Arvailun ja spekulaation aika on ohi. Microsoftin uuden sukupolven peli- ja viihdejärjestelmä Xbox 360 on myynnissä. Toteuttaako laite Xbox-fanien pahimmat painajaiset vai suurimat fantasiat? Parin viikon aktiivisen käytön jälkeen kokonaiskuva rupeaa selkenemään.
Roope Ankan säästösuunnitelma
Microsoft on luonut Xbox 360:lle hyvin erilaisen strategian kuin Xboxille aikanaan. Xboxin tarkoitus oli tehdä vaikutus markkinoihin teknisillä ominaisuuksillaan, missä onnistuttiinkin kohtuullisesti. Microsoftilla on uuteen sukupolveen siirryttäessä miljoonien pelaajien fanikunta ja useimpien julkaisijoiden vahva tuki. On mielenkiintoista nähdä, miten Xboxin tekniikasta lumoutuneet suhtautuvat uuden konsolin suunnitteluratkaisuihin, joissa on selvästi painotettu edullisuutta ja joustavuutta konehuoneen bling-blingin sijaan.
Xbox 360 ei ole suorituskyvyllisesti missään nimessä jälkeen jäänyt. Konsolin IBM:n valmistama 3,2 gigahertsin kolmiydinprosessori on useimmille pelinkehittäjille täysin uusi mahdollisuuksien maailma, josta löydetään uutta joka pelin myötä. ATi on puolestaan suunnitellut laitteeseen innovatiivisen grafiikkasuorittimen, joka ensimmäisenä massavalmisteisena GPU:na hyödyntää yhdistettyä varjostinarkkitehtuuria. Lisäksi konsolin muhkea 512 megatavun keskusmuisti riittää lähes fotorealististen tekstuurien piirtämiseen ja entistä korkeatasoisempien äänien toistamiseen.
Microsoftin tiukentunut kustannuspolitiikka ja konsolin kiirehtiminen tämän vuoden joulumarkkinoille ovat kuitenkin vaatineet veronsa jostakin. Siinä missä kilpaileva PlayStation 3 käyttää uuden sukupolven Blu-Ray-levyjä, Xbox 360 luottaa kohtuullisen iäkkääseen DVD-formaattiin. Varsinkin japanilaiskehittäjät ovat jo nyt ilmaisseet ärtymyksensä levykapasiteetin rajoitteisiin. Pakottaako DVD-formaatti kehittäjät karsimaan pelejään vai julkaistaanko suurimmat nimikkeet useilla levyillä? Microsoft on luvannut "tehokkaiden pakkausmenetelmien" lieventävän tilanpuutetta, mutta ainakaan toistaiseksi prosessoritehoa syövä Procedural Synthesis (grafiikan piirto algoritmien pohjalta) ei ole löytänyt tietään Xbox 360 -peleihin.
Toinen paljon keskustelua herättänyt ratkaisu on Xbox 360:n kiintolevyn ulkoistaminen. Xboxissa oli vakiona kiintolevy, joten miksi ei sen seuraajassakin? Levyn irrotettavuuden vuoksi kehittäjät eivät saa enää luottaa kiintolevyn olemassaoloon, joten pelidata on ensisijaisesti virtautettava suoraan DVD-levyltä. Useimmille konsolipelitaloille tästä ei muodostune ongelmaa, mutta Xboxin saama vahva tuki PC-pelitaloilta voi ruveta rakoilemaan. Ainakin Half-Life-sarjasta tunnetun Valven Gabe Newell on julkisesti manannut kiintolevyn ulkoistamisen pelinkehitystä vaikeuttavaksi tekijäksi.
