Kuluvan kesän alussa pidetyllä E3-messulla Sony paljasti muun muassa EyeToy-tuoteperheestä tutuksi tulleen London Studion uusimman projektin, Wonderbookin. Ensimmäiset konseptiversionsa jo vuonna 2005 saanutta tuotosta esiteltiin Gamescomissa järjestetyssä pressitilaisuudessa nälkäiselle ja - lähinnä helteen takia - janoiselle medialle.
Move-ohjaukseen perustuvan Wonderbookin keskiössä on pelin mukana tuleva 12-sivuinen kirja. Käsissä pideltynä varsin kestävän tuntuinen kovakantinen opus on yllättävän paksu, mikä johtuu pahvisista arkeista. Sivut koostuvat erilaisista palikkamaisista kuvioista, jotka muuttuvat ruudulla taikuuden tyyssijaksi. Wonderbookin eduksi on sanottava, että kirja näyttää sen verran siistiltä, ettei sen säilyttäminen esimerkiksi kirjahyllyn jatkeena tunnu lainkaan pahalta ajatukselta. Ottakaahan muutkin valmistajat mallia lisälaitehärpäkkeidenne kanssa muotoilusta ja ulkoasusta!
Ennen joulumarkkinoita kauppojen hyllylle ehtivä julkaisu ei juurikaan paljastanut yllätyksiä, vaan keskittyi selittämään ja laajentamaan E3-messuilla kerrottuja asioita. Moven mukana tuleva kamera osoitti toimivuutensa kirjan kanssa, sillä peli pysyi hyvin mukana Wonderbookin siirtelyn, nostelun ja kääntelyn kanssa. Wonderbook itsessään koostuu viidestä luvusta, joissa on 4-5 opittavaa taikaa. Silmänkääntötemppujen opetteleminen tapahtuu tekemällä tehtäviä, joissa esimerkiksi harjoitellaan Movella sauvaliikettä tai isketään loitsulla konnia vastapalloon. Jokaisen kappaleen päätteeksi tulee eräänlainen loppukoe, jossa testataan kykyä soveltaa aiemmin opittuja taikoja.
Pressitilaisuudessa ei edes yritetty peittää sitä tosiasiaa, että Wonderbookin merkittävin kohdeyleisö on varsin nuorta. Niin sanotuille hardcore-pelaajille pelin haasteettomuus ja rauhallisuus lienee myrkkyä, sillä epäonnistuminen ei vaikuta edes mahdolliselta. Jälkikasvua silmällä pitäen peli onneksi lokalisoidaan 29 eri kielelle, joten mahdollisuus suomenkieliselle ääninäyttelylle on varsin todennäköinen. Varsinaista kielilistaa ei kuitenkaan ole vielä julkaistu, joten toistaiseksi elämme hermoja raastavassa epätietoisuudessa.
Graafisesti Wonderbook ei ole kameran käytön johdosta häävin näköinen. Silti muutamat nähdyt taikatemput näyttivät varsin tyylikkäiltä. Kohdeyleisön vaatimustason huomioiden silmäkarkin puuttuminen tuskin on kuitenkaan ratkaiseva tekijä. Musiikkipuoli koostuu klassisesta musiikista otetuista vaikutteista, josta paistaa Mozart ja kumppanit selvästi läpi. Luonnollisen kuuloinen äänimaailma korosti pelin taianomaisuutta erityisen onnistuneesti kuitenkaan painostamatta tai varastamatta huomiota liiaksi. Toisin sanoen sävellyspuoli on hoitanut tonttinsa juuri niin kuin peleissä tulisi aina se hoitaa.
Loppuvuonna julkaistava Wonderbook voi hyvinkin olla joulun suurhitti, sillä etenkin nuoremmalle kohdeyleisölle sen tarjoama maaginen ote voi kolahtaa. Toki suurin Harry Potter -buumi on jo takana, mutta J.K. Rowlingin kirjoittamia tarinoita ja runoja avatessa voi vanhempikin pelimies tai -nainen kokea hienoja hetkiä. Yhden kuullun lorun perusteella aiheet ovat tarinoita huonoista tavoista ja sen seurauksia, loihtien kuitenkin oikean lastensadun tavoin myös aikuiselle hymyn huulille. Kirjakaan ei jääne vain Wonderbookin yksinoikeudeksi, sillä lisäpelattavaa on ainakin jollakin asteella suunnitteilla tuoda PS Storeen ladattavaksi. Liittyvätkö ne Wonderbookiin, sen jatko-osaan tai muihin nimikkeisiin, ei paljastettu.
