Super Monkey Ball 3D

Pallo pyörii taas

Super Monkey Ballin tarina alkoi vuonna 2001. Silloin Japanissa julkaistiin suosittu kolikkopelikone, joka esitteli peruskonseptin: pelaaja ohjaa pallon sisään vangittua apinaa, kerää banaaneita ja yrittää vierittää pallon toinen toistaan vaarallisempien tasojen läpi. Ensimmäinen Super Monkey Ball julkaistiin sittemmin GameCubelle. Pelin kehittänyt Sega oli juuri epäonnistunut laitevalmistajana ja hypännyt kilpailijoidensa leiriin. Päätös osoittautui onnistuneeksi, sillä GameCuben Super Monkey Ball osoittautui myyntimenestykseksi ja poiki lukuisia jatko-osia. Viimeisin on Super Monkey Ball 3D, sarjan ensiesiintyminen kolmiulotteisessa maailmassa.

Foucault'n heiluri

Super Monkey Ball 3D sisältää kolme pelimuotoa. Challenge-tilassa palloa pyöritetään perinteisten tasojen läpi, Monkey Race tarjoaa Mario Kart -tyylistä mikroautoilua ja Monkey Fight puolestaan Super Smash Bros -tyylistä tappelua. Tekijöiden yritys laajentaa Monkey Ballin perusideaa on tervetullut, mutta toteutus jää valitettavasti puolitiehen. Challengeen on nimittäin selvästi panostettu eniten, kun taas muut pelimuodot vaikuttavat viimeistelemättömiltä. Monkey Race kärsii ohjattavuusongelmista, ja Monkey Fightin ongelmana on puolestaan mielikuvitukseton toteutus.

Ajamisessa ei ole päätä eikä häntää, koska autot kääntyvät liian herkästi. Aika-ajossa tämä ei häiritse, mutta muiden kilpailijoiden kanssa meno on tervanjuontia. Radalla on samanaikaisesti kahdeksan pelaajaa, vaikka kahdessakin olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi. Tekoäly tönii nimittäin pelaajaa tämän tästä, eivätkä laput silmillä viilettävät tietokonekuljettajat saa aikaan aidon kilpailun tuntua. Huristella voi toki myös neljän ihmispelaajan kesken, mutta ohjattavuusongelmat pilaavat jälleen hauskuuden. Valittavissa on useita autoja, kuten perinteisiä mikroautoja ja lentäviä mattoja, mutta kaikki ohjautuvat yhtä huonosti. Menopeli säntäilee miten sattuu, eikä kaikkia ratojakaan ole mietitty loppuun asti. Turbonuolet on sijoitettu huolimattomasti, eli tiedossa on monia hermoja raastavia hetkiä apinan sinkoutuessa ajoradan ulkopuolelle. Monkey Race onkin lähinnä mukava kuriositeetti, josta palaa nopeasti normaalin pelin pariin.

Monkey Fight tukee neljää pelaajaa, mutta tappelusta tulee jälleen liian kaoottista, kun pelaajia on enemmän kuin kaksi. 3DS:n pienehkö näyttö ei sovellu hektiselle toiminnalle, kuten tämä pelimuoto toimimattomuudellaan osoittaa. Taisteluista tulee näin pelkkää nappulanhakkausta, joka ei missään vaiheessa yllä esikuvana olevan Smash Brosin tasolle. GameCuben Monkey Ballien vastaava tilassahan pyörittiin normipelistä tutuissa palloissa ja tökittiin toisia alas kapealta pelialueelta. Nyt pelaajan tehtävänä on kerätä banaaneja, vältellä vihollisia ja iskeä silloin tällöin jotakuta naamaan. Saatavilla on jälleen laaja valikoima eri hahmoja, mutta valitusta tappelijasta riippumatta kaikki mittelöt ovat samanlaisia. Haukotus pääsee, vaikka kehään astuisi yhdessä toisten ihmispelaajien kanssa.

Pelitiloista vain perinteinen Challenge on kunnossa. Se sisältää kahdeksan maailmaa, joissa kussakin on kymmenen lyhyehköä tasoa. Aikaa kunkin kentän läpäisemiseen on vain minuutti, joten pelin pyyhältää läpi nopeasti. Vaikeustaso ei ole kummoinen, ellei pelaaja sitten päätä kerätä kaikkia banaaneja ja kerätä näin lisää pisteitä. Huippupisteiden metsästämisessä kuluu tunti poikineen, mikä lisää Super Monkey Ball 3D:n uusintapeluuarvoa. Tasoja voi pelata joko tikulla tai vaihtoehtoisesti konsolia kallistamalla. Molemmat vaihtoehdot ovat hauskoja, vaikka konsolia käännellessä ei voikaan käyttää 3D-grafiikkaa. Uutta Monkey Ballia voi myös pelata kaksiulotteisena, mutta Challenge pääsee oikeuksiinsa kolmessa ulottuvuudessa. 3D-tila on hienosti toteutettu, vaikka liiallinen pelaaminen voikin alkaa koskea silmiin.

Keppi ja porkkana

Audiovisuaalinen toteutus on sarjan ystäville tuttu yhdistelmä värikkäitä karkkimaailmoja ja kaiuttumista tulvivaa iloista rallatusta. Peli näyttää ja kuulostaa hyvältä, itse asiassa jopa paremmalta kuin Monkey Ballit GameCubella ja lähes samalta kuin Wiillä, eikä 3D-toteutuksessakaan ole valittamista. Tekijät ovat tehneet kotiläksynsä ja ansaitsevat kiitosta 3DS:n kehitystyökalujen hallitsemisesta jo näinkin aikaisessa vaiheessa.

Laiskanläksyäkin on tosin luvassa. Super Monkey Ball 3D on saanut ristiriitaisen vastaanoton, eikä suurin osa kriitikoista ole suhtautunut peliin lämmöllä. Siihen on syynsä, sillä suurin osa pelistä on huttua. Monkey Race ja Monkey Fight ovat tervetulleita ideoita, mutta niitä ei ole toteutettu tarpeeksi hyvin. Onneksi Challengen parissa saa ajan kulumaan. Grafiikassa ja äänissäkään ei ole valittamista, mutta pelaaja jää silti kaipaamaan enemmän vaihtelua. Vaikka Super Monkey Ball 3D on julkaisupeli ja saa siten enemmän anteeksi, niin tekijät olisivat voineet tehdä parempaa jälkeä. Tällaisenaan tiedossa on mukava kokemus, joka jää kuitenkin muutamassa viikossa hyllyyn pölyttymään. Kalliilta peliltä odottaisi enemmän.