Masashi Kishimoton vuonna 1997 luoma Naruto on nykypäivien menestyneimpiä japanilaisia sarjakuvia. Se on tarina toveruudesta, periksiantamattomuudesta ja kostosta. Sarjan sydän on itse Naruto-hahmo, erään ninjojen kylän nuori oppilas ja myöhemmin sen kantavin voima.
Naruton sarjakuvaseikkailut saivat rinnalleen tuttuun tapaan myös piirretyn televisioversion, joka lisäsi tuotteen menestymistä entisestään. Luonnollinen jatkumo kuljetti ninjakylän nuorikot pelikortteihin, leluihin, radiokuunnelmiin ja pelimaailmaan. Naruto-pelejä on julkaistu yli 30 – pois lukien saman julkaisun eri versiot eri alustoille.
Ninjaopas osa I: Ymmärrä taistelutovereitasi
Naruto Shippuden Ultimate Ninja Storm Generations kuuluu periaatteessa Ninja Storm -jatkumoon, mutta numeron korvaaminen sanalla Generations on tuonut mukanaan muitakin muutoksia. Merkittävin näistä on pelirakenteellinen järjestely, jossa vapaa maailma on korvattu taistelupeleistä tutulla kaavalla: taistele ja katsele välianimaatio.
Peli yrittää summata monivuotisen tarinan tapahtumat kokoamalla niistä tärkeimmiksi katsomansa yhteen. Tarinapelitilassa pelaajalla on valittavanaan useita sarjalle tärkeitä henkilöitä, alkaen tietysti itsensä Naruton nuoremmasta sekä varttuneemmasta versiosta. Valittavana olevien hahmojen tarinat antavat hyvän kuvan Naruton maailmasta, mutta kuva on erittäin mustavalkoinen. Erityisesti sarjan animaatioversiolle tyypillinen melodramaattisuus korostuu, kun kiivaita taisteluita seuraa monologi lumisateessa, kaatuneen hahmon hiljalleen peittyen surumielisen musiikin soidessa – ja seuraavalla hengenvedolla alkaakin jo uusi mittelö.
Pelin päätös keskittyä valittujen hahmojen tarinoiden kriittisimpiin osiin on ymmärrettävissä: isot taistelut, hyvä vastaan paha ja muut universaalit totuudet. Mukaan on helppo hypätä, sillä nämä asiat ovat selkärangassa myös tarinan pariin ensimmäistä kertaa tulevalla. Ongelmaksi kuitenkin saattaa muodostua se, että Naruto-sarja ei ulkoasustaan huolimatta ole pelkästään nuoremmille. Kullakin sarjan hahmolla on omat motiivinsa ja liikuttajansa, ja pelaaja joutuu itsensä Naruto-hahmon tavoin pohtimaan näkemäänsä ja kokemaansa. Peli jättää kertomatta paljon.
Etunenässä tarina kerrotaan staattisin kuvin. Kuvat ovat ruutukaappauksia Naruton animaatioversiosta, ja niitä on retusoitu päälle asetetuilla efekteillä. Taustalla kuullaan kyseisen tilanteen ääninäyttelyä erikoistehosteineen. Televisiosarjan pukeminen dioiksi tuntuu kokonaisuudessaan hieman halvalta ratkaisulta. Onneksi pelistä löytyy kuitenkin tunnin verran kokonaan ennnennäkemätöntä animaatiota. Sekvenssit on tuottanut ja toteuttanut legendaarinen Studio Pierrot, joka ollut mukana sarjan tuotantokuvioissa pitkään.
Ninjaopas osa II: Ymmärrä vihollistasi
Taistelumekaniikkaa on hiottu hartaasti. Peliin pääsee sisään erittäin nopeasti, mutta todelliseksi mestariksi täytyy kulkea pitkä polku. Yksinkertaisimmillaan taistelut koostuvat väistöistä ja yhden napin hyökkäyssarjoista. Tämän ohella hahmoilla on eritasoisia erikoishyökkäyksiä, apuvälineitä ja yhteishyökkäyksiä taisteluun väliaikaisesti mukaan kutsuttujen apureiden kanssa. Kokonaisuus on erittäin toimiva ja sulava. Perinteisemmät taistelupelit vaativat yleensä pelaamisen alkaessa liikelistojen katsomista ja opiskelua. Tämä kuvio voidaan tässä tapauksessa unohtaa. Kaikki pelin 72 hahmoa toimivat pääpiirteittäin samalla tavalla, joskin jättäen kukin jälkeensä omanlaisensa maun. Jossain mielessä Generations-peliä voi verrata Smash Bros -peleihin: helppo oppia ja viihtyä.