Microsoftin kannalta ulkoinen kiintolevy on tietysti avannut uusia rahastusmahdollisuuksia. Xbox 360:stä on tuotu markkinoille kaksi eri versiota, joista toinen sisältää lähes kaiken tarpeellisen ja toinen vain pintaraapaisuun vaadittavat laitteet. Karsitun Core System -paketin suurin puute on juuri uupuva kiintolevy, jota tarvitaan muun muassa Xbox Liven täysimittaiseen hyödyntämiseen ja yhteensopivien Xbox-pelien pelaamiseen. Kiintolevyn voi lisätä konsoliin myöhemmin, mutta myyntipakettien välisen hintaeron ollessa vain satasen, vähemmän kuin sikamaisen kalliin kiintolevyn ohjehinta, Core System ei ole missään nimessä kannattava hankinta edes pelien normaalikuluttajalle, suurkuluttajista puhumattakaan. Kannattaa muistaa, että Core Systemiin on hankittava noin 40 euron hintainen muistikortti, jotta peleistä pääsisi kunnolla nauttimaan. Microsoftin rahavainu näkyy siinä, että tarpeettoman suuri osa markkinoille tuoduista Xbox 360 -konsoleista on juuri halvempaa mallia. Laitteistopulan riivatessa länsimaita monet ovat joutuneet suunnitelmiensa vastaisesti tyytymään Core Systemiin ja ostamaan siihen useita kalliita lisävarusteita.
Kurkistus Pandoran lippaaseen
Onnistuin saamaan ehkä hieman onnekkaastikin Xbox 360:n täysvarustellun mallin heti julkaisussa joulukuun toinen päivä. Pienen ihmettelyn jälkeen yllättävän konstikkaasti kasattu myyntipaketti aukeni siististi ja esiin kuoriutui Microsoftin kolmen vuoden työn tulos. Konsolia nostellessa huomio kiinnittyi laitteen tukevaan rakenteeseen ja sulavalinjaiseen muotoiluun. Kokonsa puolesta Xbox 360 ei ole kuin rahtusen Xboxia pienempi, mutta kovertuva muoto ja valkoinen väri tekevät konsolista edeltäjäänsä ratkaisevasti siromman näköisen. Konsoli voidaan asettaa paitsi vaakatasoon myös pystyyn, jolloin laite miellyttää silmää kaikkein eniten.
Aivan viime hetkillä ennen Xbox 360:n Pohjois-Amerikan-julkaisua otsikoihin nousi konsolin ulkoinen virtalähde, joka ei todellakaan ole kaunistus. Tuplasti GameCuben virtalähdettä suurempi harmaa tiiliskivi roikkuu noin metrin johdossa konsolin perässä. Jokainen varmasti haluaa piilottaa virtalähteen visusti hyllyn taakse, mutta valitettavasti sen koko on sitä luokkaa, ettei mötikkä mahdu aivan joka väliin. Olisi voinut kuvitella, että virtalähde lepäisi siististi Xbox 360:n kokoisen konsolin sisällä. Virtalähteen massiivisuudelle on toki myös selitys: Xbox 360 kuluttaa enemmän virtaa kuin yksikään konsoli aiemmin. Kulutus on tiettävästi lähes samaa luokkaa kuin suurikuvaisilla televisioilla, joten jatkuva pelaaminen voi alkaa näkyä sähkölaskussakin.
Kun virrankulutus on korkealla, johtojen pitää olla sen mukaisia. Xbox 360:n selkään kiinnittyvä virtakaapeli on kuin mikäkin teollisuusroikka. Paksu ja jäykkä johto voi vaikeuttaa konsolin sijoittamista ahtaaseen tilaan. Kohtuullisen tukevan oloinen on myös kalliimman Xbox 360 -mallin komponentti- ja komposiittijohto (Core Systemin mukana tulee perinteinen komposiittikaapeli). Konsolin saa liitettyä samalla johdolla pientä kytkintä kääntämällä joko perinteiseen televisioon tai HD-televisioon. Valitettavasti tavallisia televisioita varten ei ole valittu kuvanlaadullisesti komposiittia parempaa RGB-johtoa, joka on ostettava erikseen. Kaikissa Xbox 360:n virallisissa AV-johdoissa on stereoäänelle RCA-liittimet ja Dolby Digital 5.1 -äänen optinen ulostulo.
