Capcomin hirviöpeijaiset ovat aina nauttineet valtavaa suosiota Japanissa, mutta muu maailma on vielä toistaiseksi jäänyt vaille suurta valloitusta. Alun perin Wiille julkaistu Monster Hunter Tri käännettiin 3DS:lle parannuksien saattelemana jo vuonna 2011, kauan ennen Wii U -version julkaisua. Monster Hunter 3 Ultimaten matka länsimaihin on siis kestänyt tovin, mutta viimein odotus on ohi.
Hirviöitä onko heitä?
Monster Hunter 3 Ultimate käynnistyy verkkaisesti. Malttamattomat metsästäjät joutuvat nielemään intoaan, kun suurta riistaa ei näy mailla halmeilla ensimmäisten tuntien aikana. Eeppisten taisteluiden sijaan peli opastaa maltillisesti tekemisen saloihin pienellä puuhastelulla ja valtavalla tietomäärällä. Heti alkumetreillä tehdään selväksi, että kyseessä ei ole kärsimättömän sankarin seikkailu.
Tekemistä sitten riittääkin lähes loputtomiin: Vähitellen aukeavilta alueilta voi kerätä erilaisia luonnonvaroja joko myyntiin tai raaka-aineiksi vaikkapa parantavia juomia varten. Kaadettujen hirviöiden jäänteistä nyljetyt nahat ja luut muuttuvat paikallisen sepän käsittelyssä aseiksi ja haarniskoiksi. Keskiönä toimivan Moga-kylän laitamilla toimivalla farmilla pääsee viljelemään tarpeellisia yrttejä sekä muita kasveja.
Kaikenlaisesta näpertelystä huolimatta Monster Hunterin selkäranka koostuu järkälemäisten hirviöiden metsästämisestä. Paikallisesta killasta haetaan tehtävät, jotka aloittaakseen matkataan ensin leiripaikalle. Mikäli valmistautuminen jää puolitiehen, saa leirin arkusta muutamia jahtia auttavia esineitä, kuten kartta, ansoja ja parannusjuomia. Tehtävät on suoritettava annetun aikarajan puitteissa, mutta erityistä kiirettä ei juuri tarvitse pitää. Riistan kasvaessa myös haaste kovenee, joten suurempien otusten kohdalla ensimmäiset kaatoyritykset keskittyvät lähinnä saaliin käyttäytymisen tarkkailuun. Raaka voima tuottaa harvoin toivottua tulosta.
Taistelu kontrolleista
Monster Hunter 3 Ultimate on käännetty taskukokoon yllättävän onnistuneesti. Toisen analogitatin puuttumisen vuoksi kameraa ohjastetaan kosketusnäytön avulla, mikä aluksi tuntuu oudolta. Totuttelun jälkeen homma alkaa onneksi sujua, mutta siitä huolimatta Circle Pad Pro on harkinnan arvoinen sijoitus, sillä se helpottaa suunnistamista huomattavasti. Muuten ohjattavuus on yhtä hyvää kuin pelin Wii U -versiossakin, mistä kiitos menee kosketusnäytön oivalliselle käytölle. Alemman ruudun ominaisuuksia voi kustomoida mielensä mukaan, eli toiminnot voi helposti sijoittaa sormien ulottuville.
Ulkoasultaan taskuversio ei vedä vertoja Wii U:n skarpille grafiikalle, mutta peli ei missään nimessä ole ruma. Yksityiskohtia on karsittu jonkin verran, mutta bonuksena kolmiulotteisuus tuo maailmaan syvyyttä, joka muista versioista puuttuu. Äänipuoli ei ihmeitä tarjoile, sillä musiikkia käytetään varsin niukasti.
3DS:n Monster Hunter ei sisällä nettipeliä, mutta lähiverkossa hirviöitä voi metsästää parhaimmillaan kolmen kaverin kanssa. Käsikonsoliversio on yhteensopiva Wii U:n peijaisten kanssa, eikä ominaisuus rajoitu pelkkään moninpeliin. Eshopista ladattavan työkalun avulla oman tallennuksen voi siirtää konsolista toiseen, joten Wii U:lla aloitettua peliä pääsee jatkamaan 3DS:n avulla vaikkapa lomamatkalla. Tämä tietenkin vaatii pelin molempien versioiden omistamisen.
Laatu tukee määrää
Monster Hunter Ultimate 3 on ahdettu taskukokoon kiitettävän hyvin. Sisältöä ei ole karsittu kuin lähinnä kosmeettisesti, joten tekemistä riittää parhaimmillaan sadoiksi tunneiksi. Wii-veteraanit eivät välttämättä tästä uudelleenlämmittelystä paljoa kostu, vaikka uusiakin otuksia kävelee vastaan. Peli ei myöskään sovellu lyhytjännitteisille pelaajille, sillä harvat seikkailut vaativat yhtä suurta ajallista panostusta. Mikäli koet kaipaavasi pitkäkestoista tekemistä eikä sarja ole aiemmin tuttu, nyt on oikea tilaisuus ottaa miekka käteen ja painua Monster Hunterin autuaille metsästysmaille.
