Blur

Kilpa-autoilu on herrasmiesten laji. Kilpakumppaneita ei ehdoin tahdoin suisteta radalta, törmäyksiä pyritään välttämään ja ohituksissakin noudatetaan varovaisuutta. Blur ei edusta herrasmiesmäisyyttä puhtaimmillaan. Piittaamattoman törmäilyn lisäksi vihollisten elämää vaikeutetaan erilaisilla ammuksilla ja miinoilla, ja usein tärkeintä ei ole voittaa, vaan ainoastaan välttyä nöyryyttävältä viimeisenä maaliin tulemiselta.

Nykyaikaista autosotaa

Hoidetaan se pakollinen klisee pois alta heti kättelyssä: Blur olisi yhtä hyvin voitu nimetä Modern Carfareksi. Bizarre Creations on selvästi istunut tuntikausia ruutupaperivihkon kanssa Modern Warfaren ääressä, ja etsinyt siitä kaikki ne piirteet, jotka tekevät verkkopelistä niin addiktiivisen. Lopputuloksena on syntynyt kaahailu, jossa yksinpeli on pakollinen paha, ja todellinen ilonpito löytyy verkosta.

Blur on pinnalta hyvin tyypillinen arcade-kohellus, joka on imenyt sienen lailla vaikutteita aiemmista alan merkkipaaluista kuten Burnout 3:sta ja Need for Speed: Carbonista. Ratoja verhoaa ikuinen yö, ja teemana ovat laittomat katukisat. Uskottavuutta lunastetaan voittamalla kilpailuja, mutta todellinen valuutta ovat fanit, joita ansaitaan näyttävällä ajolla. Kovat jätkät pääsevät mittelemään taitojaan yhdeksän päävastustajan kanssa.

Blurin erikoisuus on aseiden käyttö. Vihollisten etenemistä voi häiritä maaliinhakeutuvilla ohjuksilla, nopeilla sähkönuolilla tai taakse pudotettavilla miinoilla. Arsenaalista löytyy myös kilpeä ja korjaussarjaa, sekä erityisesti kärkimiehen kiusaamiseen suunniteltu sähkömyrsky. Aseistuksen pääasiallinen tarkoitus on edellä menevien hidastaminen. Isoin maalitaulu on tietysti piirretty johtoaseman haltijan selkään. Kuminauhaa tai muita tilannetta tasoittavia jippoja tarvitaan tavallista vähemmän, sillä aivan alkuperäisen Colt .45:n tavoin aseistus tekee kaikista tasa-arvoisia.

Eteneminen on tuttua monesta edeltäjästä: aloitetaan nuhapumpuilla, mutta kokemuksen ja massipussin karttumisen myötä autotalli alkaa täyttyä jos jonkinmoisesta menopelistä. Tuunausmahdollisuudet rajoittuvat värin valintaan. Ajomallit eroavat lähinnä renkaiden pidon perusteella.

Tulenkäyttösäännöstö

Kilpailuja on muutamaa eri laatua. Luonnollisesti "ensimmäinen maalissa voittaa" -kisailua on eniten. Toisinaan tarkoituksena on ampua romuksi mahdollisimman monta vihollisautoa. Tarjolla on myös kelloa vastaan ajamista. Onnistumisen asteita on aina kolme, ja pisteitä saa sitä enemmän mitä paremmin pärjää.

Todelliset haasteet kohdataan verkkopeleissä. Oli yksinpeli sitten jätetty kokonaan korkkaamatta tai kahlattu viimeistäkin kaislaa myöten läpi, kaikki aloittavat verkkouransa nollista. Noviisin kohtalona on hinkata ensimmäiset parikymmentä kisaa muiden kaltaistensa seurassa. Tämä on ihan hyvä, sillä kokeneempien keskelle vihdoin päästessä on kyyti kylmää.

Myös verkkopelissä vauhtikisat ovat vahvimmin edustettuja. Ensimmäinen maaliviivan ylittäjä voittaa ja muut selittelevät. Kiihkeimmät taistot nähdään jopa kahdenkymmenen auton törmäilyissä, enemmän tilaa saa kymmenen pelaajan kisoissa. Paremmuutta voidaan hakea myös joukkuekisoista, joissa joko ansaitaan hyvällä sijoituksella pisteitä omalle tiimille tai yksinkertaisesti yritetään räjäyttää viholliset pellinpaloiksi.

Huonoiten onnistunut pelimuoto on Hardcore, jossa vain ajetaan kovaa ilman tehosteita. Koska monilla radoilla on pitkiä suoria ja loivia kaarteita, ratkaisee auto enemmän kuin kuski. Kun aseetkaan eivät ole tasoittamassa tilannetta, nopeimman kiesin omistaja voittaa, eikä muistakaan sijoista käydä erityisen veristä taistelua. Hauskimmat kisat saa hardcore-muodossa tutussa porukassa, kun kaikki ajavat saman mallisilla autoilla.

Mitä löytyy konepellin alta

Blur ei häikäise kauneudellaan. Paremman näköisiä pelejä – jopa autopelejä – on nähty jo vuosia sitten. Myöskään äänimaailma ei ansaitse palkintoja. Ajettavuus jättää toivomisen varaa, sillä edes lukkojarrutuksella ei nopeutta saa helposti pois niin paljon, etteikö seuraavassa kurvissa löytäisi itseään halaamasta seinää. Liukasrenkaisemmilla autoilla liikutaan jatkuvasti kuin jääradalla.

Kamerakulmia on kaksi: etupuskurissa ja auton takana. Edes konepelti-, saati sisänäkymää, ei löydy. Vauhdin tunnetta ei ole onnistuttu luomaan läheskään samalla tavalla kuin Burnouteissa. Eipä siihen tosin ole Criterionia lukuun ottamatta pystynyt kukaan muukaan. Online-peliä vaivaa ajoittain lievä verkkoviive. Tosin tämä on onneksi harvinaista, ja asetuksista voi määrätä pelin kelpuuttamaan vain oman lähialueen (lue: Eurooppa) pelit, mikä toisaalta vähentää mahdollisten pelikavereiden määrää.

Verkkopelin koukuttavuus on onnistuttu luomaan samoin eväin kuin Activisionin FPS-jumalsarjassa. Pisteitä kerätään mitä erikoisimmilla suorituksilla, kuten vastustajiin törmäämällä, komeilla sivuluisuilla, erityisen taidokkailla osumilla ja temppujen ketjuttamisilla. Haasteita suorittamalla saa lisää faneja, ja kehittyminen näkyy tason nousuna ja sitä myötä uusina autoina. "Yksi kisa vielä" -ilmiö nostaa rumaa päätään, ja kello kolme aamuyöllä tuntuu yhtäkkiä varsin sopivalta ajankohdalta painua pehkuihin ennen muutaman tunnin päässä odottavaa työpäivää.

Teknisistä puutteista ja puuduttavahkosta yksinpelistä huolimatta Blur toimii verkossa hyvin. Sitä onkin helppo pitää yhtenä hauskimmista online-kaahailuista, joita vastaan on kävellyt, jopa täysin satunnaisessa seurassa. Harvalukuista ratavalikoimaa saa arvatenkin jatkossa kasvattaa kohtuullista korvausta vastaan, ja peliseuraa löytyy todennäköisesti linjoilta vielä pitkään. Olisiko Bizarre Creations tehnyt autoiluille saman minkä Infinity Ward teki rynkkyhipalle?