Ranskalaisen mediatuottaja Ankaman Wakfu-tuoteperhe on saanut lisäystä. Toistaiseksi ainoastaan Xbox Livessä julkaistu Islands of Wakfu on suoraviivainen toimintapeli poiketen edeltäjiensä taktisemmasta linjasta. Tutut elementit ovat kuitenkin läsnä. Erikoiset nimet, mystiset asiat ja muut ranskalaisten luoman maagisen maailman tunnusmerkit kulkevat tekijätiimin tuotteissa formaattirajojen ylitse. Tavallaan tätä on helppo rinnastaa Nintendon Mario-tuotteisiin tai vaikkapa Square-Enixiin keltaisine lintuineen. Ankama on julkaissut tuoteperheestään aikaisempien pelien lisäksi myös sarjakuvaa sekä animaatiota, joka elää parhaillaan toista tuotantokauttaan Ranskan televisiossa.
Sen eteen kärsitään
Peli näyttää heti alussa kyntensä. Se on kaunis. Idyllisessä lehdossa nukkuvat päähenkilöt heräävät ääneen, joka kutsuu heidät kylän poppamamman luokse. Asiat ovat yhtäkkiä kovasti huonosti, ja tarvitaan Nora-neitokaisen sekä tämän lohikäärmeveljen Efrimin apua. Näin kaksikko kiidätetään koulutusjakson lävitse, jonka aikana heille opetetaan perusteet maailmanpelastamista varten. Sisaruksille käy kuitenkin pian selväksi, että maailma onkin paljon suurempi kuin he ovat ymmärtäneet. Kylänvanhinten kuten jumaltenkin sanat joutuvat koetukselle, kun rauhallinen maailma jää tähtientakaisen hyökkäyksen alle. Tunkeutujat rupeavat pumppaamaan Wakfu-voimaa maaperästä ja pikkuhiljaa paratiisi muuttuu korruption maaksi.
Ilahduttavasti päähahmot toimivat hieman eri tavoin. Nora luottaa lähitaistelun voimaan ja Efrim ampumiskykyynsä. Kummallakin hahmolla on myös erityistaitoja. Noran teleportaatiovoiman avulla voidaan kiertää esteitä, Efrimin saadessa vapaamman toimintasäteen lentokykynsä vuoksi. Hahmojen erilaisuudet korostuvat kuitenkin taisteluissa: Noran ollessa käsirysyssä tarjoaa Efrim taustatukea kiertäen taisteluareenaa vihollisia ammuskellen. Päähahmot oppivat matkan aikana lisää tärkeitä erilaisia taitoja. Yksinpelissä hahmoja ohjataan vuorotellen, ja toisen saa kykyineen paikalle napinpainalluksella.
Pelaajan eteen tulee myös kevyitä arvoituksia, jotka ratkotaan Noran ja Efrimin ominaisilla kyvyillä. Pulmat eivät kuitenkaan hidasta tempoa. Päähahmot joutuvat taistelemaan käytännössä jatkuvasti haasteiden ollessa pääsääntöisesti vain tekemistä vaille valmiita. Usein pelaajan täytyy suoriutua sekä taistelemisesta että ongelmakohtien ratkaisemisesta samaan aikaan. Peli ei tee eroa sen suhteen, onko pelaajia yksi vai kaksi. Hirviölaumat ovat aina yhtä äkäisiä ja pomojen energiakäyrillä on joka kerralla kadehdittavasti mittaa. Itku on herkässä, kun iskuja satelee jokaisesta ilmansuunnasta ja hahmo lähes halvaantuu animaatiokierteessä, jossa tämä ähisee runtua saadessaan.
Jyvät akanoista
Visuaalisten ilojen ohella myös usein unohdettu äänipuoli on otettu näkemyksellä käsittelyyn. Hahmoääninä käytetään efektiä, jossa repliikit työnnetään pilkottuna ja takaperin kaiuttimista ulos. Musiikki on kaunista ja tunnelmallista, sekä tarjoilee ajoittain retromaista fiilistelyä. Kaikesta voi tavallaan aistia, että asioita ei tehdä ensimmäistä kertaa ja että tämä tuote on elänyt pitkään eri muodoissa. Pieniä pelejä pelatessa tuntuukin kummalliselta, kuinka suuren luokan julkaisut pyrkivät vakuuttamaan runttaamalla vielä sen seuraavan tekstuurin siihen tuhannennen päälle. Miljoonamyynteihin ulottuvat pelisarjat ovat muokanneet kentän sellaiseksi, että taloudellisesti ei ole fiksua erottua tyylillisesti, vaan olla muita pätevämpi efektillisesti.
Erottuva visuaalinen tyyli ei kuitenkaan tee automaattisesti mistään pelistä hyvää. Pelkästään nätin. Islands of Wakfu kärsiikin terävistä kulmistaan, sillä esimerkiksi tyylikkäiden valikoiden käyttömukavuutta voi verrata kahvattoman raastinraudan tuomiin iloihin. Peli näyttää päällisin puolin täyteläiseltä mutta on toiminnallisesta vinkkelistä paperinohut. Vihollisilta puuttuu elopaino, minkä vuoksi osuminen on turhan vaikeaa. Paikoitellen armoton haastavuus kuitenkin hellittää, kun Nora ja Efrim oppivat uusia, laajemmalti osuvia hyökkäyksiä.
Kiireessä itseään nilkkaan
Korean ulkokuoren alta paljastuu epätasainen ja nopeasti temppunsa näyttänyt peli. Pelaajaa laitetaan jatkuvasti vähän halvalla ja asioita pitkitetään tarpeettomasti. Islands of Wakfua ei täysin hukkareissuna voi kuitenkaan pitää. Kaverin kanssa kaikki on aina hauskempaa, ja pohjimmiltaan homma toimii siinä missä muutkin yhteispelit – mikäli pääsee siitä koskaan ylitse, ettei peli anna lisätä toista pelaajaa kesken seikkailun. On aloitettava ihan alusta uuden talletuksen voimin. Tämä on hieman kummallista, sillä pelaajalle toistellaan kovasti, että kaksi hahmoa ovat vahvimmillaan toimiessaan yhdessä. Edetäkseen tarvitaan kummankin taitoja ja hahmoa voi vaihtaa Y-napilla, joten molemmat hahmot ovat jo mukana. Ranskaa en osaa, mutta jos puhelimeen sanoisi bonjour tarpeeksi hämmentyneesti, ounastelisivatkohan pelintekijät, että millä asialla soittelen?
Osa ongelmista voidaan selittää perinteisellä kiirehtimisellä, sillä kuluvana vuonna pitäisi MMO-rintamalle ilmaantua Wakfu-suurpeli. Ankamalla on panostettu tuoteperheen sielunelämään ja onkin luontevaa ajatella, että tämä pienjulkaisu on vain johdanto Wakfun maailmaan. Pelattavaa tässä piisaa ihan mukavasti, mutta suosittelen lämpimästi kanssamatkustajaa. Yksin Islands of Wakfu on pelkästään puuduttava.
