Monster Hunter Tri

Wiille julkaistu Monster Hunter Tri on suora jatko-osa vuonna 2006 julkaistulle Monster Hunter 2:lle. Väliin on mahtunut jos jonkinmoista lisäosaa ja käsikonsoliversiota. Aikaisemmin Sonyn konsoleille julkaistu sarja on nauttinut suurta suosiota Japanissa. Sarja myy miljoonia ja taas miljoonia idässä, mutta jostain syystä pelit ovat kuitenkin saaneet länsimaalaisilta pelaajilta huomattavasti kylmemmän vastaanoton. Jopa niin kylmän, että Capcom on jättänyt osan peleistä kokonaan julkaisematta Japanin ulkopuolella. Mikä saa länsimaalaiset pelaajat kiertämään sarjan pelit kaukaa? Voisiko syynä olla korkea oppimiskynnys? Vai kenties kova vaikeusaste? Monster Hunter Tri tarjoaa sarjalleen uskollisesti nämä molemmat ja paljon muuta.

Hirviöitä mä metsästän

Yksinpeli alkaa hirviöiden ja maanjäristyksien piinaamasta Mogan kalastajakylästä. Pelaaja heitetään aloittelevan metsästäjän saappaisiin ja ensi töikseen hän pääsee auttamaan kyläläisiä erinäisissä pikkuaskareissa ja kylän kunnostuksessa. Ensimmäiset tunnit toimivat leppoisana laskeutumisena Monster Hunter Trin saloihin. Alun tehtävät pitävät sisällään raaka-aineiden keräämistä, kalastamista ja hirviöiden metsästämistä. Kylän liepeiltä avautuvat kukkulat ja vesialueet ovat vapaasti pelaajan tutkittavissa. Kylästä löytyy haarniska- ja asekauppojen lisäksi muun muassa maatila ja ruokapaikka. Uusia kauppoja ja ominaisuuksia avautuu pelin edetessä.

Kylässä riittää puuhastelua, mutta pelin varsinaisen rungon muodostavat Kiltatehtävät. Tarjolla on samaa keräämistä, kalastamista ja metsästämistä kuin alun opetteluosion aikana, sillä erotuksella että kiltatehtävät tarjoavat myös yksinpelin tarinaa eteenpäin vieviä ”pomovastuksia”. Näissä tehtävissä pelaajan on tarkoitus joko tappaa tai pyydystää toinen toistaan mahtavampia hirviöitä. Näiden tehtävien, ja samalla koko pelin, hienous piilee siinä että hirviöitä vastaan on turha lähteä rynnimään kevytkenkäisesti. Hirviöiden hyökkäysarsenaali on syytä olla tiedossa. Samoin varusteiden ja taktiikan tulee olla kunnossa muuten kuolo korjaa hyvin nopesti.

Vaikeustason jatkuvasti noustessa varusteet ja raaka-aineiden oikeaoppinen käyttö nousevat tärkeään rooliin. Monster Hunter Trissä ei ole perinteisten roolipelien tapaan ollenkaan kokemustasoja, vaan hahmon taso määräytyy täysin varusteiden mukaan. Onneksi erilaisia haarniskoja ja aseita on runsaasti, joten pelaajalla on mistä valita. Pelaajan keräämillä raaka-aineilla on mahdollista päivittää nykyisiä varusteita tai tehdä kokonaan uusia. Tehtävien tekemisestä palkitaan rahalla ja raaka-aineilla. Palkinnoksi saadut raaka-aineet ovat tehtäväkohtaisia, mikä pakottaa pelaajat suorittamaan samoja tehtäviä moneen kertaan parempien varusteiden toivossa. Aluksi tämä tuntui halvalta tempulta pidentää pelin ikää, mutta hirviöiden ennalta-arvaamattomuus tekee tehtävien toistamisesta mielekestä. Varusteet ja aseet eroavat ilahduttavasti toinen toisistaan. Kun sen uuden miekan lopulta saa, niin muutoksen näkee muutenkin kuin numeroiden valossa.

