Yakuza 3

Vuoden 2010 maaliskuussa Euroopan markkinoille ilmaantunut Yakuza 3 on ehtinyt takoa rahaa kirstuun jo vuoden verran Japanissa. Monia kuukausia myöhäisempi länsijulkaisu japanilaisista peleistä on tyypillinen käytäntö peliteollisuudessa. Hivenen ironisestikin samaan aikaan kun Yakuza 3 rantautui Eurooppaan, julkaistiin samoihin aikoihin Japanissa jo sarjan neljäs osa. Pelin julkaisijana toimiva Sega on alustavasti luvannut jatko-osan ilmaantuvan läntisille markkinoille vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä. Suunta käy selväksi.

Yakuzan paperit

Yakuza 3 jatkaa tarinaa suoraan kahdesta aiemmasta osasta. Näitä pelaamattomille alkuvalikosta pystyy katsomaan molempien esiosien tärkeimmät kohtaukset päästäkseen hivenen paremmin kiinni tarinantynkään. Juoni seuraa ex-yakuzalaisen Kazuma Kiryun uuden elämän alkua aurinkoisessa Okinawassa, jossa mies pyörittää orpokotia. Yksi orvoista, Hakura Sawamura, on Kiryun jo ensimmäisessä osassa kohtaama tyttönen, joka on ottanut entisen jengiläisen uudeksi isäkseen. Yakuza 3 jatkaakin tämän suhteen rakentamista ja yhtäällä tutustuttaa pelaajan orpokodin muihin lapsiin. Ensimmäinen vastapallo saadaankin heti alkuun, kun tylyä yakuza-menoa odottanut saa hoidettavakseen lauman lapsia ja näiden ongelmia. Taustalla pyörii toki suuremmat kuviot yakuzojen ja politiikan likaisesta maailmassa, mutta Masayoshi Yokoyaman kynäilemä tarina ottaa ihmisläheisemmän lähestymistavan asiaan.

Painopiste toimisikin ihan hyvin, ellei varsinaista juonta torpedoitaisi alituisella lasten kaitsemisella. Kun yksinkertaista pari minuuttia kestävää viestin viemistä ennen joutuu ensin selvittämään kuka kiusaa yhtä orpolasta ja kuka on vienyt toisen viikkorahat, alkaa toivoa jotain merkittävämpää tapahtuvaksi pian. Kaavan toistuessa aivan viimemetreille saakka, ei pelin tempoa voi äkkiseltään väittää jouhevaksi. Kiryun ja lapsien väliseen suhteeseen keskittyminen on jossain määrin ymmärrettävää, mutta se ei tee juonen junnaamisesta yhtään sen siedettävämpää. Yakuza 3:n rakenne saakin pelaajan tuntemaan olevansa osa toisarvoista sivujuonta vailla mahdollisuutta osallistua tärkeämpien kuvioiden tapahtumiin.

Irtaantuminen yhä kauemmaksi pääjuonen tapahtumista jatkuu astuessa ensimmäistä kertaa kahden mallinnetun kaupungin kaduille. Kunnollisen hiekkalaatikkopelin tavoin Yakuza 3 antaa pelaajalle mahdollisuuden kadota oheisaktiviteettien ja -tehtävien viidakkoon tuntikausiksi. Yksinkertaisimmillaan tarjottavat pestit ovat nopeita hakureissuja tai mestaritappajien metsästystä, mutta parhaimmillaan taitoja venytellään äärimmilleen esimerkiksi ennätysvonkaleen onkimisessa. Kaupunkilaisten auttamisen ohella aikaansa voikin kuluttaa myös laajan minipelikirjon parissa. Jos perinteiset baari- ja korttipelit eivät nappaa, vaihtoehdoista löytyvät muun muassa viheriön kuluttaminen golf-mailalla, pehmolelujen poiminta kolikkoautomaateista, valokuvaaminen, taistelulajien mestareiden päihittäminen, ruokalistaan tutustuminen lukuisissa ravintoloissa tai japanilaisten ja suomalaisten kestosuosikki: epävireinen karaoke. Kaiken kaikkiaan pelkästään sivutehtäviä löytyy päälle sata sekä toinen samanlainen kadonneita lokeroavaimia, joiden avulla pääsee käsiksi huolimattomien kaupunkilaisten tavarakätköille.

