Blur

Nasta lautaan

Bizarre Creations tunnetaan ajopeleistään. Se nousi maailmanmaineeseen Dreamcastille vuonna 2001 julkaistun Metropolis Street Racer -pelin jälkeen. Sama tahti jatkui Xboxilla ja Xbox 360:lla, kun pelitalo julkaisi neljä Project Gotham Racing -peliä lyhyen ajan sisällä. Kaikissa näissä tuotoksissa ajettiin oikeilla autoilla ja oikeissa kaupungeissa. Julkaisut saivat kiitosta hyvästä ajettavuudestaan ja kauniista katuradoistaan. Ne asettivat Bizarre Creationsin realististen ajopelien kehittäjien kärkikaartiin ja Gran Turismo -sarjan haastajaksi.

Nyt tähän tulee muutos. Pelitalossa on ilmeisesti pähkäilty, että viiden realistisen ajopelin jälkeen on hyvä kokeilla jotakin muuta. Yhtiö on toki julkaissut sivuprojekteina muutakin, mutta pääpaino on aina ollut ratin kääntelyssä. Tuloksena on syntynyt Blur, jälleen yksi autopeli. Blurin tekee kuitenkin erikoiseksi se, että se pyrkii yhdistämään Project Gotham Racingin katuratailun Burnout-pelien vauhdin hurmaan ja Mario Kartien hauskuuteen. Tässä se osittain onnistuukin.

Kudosta tekijöille

Blur luottaa superautoihin. Kaarojen joukosta löytyy muun muassa Koenigsegg CCX-R:n, Ford Shelby GT500:n ja Corvette ZR1:n kaltaisia helmiä. Ferrareja, Porscheja tai Lamborghineja pelissä ei tosin valitettavasti kurvaile. Autot saa käyttöönsä vanhaan malliin kisoja voittamalla ja tehtäviä suorittamalla, mutta kuitenkin paljon nopeammin kuin esimerkiksi Project Gotham Racingeissa. Autovalikoimakin on kumma kyllä realistista pelisarjaa suppeampi. Se ei kuitenkaan haittaa menoa, sillä Blur luottaa nopeuteen. Käytössä olevaa autoa ei vauhdin hurmassa aina ehdi ihailemaan.

Ratoja on tarjolla ympäri maailmaa. Tällä kertaa päästään tutustumaan muun muassa Los Angelesin ja Lontoon kaupunkeihin. Bizarre Creationsilla on jälleen muutettu näkökulmaa, sillä Blurin ajopaikat eivät rajoitu katuratoihin. Välillä ajellaan nimittäin niinkin yllättävissä paikoissa kuin korkean vuoren huipulla. Radat ja aseistus takaavat, että muuten kovin keskinkertainen yksinpeli saa lisää bensaa suoniinsa.

Blur käyttää jo Metropolis Street Racerissa lanseerattua Kudos-systeemiä, jossa näyttävistä liu'uista, ohituksista, aiheutetuista kolareista ja muista suorituksista saa Kudos-pisteitä. Järjestelmä toimii ja rohkaisee pelaajaa ajamaan näyttävämmin. Ajaminen itsessään ei ole kovin realistista, kuten kolikkopelihalleihin kuuluvalta tekeleeltä sopii odottaakin. Ajomalli antaa paljon anteeksi ja useimpiin mutkiin voi ajaa talla pohjassa. Eipä ihme, että Bluria kuvaavat avainsanat ovat nopeus, helppous ja hauskuus.

Käytettävissä oleva aseistus on kopioitu Mario Kartista. Käytettävissä on turboa, ohjusta, miinaa ja muuta vastaavaa. Aseet kerätään radalta ja niitä voi olla maksimissaan kaksi kerrallaan. Lisävälineet ovat kuitenkin melko tehottomia, joten pääpaino on edelleen ajamisessa. Täytyy olla melkoinen velho, että ohjuksen saa osumaan kaukana edellä ajaviin autoihin. Napakympit kuitenkin tyydyttävät, sillä Blurissa on käytössä vahinkomallinnus. Tämä on tosin tyydyttävää vain esteettisestä näkökulmasta, koska ajettavuuteen isot lommot eivät juurikaan vaikuta.

Talla pohjaan

Elinkaaren kannalta Blur on rakennettu tyydyttävästi. Kolmen yksinpeliajotyypin joukosta löytyy tavallista kilpa-ajoa, tarkastuspisteiden läpi huristelua sekä Destruction Derby -tyyppistä romurallia. Vaihtelua ei kuitenkaan ole tarpeeksi ja ajamisesta tulee nopeasti vanhan toistoa. Kuten sanottu, eteneminen palkitaan uusilla kilpailuilla, aseilla ja autoilla. Blur ei kuitenkaan ole erityisen vaikea, joten yksinpelin pyyhkäisee läpi melko nopeasti. Tekoäly toimii kuminauhaperiaatteella, eli kukaan ei jää liiaksi muiden taakse. Tämä turhauttaa aluksi, mutta pian kilpailut voittaa ilman suurempaa vaivannäköä. Sitten onkin tarjolla pelkkää huippupisteiden keräämistä, joka ei välttämättä innosta kaikkia.

Onneksi moninpeli pelastaa paljon. On mielenkiintoista, ettei kaikkea ajettavaa ole valittavissa heti verkkoon mentäessä. Pelaaja pakotetaan sen sijaan tekemään töitä ratojen ja ajokkien eteen. Aivan kuten yksinpelissäkin, hyvistä suorituksista kerätään pisteitä ja sitä kautta mainetta. Pelityypit ovat samat kuin yksin tahkottaessa, mutta oikeiden ihmisten kanssa huristelu on tietenkin hauskuudessaan omaa luokkaansa. Verkossa jaksaa kaahailla, sillä peli ei juuri hidastele täydelläkään pelaajamäärällä. Jaetun ruudun kaksinpelikin löytyy, mutta se ei nykymaailman tyyliin ole kummoisesti toteutettu.

Ei aivan täysosuma

Audiovisuaalisesti Blur pyrkii olemaan yhdistelmä Taksikuski-elokuvan yökohtauksia, 1990-luvun elektronista musiikkia ja 2000-lukulaista autotekniikkaa. Ratkaisu toimii joten kuten. Taustalla jytkyttävä musiikki ei ole kovin onnistunutta ja peli on grafiikaltaan huomattavasti esimerkiksi Project Gotham Racingeja kehnompi. Pelimoottorin muutos ei ole kuitenkaan täysin epäonnistunut, sillä esimerkiksi eri säätilat, räjähdykset ja muut efektit on tehty mallikkaasti. Huomaa kuitenkin, että Bizarre Creations luovii itselleen uudella alueella.

Kaiken kaikkiaan Blur on parhaimmillaan moninpelinä. On sääli, ettei autoja pysty muokkaamaan autotallissa ja että vahinkomallinnusta ei ole käytetty enemmän hyväksi. Yksinpelikään ei pysty tarjoamaan tekijöiden edellisten ajopelien kaltaisia porkkanoita, että sitä jaksaisi hakata pitkiä aikoja. Kudos-systeemi on toimiva, mutta pelaaminen toistaa itseään. Blur onkin omimmillaan verkossa. Siellä pelin nopeus, kiihkeys ja värikkyys pääsevät oikeuksiinsa.