Ulkoinen 2,5 tuuman kiintolevy kiinnittyy Xbox 360:n yläosaan tai vasempaan sivuun, mikäli konsoli on kyljellään. Levy on nimellisesti 20 gigatavun kokoinen, mutta siitä on yllättäen käytettävissä vain 13 gigatavua. Todennäköisesti levyllä on piilo-osioita, joita esimerkiksi yhteensopivat Xbox-pelit voivat käyttää puskurimuistinaan. Kiintolevyn ohella myös laitteen etupaneeli on irrotettavissa. Markkinoilla on muutamia erilaisia etupaneeleita, joilla voi piristää ja muokata konsolinsa ilmettä. Paneelin irrottaminen on kuitenkin työn ja tuskan takana, sillä se on todella tiukasti kiinni konsolissa eikä sille ole minkäänlaista painiketta, joka pongauttaisi paneelin irti.
Xbox 360 tukee vakiona neljää langatonta peliohjainta, joissa on myös täysi tärinätoiminto. Vaihtoehtoisesti konsolille on saatavilla USB-liitäntäisiä langallisia ohjaimia. Kummallisesti laitteessa on kuitenkin vain kolme USB 2.0 -porttia, joista yksi on vieläpä konsolin takana sen selkämykseen kiinnittyvää WLAN-adapteria varten. Kalliimman Xbox 360 -version kylkiäisenä saatava langaton ohjain on jonkin verran Core Systemiin kuuluvaa langallista veljeään painavampi ohjaimen alle kiinnittyvän paristo- tai akkukotelon takia. Molemmat ohjaimet ovat kuitenkin laadukkaita ja sopivat käteen erinomaisesti. Ohjainten perusmuotoilu on peräisin Xboxin Controller S:stä, mutta kädet asettuvat kahvoihin aikaisempaa luonnollisemmin. Hankalasti sijoitetut musta ja valkoinen painike ovat nyt kätevinä olkanappeina liipaisimien yläpuolella. Langattoman ohjaimen kantama on hyvä, ja langallisessakin on reiluhkon mittainen johto. Laatuvaikutelmaa heikentää ainoastaan lonksuva ja epätarkka ristiohjain.
Langattomat ohjaimet kestävät mukana tulevilla paristoilla pari kolme keskipitkää peli-iltaa. Paristonvaihdon välttämiseksi on kuitenkin kannattavaa heti hankkia parin kympin hintainen Pelaa & Lataa -paketti, joka sisältää akun ja laturijohdon. Akku pidentää ohjaimen peliaikaa selvästi, mutta ilahduttavaa on myös ohjaimen etuosaan ja konsolin USB-porttiin kiinnittyvän laturin toiminta. Pelaamista ei nimittäin tarvitse päättää akun lataamisen aikana, vaan ohjain toimii laturin kanssa ikään kuin langallisena ohjaimena. Xbox 360 osaa myös jatkaa akun lataamista, vaikka konsolin sammuttaisi. Akun tilan tunnistuksessa tosin olisi vielä tarkennettavaa; konsolilla on tapana katkaista virta hieman ennen latauksen maksimoitumista.
Bonus Media -kaukosäädin ei ole ominaisuuksiltaan erikseen myytävän Media-kaukosäätimen veroinen, mutta se sisältää silti kaikki tärkeimmät toiminnot, joita pelaajat ja elokuvaharrastajat kaipaavat. Xbox 360:n käyttöliittymän eli Dashboardin valikoissa liikkumiseen kaukosäätimessä on neljä suuntanäppäintä sekä A-, X-, B- ja Y-painike. Elokuvakäyttöön on suunnattu toisto, kelaus, pysäytys ynnä muut sellaiset peruspainikkeet. Xboxin DVD-kaukosäädin sai kritiikkiä siitä, ettei sillä voinut avata konsolin levykelkkaa. Nyt puute on korjattu. Hienoin ominaisuus kaukosäätimessä on kuitenkin se, että sen avulla konsolin voi sekä käynnistää että sammuttaa sohvan perukoilta. Muikea ominaisuus on käytettävissä kaukosäätimen lisäksi myös peliohjaimen keskiosan uudella Guide-painikkeella.
Xbox 360:n sielunelämää
Xbox 360:n ensimmäisellä käynnistyskerralla konsoli pyytää käyttäjää luomaan käyttäjäprofiilin, joita voi olla konsolissa useita. Ohjattuun profiilin luontiin sisältyy esimerkiksi pelaajanimikkeen valinta ja kellon asettaminen oikeaan aikaan. Profiiliin on mahdollista linkittää jo olemassa oleva Xbox Live Gamertag tai luoda uusi. Vanhat Live-asiakkaat saavat automaattisesti täyden palvelun Gold-tilin, mutta uudet voivat valita Goldin ja verkkopelioikeuksiltaan rajoitetun ilmaisen Silver-tilin väliltä. Kun profiili on valmis, käyttäjä heitetään Xbox 360:n Dashboardille.
Dashboardilta pääsee käsiksi esimerkiksi konsolin asetuksiin, mediatoimintoihin, sisäänrakennettuun Xbox Live Arcade -pelipalveluun ja Xbox Live Marketplaceen. Asetuksista voi valita muun muassa näyttölaitteelle parhaiten soveltuvan resoluution ja halutun äänentoiston. Lisäksi sieltä on mahdollista kieltää tiettyä ikärajamerkintää vastaavien ja sen ylittävien pelien ja elokuvien toisto konsolilla.
Xbox Live Arcade ja Marketplace ovat Dashboardin – ja ehkäpä koko Xbox 360:n – mielenkiintoisimpia ominaisuuksia. Arcade on käytännössä pienten pelien julkaisukanava, josta pelaajat voivat ostaa ja ladata pelejä suoraan konsolilleen. Pelien hinta mitataan Microsoft-pisteinä, joita voi maksaa omalle Live-tililleen joko luottokortilla tai prepaid-lipukkeella. Arcade-pelit ovat yleisesti edullisia (400–1200 pistettä, 800 pistettä vastaa noin yhdeksää euroa) ja parhaimmillaan uskomattoman addiktoivia. Tarjontaan kuuluu niin Gauntletin kaltaisia klassikkopelejä kuin Mutant Stormin ja Geometry Warsin tapaisia uutuuksiakin. Jokaista peliä voi kokeilla ennen kokoversion ostoa.
Marketplace on puolestaan kanava erilaisten pelilaajennusten ja oheismateriaalin julkaisulle. Konsolimaailmassa täysin uutta on mahdollisuus ladata pelidemoja ja trailereita suoraan konsolilleen. Jos demojen julkaisua ei tulevaisuudessa pihtailla, enää ei ole tarvetta maksaa itseään kipeäksi konsolin virallisesta fanipoikalehdestä, jotta pääsisi kokeilemaan hartaasti odotettua nimikettä. Trailereista löytyy paitsi pelitrailereita myös haastatteluvideoita, mainoksia ja elokuvatrailereita – useimmiten vieläpä huipputarkkoina HD-videoina. Marketplacen houkutukset huomioon ottaen 13 gigatavua käytettävää kiintolevytilaa tuntuu auttamattoman niukalta. Kaikki Marketplacen sisällöstä ole ilmaista, vaan esimerkiksi erilaiset pelaajakuvat ja Dashboardin muokkaamiseen tarkoitetut teemat maksavat parista kymmenestä pisteestä ylöspäin. Myös peleihin on tai on tulossa maksullista "Premium-sisältöä", jolla voi muokata pelin ilmettä tai lisätä peliin pelattavaa ja uusia ominaisuuksia.
Marketplacen idea on keskittää kaikkien pelien lataukset yhteen paikkaan, josta ne olisivat helposti saatavilla. Tässä valossa palvelun rakenne kaipaisi vielä työstöä. Järjestelmä osaa näyttää aakkosellisen listan ladattavaa sisältöä tarjoavista peleistä, mutta tulevaisuuden varalta vaihtoehtoinen genrekohtainen jako tai suoranainen hakutoiminto voisi nopeuttaa tietyn pelin latausten löytämistä.
Sisällön lataaminen Xbox Livestä ei myöskään ole aivan niin sujuvaa kuin sen olettaisi olevan. Latausnopeudet ovat ruuhka-aikoina surkeita. Nopealla ADSL-yhteydellä odotusaika 20 megatavun tiedostossa voi olla moninkertaisesti pitempi kuin PC:llä. Todelliseksi ongelmaksi tämä muodostuu demojen kohdalla, joiden koko hipoo pahimmillaan gigatavua. Lisäksi latausohjelman ollessa auki konsolilla ei voi tehdä mitään. Edes yhtäaikaisia latauksia ei tueta. Onneksi katkaistuun lataukseen voi palata myöhemmin eikä maksullisen sisällön uudelleen latauksista veloiteta toistamiseen.