Kovaksi keitetty

Poikkeuksellisesti muihin hiekkalaatikkofantasioihin verrattuna Yakuza 3 hoitaa toiminnan intiimimmällä tavalla. Tuliaseita löytyy pelistä vain muutamaa erilaista, eikä niiden käyttöikä ole yhtä lippaallista enempää. Välienselvittelyt hoidetaankin rehdisti nyrkein tai vähän epäreilummin lukuisten kädenvartta pidempien välineiden avulla. Pelin visioimassa Japanissa turpaan ei saa ainoastaan yakuzoilta, vaan miltei joka toiselta kaupunkilaiselta. Noin korttelin välein Kiryuta tullaan haastamaan tappeluun mitä mielettömin verukkein, mikä johtaa tuskallisen hitaasti alkavaan erilliseen taistelutilaan. Näkymättömin seinin rajattu tanner pitää osalliset sisällään niin kauan, kunnes viimeinenkin vastapuolen uhoajista niistää verta nenästään. Loppua kohden satunnaiskohtaamisia rupeaa tarkoituksella karttamaan, mikä on onneksi hyvin helppoa.

Taistelumekaniikka on yksinkertainen, vaikka monipuolistuukin hivenen pelin edetessä. Kevyitä ja raskaita iskuja varioimalla hoidetaan kombot sekä näiden ohella vastuksia voi ottaa rinnuksista kiinni ja heittää pitkin pitäjää. Taistelut, lisäaktiviteetit ja oikeastaan mikä tahansa vuorovaikutus pelimaailman kanssa antaa pelaajalle kokemuspisteitä, joilla päivitetään Kiryuta neljällä eri tasolla. Elinvoiman ja erikoisliikkeisiin käytettävän Heat-mittarin kasvattamisen ohella karttuneet pojot voi tuhlata uusiin tuhovoimaisempiin lyönteihin sekä taistelutekniikan saloihin. Opitut liikkeet päästetään valloilleen keräämällä ensin Heat-mittari täyteen kurittamalla vihollisia, jonka jälkeen sinisenä tai punaisena hehkuva Kiryu tekee erikoislyönnin tiettyjen parametrien täytyttyä. Esimerkiksi pesäpallomaila kädessä vastustaja isketään ensin polvilleen, jonka jälkeen harjoitellaan pään avulla kunnarilyöntiä. Useimmat näistä päästävät tavalliset kätyrit kertaheitolla Manalan maille, ja erilaisia lopetuksia löytyykin runsain mitoin. Kaikesta huolimatta taistelu on ensikosketuksen jälkeen perin uuvuttavaa.

Mukana kannettava krääsä on rajoitettu valikon koon mukaan. Käytännössä taskut pullistelevatkin muutamista suojista, parista aseesta sekä lukemattomista elinvoima- ja Heat-mittaria täyttävistä pulloista. Ylimääräisen tavaran saa onnekseen säilöttyä tallennuspisteissä pohjattomaan arkkuun, sillä matkan varrella tarttuu mukaan kaikkea tonnikaloista lasinsiruihin. Valtaosa tavaroista hyödynnetäänkin aseiden ja suojien valmistuksessa sekä päivittämisessä näihin kykenevien ammattilaisten luona.

Parempi huominen

Yakuza 3 on vuoden vanha jo ennen ilmestymistään Euroopassa, minkä vuoksi pelin tekninen anti ei ole hääppöinen. Vanhahtava ja hivenen muovinenkin ulkoasu ajaa kuitenkin asiansa, eikä ruudunpäivityksen suhteen ole ongelmia. Äänimaailma seuraa samoilla linjoilla. Minkä Yakuza 3 häviääkin visuaalisuudessa, se ottaa takaisin tekemisen paljoudessa. Hiekkalaatikkopelien ystäville Yakuza 3 tarjonnee yhden laajimmista ehdokkaista, jonka kaikki osa-alueet ovat vain ikävän keskinkertaisia.