Kuten varmasti monella muullakin, virtuaalikaasutteluni on hörähtänyt käyntiin 80-luvun loppupuolella alkunsa saaneen Test Drive -pelisarjan parissa. VGA-grafiikka ja pc-speaker äänet siivittivät pelaajan upeaan kaahailuhurmokseen, eikä mistään hienommasta osattu edes haaveilla. Tekniikka ja pelit sen mukana ovat kehittynyt näistä ajoista melkoisesti, mutta pystyykö Test Drive Unlimited 2 samaan kuin esi-isänsä?
Kuin junan vessa?
Test Drive Unlimited 2 ja etenkin sen moninpeli tökki julkaisun aikoihin todella pahasti. Pahimmillaan peliä ei saanut edes käyntiin ilman, että otti verkkoyhteyden pois käytöstä. Ongelmat olivat varsin inhottavia, sillä yksi pelin suurimmista jujuista on nimenomaan siinä, että pelaajat kansoittavat samaa pelimaailmaa ja voivat kisata keskenään muun kruisailun ohessa.
Korjauspäivityksen jälkeen verkkotoiminnot toimivat pääsääntöisesti hyvin, tosin vieläkin eteen tulee satunnaisia lyhyitä hyytymisiä. Useimmiten hyytymiset näkyvät pysähtyneenä tai nykivänä kuvana muutaman sekunnin ajan. Onneksi tätä tapahtuu harvoin ja silloinkin yleensä vapaassa ajossa eikä kilpailujen aikana. Oma lukunsa ovat myös toisinaan kaatuvat palvelimet, joiden takia ei välttämättä pysty ajamaan kerhokisoja tai hallinnoimaan kerhon toimintaa. Connection time out -ilmoitus tulee myös kohtuullisen tutuksi satunnaisia kanssapelaajia vastaan kisatessa. Arvoitukseksi jää, johtuuko tämä omasta tai vastustajan yhteydestä vai jostain ihan muusta syystä. Kun aiemmin mainittujen lisäksi soppaan lisätään joskus tien tai kaiteen sisään uppoavat autot ja muut pienet, joskaan ei kovin yleiset ongelmat, joutuu miettimään onko testaaminen ulkoistettu kokonaan loppukäyttäjille.
Avoin pelimaailma tuo mukanaan joitakin kompromisseja etenkin graafiseen toteutukseen. Ulkoasu jää selvästi jälkeen suljetummissa ympäristöissä vaikuttavista lajitovereistaan, ja tarkemmat yksityskohdat latautuvat näytölle viiveellä. Punaisella Alfa Romeo 8C:llä Ibizan auringonlaskuun kaasutellessa ei kuitenkaan kiinnostu pikselien laskemisesta, sillä maisemat ovat vaikuttavia ja autotkin näyttävät riittävän hyviltä. Suurin tekninen riemuvoitto on todella lyhyet lataustauot, jotka eivät vaikuta juuri lainkaan pelin sujuvuuteen. Vaikka kartalta hyppäisi toiselle puolelle saarta, on odotusaika maksimissaan muutamia sekunteja ennen kuin pääsee jatkamaan matkaa. Karttatilasta pääsee loikkaamaan mille tahansa tieosuudelle, jos sillä on jo aiemmin ajanut. Teiden kartoittamisesta pidetään myös kirjaa ja tietyn osuuden ajettuaan saa pinon kokemuspisteitä tililleen.
Kuka nyt yksin jaksaisi ajella?
