Taattua laatua
Rooli- ja seikkailupelien uranuurtaja The Legend of Zelda: A Link to the Past julkaistiin Super Nintendolle 1990-luvun alussa. Shigeru Miyamoton luomus nähtiin toistamiseen Game Boy Advancella. Paranneltua versiota suunniteltiin Nintendo 3DS:lle, kunnes Miyamoton näreys pakotti ohjaaja Eiji Aonuman suunnittelemaan uutta peliä. Tuloksena syntynyt The Legend of Zelda: A Link Between Worlds tuntuu yhtä aikaa läpikotaisin tutulta ja kummallisen tuoreelta.
A Link Between Worlds on puolittainen jatko-osa. Sen pelialue on pääosin sama kuin A Link to the Pastissa, jota on muutenkin käytetty esikuvana. Nuolia, pommeja ja muita perusesineitä pääsee käyttämään, eikä käyttöliittymä ole muuttunut paljoa kuluneina vuosina. Lähtökohta on aina sama: isonenäisen Ganondorfin kätyrit kiusaavat Hyrulea, ja suippokorvaisen Linkin on pelastettava maailma.
Uusi Zelda koostuu sarjalle tyypillisesti vapaasta tutkimisesta ja pakollisista luolastoista. A Link Between Worldsia läpäistessä miettii, miten samasta konseptista riittää edelleen ammennettavaa. Haastetta on sopivasti, mikä tekee pelaamisesta samanaikaisesti haastavaa ja palkitsevaa. Aonuma on tehnyt muun muassa Majora's Maskin ja Wind Wakerin, mutta samaan upeuteen ei uudessa pelissä ylletä. Kokonaisuus on silti taattua laatua.
Oikoteitä
A Link Between Worldsin muutamat uudet ominaisuudet ovat kekseliäitä. Link pystyy piirrokseksi muuntautumalla liikkumaan seinissä. Tämä tekee ongelmanratkaisuista kiinnostavampia, sillä pelaaja joutuu tutkimaan lattian lisäksi muita tasoja. Seiniin piilotetuista portaaleista pääsee lisäksi Loruleen. Se on synkkä peilimaailma, jonka omistautuneet pelaajat muistavat A Link to the Pastista. Kierrätystä on paikoin liikaa, mutta uusi Zelda ei uudistustensa ansiosta vaikuta rahastukselta.
Todellinen innovaatio on mahdollisuus pelata luolastot haluamassaan järjestyksessä. Vaikka tutkittava alue on tuttu, luolastot eivät ole samoja kuin A Link to the Pastissa. Aseita ja esineitä voi vuokrata, mikä mahdollistaa isojen viholliskeskittymien päihittämisen melko alussa. Rahaa on runsaasti jaossa. Hahmoa pystyy kehittämään normaalisti, mutta se ei ole ainoa vaihtoehto. Vastaavaa vapaampaa lähestymistapaa käytettiin vuoden 1986 ikivihreässä The Legend of Zeldassa.
Kolmas konkreettinen parannus liittyy teknologiaan. Uuden alustan tehosteita käytetään erityisesti vastustajien tukikohdissa, joissa etäisyyksiä hahmottaa paremmin kolmiulotteisessa näkymässä. A Link Between Worlds näyttää ja kuulostaa hyvältä. Se on tässä suhteessa Nintendo 3DS:n parhaita pelejä. Orkesteri pauhaa komeasti, vaikka on vangittu heiveröiseen taskukoneeseen. Sulavalla ruudunpäivityksellä varustettu peli on komeampi liikkeessä kuin kuvissa.
Varman päälle
A Link Between Worldsin läpäisyssä kuluu reilut kymmenen tuntia. Juoni ei ole kummoinen, mutta pelaamisen hauskuuden vuoksi tarinan köykäisyyden antaa anteeksi. Vapaa rakenne toimii pelin eduksi. Vaikka vaikeustaso voisi olla paikoin korkeampi, tekemistä riittää silti. Luolastoissa ei tarvita tiettyjä esineitä, vaan eteenpäin pääsee useilla yhdistelmillä. Muu maailma on täynnä kerättävää, erityisesti Linkin energiana toimivia sydämiä.
Nintendo räätälöi selkeästi tuotteensa keskivertopelaajan makuun. A Link Between Worldsissa liikkumista helpotetaan mahdollisuudella harpata tiettyjen löydettyjen paikkojen välillä. Jumiin jääneet saavat puolestaan Hyrulen asukkailta ohjeita. Uusintapeluarvoa tässäkään Zeldassa ei etsittäviä tavaroita lukuun ottamatta ole, mutta laadukas kampanja riittää pelastamaan vihreänuttuisen sankarin. Yksikään toinen pelitalo ei pysty pitämään yllä yhtä kovaa rutiinia kuin paukkujaan A Link Between Worldsissa selkeästi säästelevä Nintendo.
Odotettu uusi Zelda ei aiheuta pettymystä. Tekijät ovat pelänneet sarjan uudistamista sen jälkeen, kun sarjakuvista ammentanut Wind Waker sai vihaisen vastaanoton 2000-luvun alussa. Muutoksia on tehty varovasti, kuten nyt A Link Between Worldissa. Varman päälle pelaamisesta huolimatta se tarjoaa vastinetta rahoille. Tekijät ansaitsevat kiitosta vähäisistä näppäristä uudistuksista ja päätöksestään olla sortumatta jälleen yhteen uudelleenjulkaisuun.
