Vaikeuksien kautta voittoon
Pikmin 3:n kehityshistoria oli ongelmallinen ja Wii U:n julkaisuun suunniteltu peli ilmestyi lopulta yli puoli vuotta myöhässä. Vaikeudet eivät näy lopullisessa tuotteessa, joka on Nintendolle tyypilliseen tapaan hiottu ja täynnä tekemisen riemua. Vaikutelma on sama kuin hyvissä kirjoissa: niitä lukee vaivattomasti, vaikka niiden kirjoittaminen on ollut tuskaista. Aitojen taiteilijoiden tavoin nintendolaiset onnistuvat tekemään raskaasta kevyttä.
Uusimman Pikminin viimeistelyn yskiminen liittyi teknologisiin, ei pelillisiin seikkoihin. Sarjan kolmas osa on kosmeettisia muutoksia lukuun ottamatta sama peli kuin GameCubelle ilmestyneet edeltäjänsä. Grafiikka on parempaa, mutta muuten kokonaisuus tuntuu tutulta. Kiotolaiset jatkavat Wii U:n surkean myynnin todennäköisesti aiheuttamaa linjaansa, jossa he minimoivat riskit ja tekevät vain varmasti kaupaksi käyviä pelejä.
Pikmin-olennot luonut Shigeru Miyamoto on verrannut niiden kaitsemista puutarhanhoitoon ja kokkaukseen. Pikmin 3 sijoittuu jättimäiselle viheralueelle, joka on täynnä värikkäitä kukkia ja nälkäisiä hyönteisiä. Maasto on oikean luonnon tapaan vaarallisen kaunista. Ruoanlaittoon sipulista putkahtelevat pikminit liittyvät sikäli, että pelaaminen ja annosten valmistaminen vaativat Miyamoton mielestä monen samanaikaisen asian hallintaa.
Sipulia kuoriessa
Pikmin 3:ssa käydään kasvillisuuden ja herkullisten hedelmien täyttämällä vieraalla planeetalla. Tämä sopii avaruusaluksen kolmihenkiselle miehistölle, sillä he tarvitsevat mehua auttaakseen janoista kotiplaneettaansa Koppaita. Apuun värvätään seuraan lyöttäytyviä olentoja, pikmineitä, jotka hoitavat raskaiden asioiden kannon. Alussa auttajia on vain muutamia, mutta pian pelaaja joutuu kaitsemaan sadan pikminin levotonta joukkoa.
Apureiden kyvyt vaihtelevat värin mukaan. Punaisilla pikmineillä on turha mennä veteen, mutta siniset pikminit hengittävät pinnan alla helposti. Kentät ovat täynnä esteitä, joiden ohittamiseen vaaditaan eriväristen otusten saumatonta yhteistyötä. Retkikunnan on poistuttava planeetalta yöksi, sillä pinta ei silloin ole syystä tai toisesta turvallinen. Aikaraja tekee ongelmien ratkaisemisesta haastavampaa, mutta Pikmin 3 ei ole missään vaiheessa vaikea. Isommissa taisteluissa menetetään joukkoja, mutta rivit korjataan helposti. Välttämättömiä hedelmiäkin on tarjolla niin ylenpalttisesti, ettei peloteltu juoman loppuminen ole missään vaiheessa lähellä.
Tutkittavana on viisi tasoa. Tämä voi tuntua vähältä, mutta alueet ovat sen verran laajoja, että niiden seulomisessa kuluu tunteja. Erityisen pysähdyttävää on kekseliäs hahmosuunnittelu, joka on etenkin vihollisten osalta huipputasoa. Hauskan ja vaarallisen näköiset vastustajat, kuten ampiaiset, sammakot ja linnut, pitävät pelaajan kiireisenä. Loppupomot ovat perinteitä noudattaen jykevämpiä ja niiden ruumiiden raahaamisessa alukseen on oma vaivansa.
Vanhassa vara parempi
Pikmin 3:a voi ohjata Wii U:n perusohjaimella tai käyttämällä Wii:n kaukosäädintä ja nunchukia. Jälkimmäinen vaihtoehto on tarkkuudessaan parempi, vaikka pelaaja joutuukin toisinaan turvautumaan kosketusnäytössä olevaan karttaan. Yksinpelikampanjaa ei voi harmittavasti kokeilla ystävän kanssa, vaan yhteistyötilassa joutuu tyytymään vihollisten jahtaamiseen ja aarteenkeräämishaasteisiin. Hauskin moninpelimuoto on taistelu, jossa täytetään bingokorttia. Ensiksi rivin hedelmillä ja hyönteisillä täyttänyt voittaa, mutta tämä ei ole hektisen menon takia helppoa.
Tekniseltä toteutukseltaan uusin Pikmin ei riko rajoja. Vesi- ja tulitehosteet ovat näyttäviä, mutta muuten peli näyttää tavanomaiselta. Sama yllätyksettömyys pätee aiemmista osista kierrätettyyn äänimaailmaan. Onnistunut tasosuunnittelu pelastaa kuitenkin paljon. Maasto on täynnä virran kuljettamien lumpeenlehtien ja tuhottaessa pihahtavien sienien kaltaisia yllätyksiä, jotka ilahduttavat ja kannustavat tutkimaan kentät kokonaan. Liian helposta vaikeustasosta huolimatta Pikmin 3:n täydellisessä läpäisyssä kuluu kymmeniä tunteja.
Myöhästelyjen jälkeen kauppoihin saatu Pikmin 3 on pakko-ostos julkaisuvajeesta kärsivälle Wii U:lle. Miyamoto on vihjaillut työskentelevänsä kokonaan uuden idean parissa, mutta sitä odotellessa Nintendon ystävät joutuvat tyytymään läpäisemään jatko-osia. Kolmas Pikmin tuntuu pakottomalta, vaikka sen teko oli vaikeaa. Lopputuloksena ei ole ajaton klassikko, mutta luomuksen parissa tulee silti vietettyä viihdyttäviä hetkiä.