Yksi paljon puhuttu ominaisuus Xbox 360:n käyttöliittymässä on Guide. Kyseessä on ruudun vasempaan reunaan ohjaimen Guide-painikkeella nostettava valikko, jossa on tiivistetysti tiettyjä toimintoja, kuten kaverilista, viestikeskus ja musiikkisoitin. Valikon saa esiin milloin vain, pelasipa peliä tai katsoipa elokuvaa – tosin ainakin Project Gotham Racing 3:ssa valikolla on paikoin paha tapa jumittaa koko konsoli. Guiden avulla voi peleissä soittaa omaa musiikkiaan, keskustella kavereiden kanssa eri pelien yli sekä lähettää ääni- ja tekstiviestejä.
Microsoft on onnistunut luomaan yksin- ja moninpeleihin aivan uudenlaista kilpailuhenkeä palkitsemalla pelaajia pelien huolellisesta koluamisesta. Kaikkia Xbox 360 -pelejä (mukaan lukien Arcade-pelejä) pelaamalla pelaajat voivat ansaita pelinkehittäjien asettamia saavutusmerkintöjä ja niistä seuraavia pelaajapisteitä. Kyseessä on pelaajaprofiilin sidoksissa oleva järjestelmä, joka pohjimmiltaan mittaa pelaajan pelikokemusta ja taitoa. Systeemi houkuttelee pelaamaan "vielä yhden" matsin pitkän peli-illan päätteeksi, jotta esimerkiksi Perfect Dark Zeron sadan pääosuman rajapyykki tulisi saavutettua. Vaikka saavutusten ja pisteiden metsästys ei vaadi Live-tiliä, Livessä järjestelmä kohoaa uusiin sfääreihin pelaajien välisen vertailun myötä. Omaa menestystään voi verrata muiden pelaajien suorituksiin niin Guiden kuin Xbox.cominkin kautta.
Xbox Live sinänsä, puhtaasti verkkopelijärjestelmänä, ei ole radikaalisti muuttunut levitessään Xboxilta Xbox 360:lle. Ottelukohtaisissa pelaajamäärissä ollaan edelleen rankasti PC-pelejä jäljessä, lagia esiintyy siellä täällä eikä korvaan kiljuvia ipanoita ole kyyditetty Siperiaan jäähtymään. Peliseuran tasokkuuden parantamiseksi palveluun on kuitenkin tuotu yksi mielenkiintoinen ominaisuus: muiden käyttäjien arvostelu. Palautejärjestelmän avulla yleisesti epämiellyttävät pelaajat pyritään rankkaamaan viiden tähden asteikolla alle kolmen tähden ja mukavat pelaajat yli kolmen tähden. Tätä dataa voidaan sitten hyödyntää pelihaussa mieluisan seuran löytämiseksi. Ainakin toistaiseksi kaikki vastaan tulleet pelaajat ovat kuitenkin olleet käytöksestään huolimatta yli kolmen tähden pelaajia. Liekö kavereiden välinen "yhteistyö" vaikuttanut asiaan?
Median vallassa
Xboxista poiketen Xbox 360:n elokuvatoistoon ei vaadita erillistä DVD Playback Kittiä, vaan konsolilla voi katsoa leffoja sellaisenaan. DVD-valikot ovat tyyliteltyjä ja selkeitä, eikä niissä ole vaikeuksia liikkua peliohjaimellakaan. Satunnaiskatsojalle elokuvien kuvanlaatu riittää mainiosti, mutta pelien suosimassa PAL60-tilassa useissa elokuvissa esiintyy nykimistä. Elokuvia varten konsoli on käännettävä PAL50-tilaan, mikä tuntuu turhalta säätämiseltä. Leffafriikeille DVD-soittimen korvaajaksi konsolista ei ole jo yksistään aluekoodauksen takia.