Tekoälyn suoritukset vaihtelevat huonon ja kohtuullisen väliltä. Vastaantulevien kaistalla ajellessa ei kannata pujotella autojen välissä miten sattuu, sillä tietokoneen ohjastamat autot väistävät monesti vasemmalle, vaikka itsekin väistäisi samaan suuntaan. Näin käy myös vaikka itse ajaisi sen verran sivummalla, ettei kolaria syntyisi, jos kumpikin osapuoli jatkaisi nykyistä ajolinjaansa. Varsinaisissa kilpailuissa vastustajat tuntuvat inhimillisiltä, sillä ne tekevät toisinaan virheitä, mutta itse törttöillessä joutuu ajamaan riskillä saadakseen kärkiporukan kiinni. Need For Speed -sarjasta tuttua kuminauha-tekoälyä ei ole havaittavissa, ainakaan yhtä selkeästi. Kilpailijat ajavat omaa kisaansa, eivätkä jää hidastelemaan ja odottelemaan huonosti suoriutuvaa pelaajaa. Kisaaminen tuntuukin paljon luonnollisemmalta kuin Need For Speedeissä.
Jos ei jaksa käynnistää kunnon kilpailua, voi aikansa kuluksi ajaa lyhyeksi ajaksi ilmestyviä minitehtäviä. Tehtävät noudattavat muutamaa erilaista kaavaa, mutta kaikille yhteneväistä on onnistuneesta suorituksesta saatava mielikuvituksellinen rahapalkkio. Kuinka uskottavaa onkaan saada 65000 dollaria palkkioksi auton viemisestä huoltoon? Lisäksi aikarajallisissa tehtävissä ei ole otettu ollenkaan huomioon, että metsätiellä ajettavaa taivalta ei välttämättä pysty suorittamaan matalalla maavaralla varustetulla superautolla riittävässä ajassa. Auton pystyy onneksi vaihtamaan nopeasti autotallissa ennen uutta yritystä.
Muotitietoinen maanteiden kuningas
Kun ajetaan kauniilla autoilla, on myös tärkeää miltä pelihahmo näyttää. TDU2:ssa tämä on otettu hyvin huomioon. Saarilta löytyy lukuisia vaatekauppoja, joista voi hankkia mieleiset asusteet hahmolleen. Koreimmatkaan vaatteet eivät tietysti lohduta, jos naamavärkki näyttää siltä kuuluisalta petolinnun ahterilta, mutta ei hätää, sillä plastiikkakirurgia ja parturi-kampaamo rientävät hätiin tarjoamalla mukavan määrän muokkausvaihtoehtoja.
Ajossa autot tuntuvat riittävän erilaisilta ja nopeus myös tuntuu. Tehokkaammilla autoilla maisemat alkavat vaihtua siihen tahtiin, että heikompia hirvittää ja g-voimat saavat posket lerpattamaan. Autojen pakonuotit ovat mukavan räyhäkkäitä, joskaan eivät välttämättä realistisimmasta päästä. Tunnelma on selvästi ajanut simulaation tavoittelun edelle ja valinta on oikea; ajaminen on hauskaa. Osa autoista käyttäytyy aivan eri tavalla kuin kuvittelisi. Esimerkiksi osa tehokkaista erikoisemmista autoista saattaa olla perusautoja vaikeammin hallittavissa, vaikka laskettelisi mäkeä alas ilman kiihdyttämistä. Suurimman osan ajasta ajettavuus ja todelliset ominaisuudet kuitenkin kulkevat käsi kädessä.
KonsoliFIN’s Angels
Päivityksen jälkeen pelaajat pystyvät vihdoin perustamaan omia “herrasmiesten autokerhojaan”. Luonnollisesti myös KonsoliFINin foorumilaisten kesken pykättiin klubi pystyyn kaahareiden kokoontumispaikaksi. Aluksi kerhoon pystyy liittymään vain kourallinen kuljettajia, mutta riehakkaan rahan ja kokemuspisteiden keruun jälkeen klubitilat voi päivittää hulppeampiin. Lisää kassarahaa saadaan jäsenten tekemillä lahjoituksilla ja kisaamalla. Kokemuspisteitä kerätään tietenkin haastamalla toisia kerhoja tai niiden jäseniä mukaan kisoihin. Toiminnan parasta antia ovat tietenkin kerhojen väliset kisat, joissa kumi palaa ja tunteet kuohuvat kun voitosta taistellaan henkeen ja vereen. Kun riittävät resurssit on hankittu ja tilat päivitetty, voi kerhon presidentti ostaa muutaman auton firman piikkiin jäsenten rällättäväksi. Jos jäsenet keräävät tarpeeksi pisteitä, voi klubin nostaa kolmen tähden arvoiseksi, jolloin omia autoja saa talliin vielä enemmän.