Pelin kehittänyt CyberConnect2 on viettänyt Naruto-sarjan parissa aikaa todella pitkään. Hahmojen animaatiot ja persoonat ovat kuin suoraan sarjasta, eikä missään ole oikomisen makua. Seuraavassa konsolisukupolvessa päästään toivottavasti jo siihen, että peligrafiikan sahalaitoja ei näe – jolloin ollaan siinä pisteessä, että peliä ei välttämättä erota animaatiosarjasta ollenkaan. Pelin visuaalinen anti on dynaamista ja erittäin Naruto-henkistä. Erikoishyökkäykset ovat juurikin niin maukkaita kuin toivoa sopii, mutta eivät kuitenkaan niin pitkiä, että pelaamisen tempo ehtisi laskemaan niitä katsellessa.
Yksioikoiset taistelut voivat käydä nopeasti monotoniseksi yhden napin mäiskeeksi, ja kun vastapuoli vetää kymmenennen kerran saman erikoishyökkäyksensä, on hienoista puutumista havaittavissa. Verrattuna taistelupeleihin yleensä, Generationsin ninjataistelut ovat pitkiä. Hahmojen kestävyysmittarit vaikuttavat loppumattomilta, jonka vuoksi alakynnestä on äärettömän hankala nousta voittoon. Urakkaa helpottaa kuitenkin hahmojen Heräämis-tila, joka tuo käyttöön näiden salaiset ja voimakkaimmat hyökkäykset. Erikoistilaan pääsy ei ole monimutkainen prosessi, ja sen avulla taistelut voivat olla ohitse hyvinkin nopeasti.
Ninjaopas osa III: Muista tappaa
Pelin hahmokavalkaadi on riittoisa ja siitä löytyy taatusti useampikin hahmo joka miellyttää, joko taistelutyylinsä, ulkomuotonsa tai persoonansa myötä. Sarjan pitempiaikaisille ystäville peli tarjoilee ehkä vieläkin enemmän, sillä esimerkiksi Naruto-tarinan alkupuolen erittäin suosittu Zabuza-hahmo on tällä kertaa mukana. Ääninäyttelijöksi on saatu animaatiosarjan alkuperäiset äänet, mikä tuo touhuun huimalla tavalla autenttisuuden tuntua. Pelaaja voi valita käyttääkö alkuperäistä japanilaista ääninäyttelyä, vai sen englanninkielistä versiota. On kuitenkin edelleen suuri harmi, ettei peliin ole vieläkään saatu musiikkia, joka vastaisi millään tasolla animaatiosarjan alkuperäissäveltäjä Toshio Masudan loistavaa työtä.
Monin- ja verkkopelaaminen ovat tietysti se ylin suola, mutta Generations tarjoilee mukavalla tavalla monenlaista sisältöä. Pelaaja saavuttaa jatkuvasti jotakin ja hävityistä taisteluistakin saadaan palkintoja, jotka voivat olla esimerkiksi joko titteleitä, hahmokortteja tai apuvälineitä taisteluihin. Järjestely on kuitenkin hieman kankea. Ruudulle laukkaa mainoksia saavutuksista, eikä tietyssä vaiheessa kaikkea jaksa yksinkertaisesti enää edes lukea. Valtaosa avatusta lisämateriaalista on toissijaista sisältöä. Valikot ovat muutoinkin hieman ongelmallisia ja niiden välillä törmää yllättävällä tavalla latausruutuihin. Kokonaisuus voi vaikuttaa sekavalta, sillä erilaisten pelitilojen alla on paljon alivalikoita. Mitkään pelin latausajat eivät onneksi ole mainittavan pitkiä, ja jopa verkkopelaaminen onnistuu sulavasti.
Erityisesti taistelupeleissä on tärkeää, että verkkoyhteys toimii hyvin. Peliseura löytyy vikkelästi eräänlaisen aulan kautta. Pelaaja voi tulla aulaan nopean pelin toivossa, tai ilmoittautua isännöimään mittelö. Taistelun järjestämisessä ei onneksi tunnu olevan sitä perinteistä etua, jossa isäntäpään suorittamat iskut todentuisivat ruudulla vastapuolta nopeammin. Verkkopuoli on hyvin perinteinen sisältönsä suhteen. Aloittelijoille tarjoillaan hieman rennompaa potkutalkoota, siinä missä kokeneemmille ninjoille on omat aitauksensa.
Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm Generations kuuluu laadukkaimpien lisenssipelien ryhmään. Se tarjoaa paljon tuotemerkin vanhoille ystäville ja ottaa uudet pelaajat vaivattomasti mukaansa. Teknisesti peli on huima taidonnäyte pelitalon kyvystä loihtia animaatiosta peli hukkaamatta lähdemateriaalin hengestä juurikaan mitään.
Kommentit
Vinkki vinkki: tämä arvostelu on menn...
Vinkki vinkki: tämä arvostelu on mennyt vanhan Xboxin-pelien arvostelujen sekaan. ;)
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi