Hiiohoi!
Pirates of the Caribbean (tästä eteenpäin lyhennettynä PotC) on erilainen lisenssipeli. Sen kehitys alkoi Sea Dogs pelin jatko-osana, kunnes Disney osti siihen oikeudet ja siitä tuli elokuvaan pohjautuva teos. Sisältö ei silti muuttunut, vaan pelin kehitys jatkui itsenäisenä teoksena, lukuun ottamatta joitakin viittauksia elokuvaan. Sea Dogsia PC:llä pelanneilla oli suuret odotukset tätä peliä kohtaan. Lisäksi oman leimansa tuo se, että peli on Akellan lisäksi Bethesda Softworksin käsialaa, jonka tekemä Morrowind sai paljon suosiota huikean laajuutensa ansiosta. Onko tässä vihdoinkin omaperäinen ja toimiva lisenssiin pohjautuva peli?
Kuten nimi antaa ymmärtää, sijoittuu peli 1600-luvun merirosvoja kuhisevalle Karibianmerelle. Saaret on jaettu Englannin, Ranskan, Hollannin ja Espanjan siirtokuntien kesken, mutta kuuluupa yksi saari myös merirosvoille. Pelaaja omaksuu itselleen freelance kapteeni Nathaniel Hawkin roolin, jona hänen on tarkoitus tienata elantonsa vaaroja täynnä olevilla vesillä. Pelin kampanja alkaa, kun pelaaja todistaa Ranskan hyökkäyksen Englannin siirtokuntaan. Pelaaja itse onnistuu pakenemaan juuri viime hetkellä ja siitä eteenpäin hän on vapaa etenemään pelissä haluamallaan tavalla. Mikäli pelaaja haluaa seurata pelin eteensä asettamaa tarinaa, voi hän mennä raportoimaan asiasta Englannin kuvernöörille. Näin seikkailu jatkuu, mutta kuten Bethesdan peleissä aina on ollut tapana, voi pelaaja poiketa tarinan asettamalta polulta milloin vain ja lähteä etsimään onneaan mieluisallaan keinolla.
Peli jakautuu erilaisiin osioihin. Maalla pelaaja kävelee kolmannesta perspektiivistä nähtynä, kohtaa hahmoja kaupungeissa, saa tehtäviä ja löytää piilotettuja luolia ja aarteita viidakoiden kätköistä. Jokaisessa kaupungissa on tietyt paikat, joiden tarkoitus on palvella pelaajaa omalla tavallaan. Kapakasta voi värvätä miehistöä laivoille ja upseereita komentamaan muita oman laivaston aluksia. Kaupasta pelaaja voi ostaa kauppatavaraa halvalla, minkä voi myydä kalliilla jollakin toisella saarella, tai kokeilla hengelle riskialtista salakuljettamista, mistä saa myös suurimmat voitot. Telakalla korjataan vahingoittunut laiva tai ostetaan uusi ja isompi. Kuvernöörinkin puheille voi mennä, jolta voi mahdollisesti saada hyväpalkkaisen tehtävän.
Maalla seikkailu ajaa asiansa, mutta siinä on omat ongelmansa. Ohjaus tuntuu säädöistäkin huolimatta kömpelöltä. Kamera viuhtoo välillä todella hankaliin paikkoihin, varsinkin kun pitäisi pystyä puolustamaan itseään taistelussa. Pelaajan käytettävissä ei ole minkäänlaista karttaa, joten suunnistaminen suurissa kaupungeissa on joskus vaikeaa. Onneksi kaikki tärkeimmät paikat, eli kapakka, kauppa, telakka ja kuvernöörin talo, löytyvät pikavalikon takaa, joten näihin paikkoihin pääsee hyppäämään aina helposti ja nopeasti. Tämä jättää vielä jälkeensä tiettyjä paikkoja, jotka täytyy löytää itse. Esimerkiksi jos tarvitsee kipeästi lainaksi rahaa, on pelaaja pakotettu tekemään pienen löytöretken kaupungin sokkeloisilla kujilla löytääkseen koronkiskurin.
Taistelut maankamaralla ovat yksinkertaisia. Aseina pelaajalla on miekka ja pistooli. Hyökkäys tapahtuu vihreästä napista ja torjunta vasemmasta liipaisimesta. Oikeasta liipaisimesta pelaaja voi laukaista pistoolinsa hoitaen ainakin heikommat vihulaiset kerralla hengiltä. Varsinkin aluksi pääsee hengestään helposti, mutta taistelutaktiikka on helppo oppia yksinkertaisuutensa ansiosta. Lisäksi kokemuspisteitä keräämällä hahmo kehittyy ja taistelutkin helpottuvat. Mitään erityistä taitoa ei taisteluissa loppujen lopuksi tarvitse, sillä esimerkiksi torjuntaa voi pitää kokoajan päällä, jolloin vihollinen ei pysty vahingoittamaan pelaajaa juuri mitenkään. Tosin aseesta riippuen voi joskus joku satunnainen hyökkäys mennä läpi, mutta itse olisin toivonut hivenen parempaa taktikointimahdollisuutta näissä tilanteissa tai ainakin useampia eri hyökkäysliikkeitä.