Satunnaisempaa ihmisvastustajien nöyryyttämistä varten löytyy muutamia erilaisia pelimuotoja. Kaduilla kurvaillessa vastaantulevia kuskeja voi haastaa pikakisaan. Haasteen hyväksyminen ja hylkääminen on napinpainalluksen päässä, joten vaikeaksi systeemiä ei ainakaan voi syyttää. Kun haaste on hyväksytty ja panokset asetettu, päästään ottamaan miehestä mittaa. Toisaalta mittaa otetaan yleensä autoista, sillä maasturilla ei jostain käsittämättömästä syystä meinaa pysyä Ferrarin vauhdissa. Suurin pikakisoihin liittyvä ongelma löytyy yleensä langan toisesta päästä ja välillä tuntuu, ettei kukaan hyväksy haasteita. Itsekin niitä pääsee hyväksymään aivan liian harvoin.
Vakavampaan verkkonahisteluun osallistuminen on sekin onnistuttu tekemään helpoksi. Kartalta löytyy valtava määrä valmiiksi määriteltyjä kisoja, joihin voi poiketa kisaamaan vaikka kesken rantabulevardilla kruisailun. Helpompi tapa on käynnistää matsihaku, jolloin pääsee suoraan matsin aulaan odottelemaan lähtölaukausta. Jostain kumman syystä monissa kilpailuissa ei ole ennalta määritettyä autoluokkaa, vaan pelaajat saavat itse valita mieleisensä kulkineen. Käytännössä kaikilla kynnelle kykenevillä on allaan Bugattin vauhtihirviö, eikä tuoreemmilla pelaajilla ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia pärjätä alkupään autoilla.. Onneksi haulla pystyy etsimään omalle autokavalkadilleen sopivia kilpailuja, eikä kenenkään tarvitse jäädä rannalle ruikuttamaan. Yksin pelaavat voivat koettaa päihittää toisten luomia haasteita Community Race Challengessa. Pääsääntöisesti haasteet pitävät sisällään tietyn ajan alittamista jollain tieosuudella tai vaikkapa mahdollisimman kovan vauhdin ylläpitämistä mutkittelevalla metsätiellä. Näitä jaksaa testimielessä kokeilla jonkun aikaa, mutta äkkiä mieli halajaa takaisin ihmisvastustajien pariin.
Fiilistelijät ja keräilyintoiset viihtynevät Test Drive Unlimited 2:n parissa pitkään. Oma pelikello alkaa hätyytellä kuuttakymmentä pelituntia ja vielä olisi tehtävää vaikka kuinka paljon. Enemmän kilpailuorientoituneet pelaajat saattavat jättää leikin kesken ja siirtyä muiden vakavampien ajopelien pariin. Vaikka päivityksen myötä kokonaisuutta on saatu ehjemmäksi, vaivaavat satunnaiset ongelmat edelleen sen verran, ettei neljään tähteen ylletä vieläkään. Toivottavasti loputkin ongelmat saadaan ratkaistua päivityksillä, sillä on harmi, jos tämä virkistävä tuulahdus autopelin monotonisessa ilmapiirissä jää torsoksi pikkuvikojensa takia.
Tässä Test Drive Unlimited 2:n arvostelussa on otettu huomioon julkaisun jälkeen saapuneen päivityksen mukanaan tuomat korjaukset. TeRm0zin arvostelu tilanteesta ennen pelin päivitystä on luettavissa täällä.
