusti tilaisuudessa toimintaseikkailupelejä. Tyylillisesti kirjava eepos kertoo Kameo-nimisestä haltijattaresta, joka joutuu taistelemaan kuningaskuntaan levinneitä pahoja voimia eli pääasiassa peikkoarmeijaa vastaan. Itse Kameo ei ole hyvä taistelemaan, mutta hänen kykynsä muuntautua eri soturihahmoiksi auttaa häntä selviämään monista kiperistä tilanteista ja ratkaisemaan pulmia.
Peli alkoi lohikäärmeiden sävyttämää yötaivasta vasten nousevan linnan muureilta, jossa Kameo joutui välittömästi keskelle toimintaa. Käytettävissä oli kolme soturia: gorillamainen jäähahmo Chilla, kasvipohjainen Pummelweed ja pyöreän kivikuoren suojaama Major Ruin. Hahmojen vaihtelu käy kätevästi A, X, B ja Y -napeilla, ja erilaiset iskut suoritetaan liipaisimien avulla. Hahmojen erikoiskyvyistä mainittakoon Chillan kyky kiivetä jääseinämiä ja heittää jääkeihäitä, Pummelweedin kutistuminen maanmyötäiseksi juuritupsuksi sekä Major Ruinin taito pyöriä kivipallona ja kerätä itseensä peikkoja hieman Katamari Damacyn tavoin.
Taistelusysteemi itsessään ei vaikuta kovin monimutkaiselta, mutta lisää syvyyttä peliin tuo mahdollisuus yhdistellä eri hahmojen kykyjä. Tarpeeksi vahinkoa lyhyen ajan sisään aiheutettuaan pelaaja aktivoi hidastustilan, jossa kykyjen yhdistely on helppoa. Pelaaja voi esimerkiksi Pummelweedillä kutistua juuritupsuksi ja hyökätä "maan alta" voimakkaalla alakoukulla vihollisiaan vastaan. Tämän jälkeen kun vaihtaa nopeasti muotoaan Chillaksi, ilmassa olevia vihollisia ehtii hyvän aikaa pommittaa jääkeihäillä. Hieman vastaavaa taktiikkaa kysyttiin myös linnan huipulla odottaneen välipomon kukistamiseksi.
Välipomoa seuranneessa välivideossa Kameo menetti soturihahmonsa, ja tämän jälkeen peli siirtyi haltijakuningattaren linnan vehreisiin ympäryksiin. Pian pelaajalle selvitettiin, että saadakseen hahmonsa takaisin Kameo joutuisi taistelemaan varjomaailmassa. Pummelweedin takaisinsaantiin johtavassa taistelussa paha varjo-olento oli immuuni fyysisille iskuille, joten Kameo joutui kolkkaamaan maasta nousseen pienemmän vihollisen, ottamaan tämän haltuunsa ja kukistamaan varjo-olennon sylkemällä vihollishahmon kautta jonkinlaisen energiapallon varjo-olentoa kohti.
Palattuaan varjomaailmasta Kameo oli taas linnan liepeillä. Siinä missä pelin alku oli tähän asti ollut toimintapainotteinen, nyt vuorossa oli seikkailua ja tutkiskelua. Linnan kauniissa ympäristössä sai vaeltaa vapaasti, ja NPC-hahmojen kanssa pystyi kommunikoimaan. Myös linnan sisään pääsi: lyhyen lataustauon jälkeen edessä avautui tunnelmallinen valtaistuinsali, jonka ilma oli täynnä pienen pieniä partikkeleita. Lataustaukojen lopullinen pituus jää kuitenkin nähtäväksi, sillä pelit toimivat DVD:n sijaan suoraan kiintolevyltä.
Ennen pelin päättämistä selvisi vielä, miten hahmojen päivitys toimii. Perusiskujen lisäksi joka hahmolla on muutama lukittu isku, jotka voi avata tiettyä hedelmämäärää vastaan. Hedelmiä voi etsiä pelin ympäristöistä tai ostaa kauppiaalta. Pummelweed sai kahta hedelmää vastaan uuden puskuliikkeen, jonka suorittamisen tarvittiin liipaisimien ohella myös vasenta tattia.
Kameota on hyvin vaikea arvioida vain parin tason ja kolmen soturihahmon perusteella. Kokeilu herätti paitsi mielenkiinnon myös lukuisia kysymyksiä: miten monipuolinen peli on, ovatko toiminta ja seikkailu tasapainossa, onko tarina kiinnostava, miten yhteistyömoninpeli vaikuttaa seikkailun kulkuun ja niin edelleen. Vastaukset jaetaan valitettavasti vasta joulukuussa.
Project Gotham Racing 3 oli illan suosituin peli. Project Gotham Racing jatkaa Dreamcastin Metropolis Street Raceristä alkunsa saanutta sarjaa, joka koki nimenvaihdoksen siirryttyään Xboxille. Sarjan kaksi aikaisempaa osaa ovat keränneet kiitossanoja niin pelaajilta kuin medialta, mutta eivät ole päässeet kummankaan suosikkilapseksi.
Pelisarjasta vastaava Bizarre Creations on Raren tavoin kotoisin Englannista ja onkin mielenkiintoista miten amerikkalainen yritysjätti, joka yrittää kovasti valloittaa japanilaisia markkinoita, luottaa näinkin vahvasti eurooppalaiseen osaamiseen. Vaikka MS:llä on kortteja Xbox 360 -pakassaan muualtakin maailmasta (DOA, Final Fantasy, Quake, Elder Scrolls), vastuu tuntuu kovin latautuvan näiden kahden englantilaisen studion harteille. Ja ennakkotuntuman perusteella PGR3 tulee kantamaan vastuuta pää pystyssä.