Maata näkyvissä!
Kaupungit ja muut ympäristöt, esimerkiksi viidakot ja saarten rannat, näyttävät erittäin hyviltä. Sahalaitaisuutta ei ole havaittavissa. Jokaisella kaupungilla on oma uniikki profiilinsa ja niiden kadut ovat täynnä omilla asioillaan kulkevia ihmisiä, jotka voi pysäyttää juttelua varten. Ympäristöt henkivät loistavasti 1600-luvun tunnelmaa. Sääefektit ovat komeita, satoi sitten vettä tai paistoi aurinko. Talojen sisustoissa ovat pelintekijät oikoneet kulmia, sillä ne ovat häiritsevän samankaltaisia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kapakka tai kauppa Oxbayn saarella näyttää sisältä käsin nähtynä identtiseltä kuin esimerkiksi Isla Muellen saarella. Tässä on yksi merkki siitä, että tekijöiltä on loppunut aika viimeistellä peli.
Aluksi pelaajalla on vain pieni laiva vähäisellä miehistöllä, jolla ei juuri kannata yrittää käydä meritaisteluita. Heti kannattaakin yrittää keinolla millä hyvänsä saada isompi laiva ja värvätä sille täysmiehistö, sillä kokemattomalle pelaajalle kuolema tulee merellä helposti. Tärkein päämäärä on aina tienata rahaa. Vaikka rahaa ei muuten tarvitsisi, esimerkiksi uusien laivojen ostamiseen, haluaa laivan miehistö palkkansa joka kuukausi. Yhden kerran voi miehistön jättää palkatta, mutta toistuvasti tästä seuraa kapina ja pelin loppuminen.
Kun vihdoinkin päästään vesille, näyttää PotC todelliset kyntensä. Merellä kaikki näyttää upealle. Selkeällä säällä aurinko kimaltelee veden pinnasta ja purjeet lepattavat tuulessa. Vesi on tehty todella realistisen näköiseksi, sillä pinnan alla voi jopa nähdä kalojen uivan. Joskus voi nähdä hain evän pyyhältävän laivan ohi. Seilatessa jopa vesisade on niin näyttävästi toteutettu, että kylmyyden ja märkyyden voi melkein tuntea oikeasti. Sitten jos vielä joutuu myrskyyn, niin merenkäynti on niin hirmuisia, että oikeasti hirvittää. Kannattaa tietää mitä tekee, sillä jos ei tajua ottaa purjeita alas myrskyn aikana, ottavat ne pahaa vahinkoa.
Tuuli on meritaisteluissa ratkaisevassa asemassa. Sen suunta tulee ottaa huomioon, sillä näiden merirosvoaikojen veneillä manööverit ovat hitaita ja vaativat pidemmälle vietyä strategista ajattelua. Vaikka laivoihin on asennettu tykit joka suuntaan, on jokaisella laivalla omat kuolleet sektorinsa, joille ne eivät voi tulittaa. Lisäksi kaikkein tehokkainta tuli on kylkiin asennetuilla tykeillä niiden suuren lukumääränsä ansiosta. Taisteluissa voi olla mukana jopa 12 laivaa, jolloin on käsissä jo eeppisen mittaluokan merisota satojen tykkien jylistessä. Laivojen ottaessa kanuunankuulista osumaa lentelevät tynnyrit ja puunsäleet ja menevätpä purjeetkin riekaleiksi. Lisäksi laivoille voi syttyä tulipaloja, mutta tällä ei tunnu olevan vahinkomallinnukseen merkitystä.
Arrr! Kapinoitsijat lankkua pitkin hain ruoaksi!
