Sherlock Holmes vs. Jack the Ripper

Ukrainalainen Frogwares on viime vuosina työstänyt aimo läjän vanhan koulukunnan seikkailupelejä PC:lle. Sir Arthur Conan Doylen luoman salapoliisin edesottamuksista kertova Sherlock Holmes vs. Jack the Ripper on itse asiassa viides Frogwaresin tekemä Sherlock Holmes -peli, joten oli jo korkea aika tuoda salapoliisiseikkailut myös kotikonsoleille. Lopputuloksena on erittäin perinteinen ja hidastempoinen seikkailupeli, joka vaatii pelaajalta ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä.

Fiktiivinen henkilö oikeiden murhien kimpussa

Kuten pelin nimestäkin voi päätellä, Sherlock Holmes vs. Jack the Ripper sijoittuu vuoden 1888 Englantiin, jossa tunnettu fiktiivinen salapoliisi selvittää Viiltäjä-Jackin tekemiä murhia. Todellisuudessa brutaalin veitsimiehen henkilöllisyys ei koskaan selvinnyt, mutta peli seuraa yhtä teoriaa tekijästä ja onnistuu samalla kertomaan mielenkiintoisen dekkaritarinan. Sherlock Holmes vs. Jack the Ripperin kohderyhmä on erittäin rajattu, sillä pelin tempo on poikkeuksellisen rauhallinen eikä matkan aikana tarvitse edes juosta saati sitten taistella. Alusta loppuun seikkailu koostuu lukemisesta, keskustelemisesta ja näppärien pulmien ratkomisesta. Doylen kirjoittamien Sherlock-tarinoiden lukeminen ei ole edellytys pelistä nauttimiselle, mutta eniten viittauksista ja tunnelmasta saa irti, jos on jo valmiiksi perehtynyt aiheeseen.

Klassinen ohjaus

Kontrolleja voisi luonnehtia sanalla klassinen, sillä kamera on kiinteä ja pelihahmo liikkuu hitaasti ja kankeasti. Toisaalta missään vaiheessa ei ole kiire, joten paikkojen tutkimiseen voi käyttää juuri niin paljon aikaa kuin haluaa. Pelialue on melko pieni mutta silti aivan riittävän suuri eksymiseen ilman karttaa. Ongelma on onneksi kierretty pikamatkustusmahdollisuudella, jota käyttäen on helppo siirtyä paikasta toiseen. Tutkimisen arvoiset kohteet saa näkyviin painamalla vasenta liipaisinta, mikä ehkäisee tehokkaasti tilannetta, jossa pelaaja nuuskii turhautuneena jokaista kulmaa miettien, mitä pitäisi tehdä. Usein eteneminen edellyttää esineiden keräämistä, niiden yhdistämistä ja lopuksi käyttämistä oikeassa paikassa. Tämän kaiken sisäistämiseen menee hetki, sillä valikot ovat nekin vanhanaikaiset ja työläät käyttää.

Moderneihin toimintapeleihin verrattuna Sherlock Holmes vs. Jack the Ripper tuntuu lähinnä interaktiiviselta kirjalta. Suurin osa peliajasta nimittäin kuluu kerättyjen asiakirjojen lukemiseen ja erilaisten pulmien ratkomiseen. Ongelmiin on aina vain yksi oikea ratkaisu, eikä peli etene milliäkään ennen kuin pelaaja on ratkaissut pulman. Holmesin tutkimusten edistyminen on siis refleksien ja liipaisinherkkyyden sijasta kiinni vain kärsivällisyydestä ja hoksaamiskyvystä. Ajoittain tämä tuntuu turhauttavalta, joten suosittelen pelaamaan pienissä erissä muutama aivopähkinä kerrallaan.

Staattinen maailma

Pelimaailma on erittäin staattinen: yksikään tynnyri tai kärry ei liiku, ellei tarina edellytä sitä liikkumaan. Grafiikka on vanhentunutta, mutta ilahduttavasti ympäristöihin on saatu riittävästi yksityiskohtia, joilla viktoriaaninen Englanti herää eloon. Hahmomallinnus sen sijaan on todella tönkköä ja varsinkin kasvot ovat puisevaa katseltavaa. Kaikki kuitenkin toimii, joten hetken tottumisen jälkeen huomio kiinnittyy graafisen loiston sijasta tarinaan.

Murhamysteeri etenee paljolti keskustelujen avulla ja onneksi ääninäyttely on hyvin toteutettu: Sherlockin hienostunutta brittiaksenttia kuuntelee mielellään, eivätkä muutkaan avainhahmot huonommaksi jää. Dialogi on pätevästi kirjoitettu eikä missään vaiheessa käytä aikaa turhaan jaarittelemiseen. Varmaankin budjetin rajoituksista johtuen sivuhenkilöiden äänissä on selvää kierrätystä, mikä alkaa häiritä pelin jälkipuoliskolla. Käytetty englannin kieli on yllättäen melko vaativaa, joten ajoittain pohjoismainen pelaaja joutuu turvautumaan sanakirjan apuun.

Musiikkia hyödynnetään poikkeuksellisen vähän ja joskus pulmatehtävien taustalla soiva sävelmä on suorastaan unettava. Ääniefektejä ei niitäkään liiaksi ole, joten kadulla kävellessään ei usein kuule muuta kuin omat askeleensa. Rajoituksistaan huolimatta Sherlock Holmes vs. Jack the Ripper on kuitenkin toimiva peli, joka onnistuu pitämään rauhalliset ja kärsivälliset pelaajat otteessaan loppuun asti.

Kiireettömille

Sherlock Holmes vs. Jack the Ripper on kiireettömän miehen peli: koskaan ei tarvitse juosta, aikarajat eivät stressaa eikä tapellakaan tarvitse. Teknisesti ja pelillisesti se on auttamatta vanhentunut, mutta mielenkiintoisen tarinan Frogwares osaa kuitenkin kertoa. Mikäli olet joskus pitänyt salapoliisikertomuksista, suosittelen kokeilemaan Viiltäjä-Jackin metsästystä Lontoon kujilla.