Vaikka kyseessä oli vielä keskeneräinen beta, tuntui peli jo melko valmiilta. Kokeiltua tuli niin Lontoon, Tokion kuin Nürburgringin aurinkoiset näkymät sekä Las Vegasin öinen valoshow. Kulkuvälineen virkaa toimitti useimmiten joku monista Ferrareista. Köyhien nelipyörät on tästä pelistä jätetty pois, eikä niitä muutaman tunnin pelitestimme aikana ehtinyt kaivata hetkeäkään.
Aikaisemmasta osasta on jälleen parannettu monella osa-alueella. Ruudunpäivitys oli selkeästi paremmalla mallilla kuin sarjan kakkososassa, joskin jaetun kuvan moninpeli hidasti päivitysnopeutta. Toivottavasti Bizarrella on ehditty hioa tämä puoli vielä kuntoon. Itse ajettavuus vaikutti edeltäjiä hieman vähemmän arcademaiselta, joskin eroa Forzaan on vielä mailikaupalla. Peliin oli edelleen helppoa päästä sisälle ja ajolinjojen sekä kierrosaikojen hiominen alkoi sujua jo lyhyen harjoittelun jälkeen. Muutosta aikaisempaan tuntui olevan myös seinäkosketuksissa, sillä nyt niistä ei saanut enää yhtä selkeää etua vaikka kyllä seinien käyttö monissa tilanteissa edelleen kannatti.
Tekoälykuskit yllättivät hieman unisen toimittajamme ensimmäisissä kisoissa täysin. Testaamassamme versiossa muut kuljettajat olivat todella agressiivisia ja tuntuivat ajavan suhteellisen nipussa, mikä teki ohittamisen vaikeaksi. Etenkään tilanteissa, joissa ajovirheen takia autosta meinaa perä lähteä alta, ei tekoäly osoittanut minkäänlaista sääliä vaan puski lisää vauhtia pyörähdykseen, jonka jälkeen löysi itsensä helposti joukon perältä. Kun perään joutui, sai nipun jälleen helpohkosti kiinni, mutta ohi pääseminen vaati ohittamiseen hyvin soveltuvaa kohtaa radassa. Paras keino olikin yrittää ohi koko joukosta mahdollisimman nopeasti ja röyhkeästi.
Pelin suurin ja kaunein uusi ominaisuus vaikuttaa olevan autoihin lisätty sisänäkötila. Vaikka tarkka ajo onnistui ainakin testaajalta helpommin perinteisestä puskurinäkökulmasta, tuli kaikki muut kilpailut ajettua ratin takaa. Kun kerran siihen tykästyi, tuntuivat kaikki muut kuvakulmat tylsiltä. Ratin takaa tuli koettua tiukat kahinat entistä tiukempina, vauhdin tuntuman säilyessä edelleen korkealla. Varsinkin yökisoissa ratin takana ihastusta herättivät tuulilasiin heijastuvat valot. Yöllä myös arviointikyky heikkeni oikeasti eli mutkiin ei enää pystynyt ajamaan samalla tavalla kuin päivällä, ja tämä teki yökilpailuista nautinnollisen haastavia.
Kaikenlainen graafisten kikkailujen ihastelu unohtui kuitenkin hetkessä kun toimittajaporukkamme lyötiin ratin taakse ottamaan mittaa toisistamme Tokion kaduilla. Kahden tunnin ja useiden satojen kierrosten jälkeen, monien jo jätettyä kilpailun kahden hengen väliseksi väännöksi, yritystä riitti vielä kilpailun viime minuuteille saakka, kun NviperOn ajolinjat eivät kestäneet enää viimeistä mutkaa ja eroa Livegamersin FireyFinniin kertyi niukat kaksi sekunnin kymmenystä. Uusintaottelu järjestettäneen Liven puolella, jossa peli saattaa näyttää lopullisesti todelliset kyntensä, jos Xbox 360 ja PGR3 löytävät tiensä jo joulun alla kuluttajien koteihin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että vain konsolin huono alkumenestys voisi kaataa PGR-sarjan lopullisen iskeytymisen ajopelien eliittiin.
Loppusanat
Neiti Darkin tupareista jäi positiivinen maku. Nätisti sisustettu kämppä tarjosi hyvät puitteet pikavilkaisuun joulukuussa häämöttävään uuden konsolisukupolven käynnistymiseen. Vaikka pelit olivatkin vielä keskeneräisiä, ne osoittivat potentiaalia ja jättivät janoamaan lisää.
Ennen Xbox 360:n julkaisua tiloissa järjestetään vielä uusia kutsutilaisuuksia, joihin pääsee mukaan myös kuluttajakilpailujen voittajia.
Xbox 360 julkaistaan Euroopassa 2. päivä joulukuuta Perfect Dark Zeron, Kameon, Project Gotham Racing 3:n sekä useiden kolmansien osapuolten pelien kera. Konsolille ei ole suunnitteilla virallista Suomen-julkaisutapahtumaa.
XboxFIN kiittää Microsoftia kutsusta ja kaikkia mukana olleita hyvästä seurasta!
– NviperO & Hakkiz