DVD-levyjen lisäksi Xbox 360 tukee tietysti myös CD:itä. CD:lle tallennettua musiikkia voi kuunnella sellaisenaan tai kopioida konsolin kiintolevylle. Kopiointiprosessi on hidas, mutta odotteluun kuluvan ajan voi käyttää hyödyksi tarkistamalla ja muokkaamalla kappaleiden artisti-, nimi- ja tyylilajitietoja. Konsolin musiikkisoitin osaa tietojen perusteella järjestää kappaleet valmiiksi listoiksi. Myös muokatun soittolistan luominen monista eri kappaleista onnistuu. Musiikkisoitinta piristää valloittava, psykedeelinen Neon-valosyntikka, jonka laadun takaa Llamasoft ja legendaarinen Jeff Minter. Monien pettymykseksi Microsoft ei ole kuitenkaan korjannut Xboxin musiikkisoittimen pahinta puutetta: kelausmahdollisuuden uupumista. Myös kappaleen etenemistä kuvaava laskuri tai liukuri puuttuu.
Microsoft hehkutti monissa yhteyksissä kyllästymiseen saakka Xbox 360:n yhdistettävyyttä eri laitteisiin. USB-porttiin voi tyrkätä kiinni MP3-soittimen, digikameran, muistitikun tai jopa näppäimistön tekstiviestejä varten. Kotiverkon välityksellä konsolin saa kommunikoimaan Windows XP- tai Windows Media Center -tietokoneen kanssa. Testeissä konsoli tunnisti USB-tikun silmänräpäyksessä ja pystyi lukemaan sille tallennettuja musiikkikappaleita ja kuvia. Kuvatoistin osaa animoida kuvia zoomaamalla ja vierittämällä kuvaa, mutta musiikkisoittimen tavoin kuvatoistimen kontrolleja on liian vähän. Esimerkiksi kuvien toistoaikaa ei voi muuttaa diashow-toiminnossa eikä animaatiota saa tarvittaessa kytkettyä pois päältä. Harmillisesti konsolin videotuki rajoittuu Media Centeriin. Konsoli ei suostunut lukemaan WMV-muotoista videota muistitikulta eikä CD-levyltä. Tavalliselta Windows XP -tietokoneeltakaan ei voi virtauttaa muuta kuin musiikkia ja kuvia.
PC:llä jaettujen kuvakansioiden selaaminen Xbox 360:n käyttöliittymässä on tehty laiskasti. Konsoli esittää kaikki kuvia sisältävät kansiot yhtenä pitkänä pötkönä. Esitystavan takia jonkin tietyn kansion löytäminen on turhan hidasta. Jos käyttäjä esimerkiksi jakaa PC:llä koko Omat kuvatiedostot -kansionsa, konsolilla voi joutua rämpimään satojen alikansioiden sekamelskassa. Kansiot olisi kannattanut esittää PC:n alkuperäisen kansiorakenteen mukaisesti, jolloin kuvat löytyisivät samoista paikoista kuin tietokoneellakin.
Ostaako vai odottaako?
Xbox 360:n rantauduttua Pohjois-Amerikkaan monet raportoivat konsolin ja virtalähteen ylikuumenemisesta. En ole kuitenkaan havainnut mitään tähän viittaavaa omassa konsolissani. Kumpikin laite pysyy pitkissäkin pelisessioissa korkeintaan lämpimänä, mutta tietysti konsolin ja virtalähteen sulkeminen umpinaiseen tilaan voisi muuttaa asiaa ratkaisevasti.
Lämpenemisen sijaan ongelmana on konsolin äänekkyys. Xbox 360 sisältää itsessään kaksi tuuletinta, joiden lisäksi virtalähteessä on kaksi minituuletinta. Tyhjäkäynnissä ja elokuvia toistaessaan Microsoftin valkea konsoli kuulostaa lähinnä Xboxilta, mutta Xbox 360 -pelejä pelatessa DVD-asema villiintyy niin vinhaan vauhtiin, että sen surina rupeaa viiraamaan puhtaista peliäänistä nauttivaa päästä. Pystyasennossa ollessaan konsolin ääni vain korostuu muun muassa erinäisten resonanssien takia. Lisäksi pienen huolenaiheen aiheuttavat virtalähteen tuulettimet, jotka jo viikon käytön jälkeen rupesivat muistuttamaan itsestään ihanalla sirittävällä äänellään. Minkähänlaista ääntä tuulettimet pitävät vuoden jälkeen, kun ne ovat imeneet itseensä kaiken maailman pölyä ja nukkaa?