Hiottu moninpeli

Vaikka yksinpelissä riittää pelattavaa kymmeniksi tunneiksi, se on vasta alkua. Monster Hunter Tri näyttää todellisen luontonsa vasta moninpelin puolella. Yksinpelistä tuttu tehtävärakenne tekee paluun, mutta tällä kertaa tehtävät ovat vaikeampia, niitä on enemmän ja ne on mahdollista suorittaa yhteistyössä maksimissaan neljän pelaajan voimin. Kaikki yksinpelin puolella kerätyt varusteet ja tavarat ovat käytettävissä myös moninpelissä. Moninpelin puolella suoritetuista tehtävistä kerätyt HR-tasot pitävät huolen siitä että pelaajan on helppo etsiä samantasoista seuraa. Pelaajia on linjoilla runsaasti ja etsiminen on tehty kaikinpuolin helpoksi. Myös viestimiseen pelaajien kesken on annettu erilaisia työkaluja. Wii Speak -mikrofonilisälaitetta on mahdollista käyttää ja usb-porttiin liitettävä näppäimistö toimii vallan mainiosti. Eleitä ja huudahduksia kuten ”Nice work!” ja ”Good hunt!” löytyy useita erilaisia. Itse tehtävien tekeminen yhteistyössä neljän pelaajan kesken on mitä mainiointa hupia. Yhteistyö toimii hyvin lähes poikkeuksetta, jopa täysin ventovieraiden kanssa. Kaikilla kun on kuitenkin sama tavoite.

Komeaa katseltavaa

Kuvankauniit maisemat ja toinen toistaan mahtipontisemmat hirviöt nostavat Monster Hunter Trin graafisesti Wii pelien kärkikastiin. Uusien tehtäväalueiden avautuessa näky on aina yhtä mykistävä. Laumoissa käyskentelevät ja hyvin todentuntuisesti käyttäytyvät otukset luovat tunnelman elävästä maailmasta. Vaikka alueet ovat todella upeasti toteutettu, kenttäsuunnittelussa ei silti ole tingitty. Kaikki on tehty itse pelaamista silmällä pitäen. Alueet ovat laajoja ja tarjoavat tarpeeksi tilaa isommankin riistan kanssa kamppailuun.

Valitettavasti äänimaailma ei yllä samalla tasolle. Tilanteiden mukaan tempoaan muuttava musiikki toimii mainiosti. Samoin hirviöiden äännähtelyt, vaikka ajan mittaan alkavatkin toistaa itseään. Sen sijaan hahmojen ääninäyttely loistaa poissaolollaan ja tilalle on laitettu hihkumista, muminaa ja vierivä tekstitys. Tämä syö tunnelmaa toden teolla ja tuntuu vanhanaikaiselta ratkaisulta. Japanilaisen pelisuunnittelun peruja eittämättä, mutta jopa pelkät tekstit olisivat olleet parempi vaihtoehto.

Classic-ohjaimelle kysyntää

Hirviöiden metsästäminen onnistuu sekä Wiimote-nunchuk -yhdistelmällä että Classic-ohjaimella. Wiimoten liikkeentunnistus vie pelaajan lähemmäksi oikean miekan heiluttelua, mutta suositukseni menevät kuitenkin Classic-ohjaimen suuntaan. Kolmannen persoonan kuvakulma ja se että vihollisiin ei voi lukittautua antavat suunnattoman edun perinteiselle kahden tatin ohjaustavalle. Hirviöiden hyökkäykset ja syöksyt pakottavat pelaajan jatkuvasti kääntämään kameraa ja Wiimoten nuolinäppäimistä kameran kääntäminen kesken kiivaimman taistelun tuntuu kankealta. Taistelun tiimellyksessä erilaisten esineiden käyttö tuntui myös sujuvan vaivattomammin Classic-ohjaimella. Esimerkiksi aseiden teroitus sekä energiaa ja kestävyyttä palauttavien juomien naukkailu hoituivat sutjakkaammin perinteisellä ohjaimella.

Panostusta vaaditaan

Monster Hunter Tritä ei voi varauksetta suositella kaikille. Kova vaikeusaste ja lukuisat erilaiset ase-, varuste- ja raaka-aineyhdistelmät vaativat aikaa ja opettelua. Mutta jos peliin uhraa aikaa, se tarjoaa mukaansatempaavan ja palkitsevan kokemuksen. Viimeistelty moninpeli ja lukuisat erilaiset monsterit pitävät mielenkiinnon yllä tunti toisensa jälkeen.