Jos laiva ottaa tarpeeksi vahinkoa, se uppoaa. Kaikkein hedelmällisintä on kuitenkin yrittää kaapata vihollisen laiva seilaamalla sen rinnalle ja nousemalla kannelle. Tämä tapahtuu samassa tilassa kuin maalla taistelu, mutta nyt ollaan laivan kannella taistelemassa vihollislaivan miehistöä vastaan. Taistelussa on mukana oma miehistö, jota edustaa pelaajan rinnalla taisteleva muutama hahmo. Mikäli kyseessä isompi paatti, joutuu pelaaja taistelemaan kannen lisäksi ruumassa ja jopa kapteenin hytissä, ennen kuin koko miehistö on nujerrettu. Kun laiva on vihdoinkin vallattu, voi pelaaja kaapata sen lastin itselleen ja lisätä laivan omaan laivastoonsa määräämällä sille oman kapteenin. Navigointi saarelta toiselle tapahtuu suurella kartalla, jolla näkyy myös lähistöllä liikkuvat muut laivat. Merirosvoilla on tapana lähteä jahtaamaan pelaajaa, joten näiden välttely on oma alipelinsä, mikäli ei halua taistella näitä vastaan.Kartalla näkee myös myrskyt, joiden välttäminen antaa oman haasteensa. Toisaalta taistelut ja jopa myrskystä selviäminen kartuttaa kokemuspisteitä ja mikäli onnistuu upottamaan tai valtaamaan suuremman laivan mitä itsellä on, palkitaan pelaaja erittäin runsaalla määrällä kokemuspisteitä. Riskien otto siis kannattaa.
Tunnelma merellä on siis lähes täydellinen. Oman laivansa kulkua voi seurata sen ulkopuolelta, jolloin kannella voi nähdä miehistön omissa toimissaan, eli kävelemässä ympäriinsä tai kiipeilemässä purjeissa. Pelaaja voi siirtyä myös kapteenin kuvakulmaan, mikä mahdollistaa tykkien tähtäämisen manuaalisesti. Tällöin tosin kannelle tulee todella autiota, sillä tästä kuvakulmasta ei voi jostain syystä nähdä omaa miehistöään. Tämä rikkoo muuten täydellisen illuusion. Lisäksi äänet voisivat olla hiotummat. Tuuli kyllä tuivertaa vakuuttavasti ja purjeet lepattavat, mutta esimerkiksi laivan puurakenteista voisi kuulua enemmän natinaa tai muita asiaan kuuluvia ääniä. Taisteluissa tykkien pauke jää joskus jostain syystä kuulumatta tai katkoo ärsyttävästi, mikä myös omalta osaltaan pilaa tunnelmaa.
No onneksi siinä ei sentään ole Johnny Deppiä...
Suoralta kädeltä on vaikea luokitella PotC:ia mihinkään tiettyyn pelityyppiin. Virallisesti se on roolipeli, mutta toisaalta se on myös varsin kehittynyt 1600-luvun merenkäyntisimulaattori. Lisäksi roolipeliosuus on sen verran kevyttä, että jonkun mielestä kyseessä on ehkä vain kevyt seikkailupeli. Tässä mielestäni on pelin ongelma. Pelin kehittäneellä Akellalla ja Bethesda Softworksilla oli ainakin vielä päälle vuosi sitten paljon suuremmat suunnitelmat, kun projektia kehitettiin nimellä Sea Dogs 2. Nyt näyttäisi siltä, että peli on jouduttu julkaisemaan kiireessä elokuvan julkaisun yhteydessä ja siitä on jouduttu jättämään monia merkittäviä ominaisuuksia pois, tai mukana olevia ominaisuuksia on jouduttu yksinkertaistamaan. Esimerkiksi kaupankäynti on erittäin yksinkertaista. Hinnat eivät vaihtele dynaamisesti, vaan tietyt saaret ostavat ja myyvät samoja tuotteita samoilla hinnoilla. Ainoa hintaan vaikuttava seikka on pelaajan kaupankäyntitaito. Lisäksi grafiikkamoottori olisi tarvinnut parempaa optimointia, sillä maalla kulkiessa ruudunpäivitys tökkii välillä todella pahasti.
Pirates of the Caribbean ei ole huono peli, mutta sitä on vaikea suositella varauksetta. Maailmalta on kuulunut monia huhuja niinkin pahoista bugeista, että pelin pääjuonen viemisestä loppuun tulee mahdotonta. Itse en näitä kohdannut, mutta ostaja varokoon, koska pelistä paistaa läpi viimeistelemättömyys. Roolipelinnälkään tätä ei todellakaan kannata ostaa, sillä sellaiseksi tässä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi sisältöä. Pelaaja on rajoitettu pelaamaan aina saman näköisellä ja oloisella Nathaniel Hawkilla. Lisenssipeliksi muuttuminen on siis tuonut omat harminsa. Kaikesta huolimatta tässä on toistaiseksi ainoa vakavasti otettava klassisen Sid Meierin Piratesin tyyliin tehty merirosvopeli, joka varmasti tuo sellaista kaipaavalle suurta viihdettä joksikin aikaa.