Xbox 360 on teräväpiirto- eli HD-ajan konsoli – siitäkin huolimatta, ettei laite tue digitaalista DVI- tai HDMI-liitäntää. Jokainen peli renderöidään korkealla resoluutiolla, mikä HD-televisiolla, monitorilla tai tasokkaalla videotykillä tarkentaa ja parantaa pelikuvaa huomattavasti. Mutta entäpä ne suomalaiset, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia HD-töllötintä tai halua pelata konsolilla tietokoneen näytöltä? Xbox 360 toimii myös tavallisen television kanssa, oli se sitten laajakuva tai ei. Sana "toimii" ei kuitenkaan tarkoita, että peleistä saisi kaiken irti. Ilman HD:tä Xbox 360 -pelit ovat tällä hetkellä vain lievästi kauniimpia kuin Xbox-pelit. Joissain peleissä esiintyy runsaastikin sahalaitoja ja värinää, joiden olisi luullut katoavan jo pelkällä tehokkaalla reunojenpehmennyksellä. Lisäksi jotkut pelit on suunniteltu korkeille resoluutioille ja suurelle kuvalle siten, että valikoiden tekstien kokoa on pienennetty. Tavallisen television käyttäjää tämä tuskin miellyttää, koska matalalla resoluutiolla pienestä tekstistä tulee hyvin vaikeaselkoista mössöä.
HD:n ohella Xbox Live on käytännössä pakko olla, jotta Xbox 360:stä saisi kaiken irti. Onneksi ilmaisen Silver-tason Liven saa käyttöönsä kuka tahansa, joka kytkee konsolinsa laajakaistaverkkoon. Silverillä pääsee käsiksi käytännössä kaikkiin Liven uusiin hyötyominaisuuksiin, kuten demoihin ja Arcade-peleihin. Varsinaisesta verkkopelaamisesta sillä on kuitenkin turha haaveilla.
Xboxilla aktiivisesti pelanneita ja runsaan pelikirjaston kasanneita Microsoft pyrkii houkuttelemaan Xbox 360:lle taaksepäin yhteensopivuuden avuin. Yhteensopivuus, joka perustuu ohjelmistopohjaiseen emulointiin, ei ole ollut aivan yksinkertainen toteuttaa Xboxien eriävien arkkitehtuurien takia, ja se näkyy. Tällä hetkellä vain osa Xbox-peleistä on pelattavissa uudella konsolilla ja tuetuistakin peleistä monissa esiintyy bugeja, suorituskykyongelmia ja jumiutumisia. Toistaiseksi lähes kaikki Xbox-pelit on parempi pelata Xboxilla ja jättää Xbox 360 omien peliensä pyörittäjäksi. Microsoft on kuitenkin lupautunut parantamaan emulaattoriaan säännöllisesti, joten kuka ties vielä jonain päivänä yhteensopivuus pelaa kuin rasvattu.
Kokonaisuudessaan Xbox 360:ssä on paljon hyviä ominaisuuksia, joiden takia vanhaan on vaikea palata. On mielenkiintoista, miten paljon pelkällä monipuolisella käyttöliittymällä ja langattomuudella voidaan konsolin käyttökokemusta parantaa. Xbox 360:n pelitarjonta on kuitenkin vielä toistaiseksi sellainen, ettei laatuviihteestä nauttivalla ole mikään kiire pelikalustonsa päivittämiseen. Ninja Gaiden Black, Resident Evil 4 ja monet muut edellisen sukupolven huippupelit tarjoavat parempaa kuin yksikään Xbox 360 -peli tällä hetkellä.
Huominen ei ole tätä päivää – vielä.
- Katso Xbox 360 Dashboard -esittelyvideo (80,2 Mt / 9:14 / WMV)
- Lue Xbox 360:n FAQ
