Retromuistelot

: Metroid Prime

Olipa kerran aika, jolloin ensimmäisestä persoonasta koettava seikkailu tarkoitti putkessa juostavaa sotilasräiskintäa. Pahimmassa tapauksessa tämän kuvakulman käyttäminen takasi pelille leiman Doom-klooni. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeiseen ummehtuneisuuden aikaan Metroid Prime ei tuntunut sopivan aiheuttaen siksi kärkkäitä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Vuosien kuluessa massojen syvät rivit kuitenkin hiljalleen sisäistivät, ettei Metroid Prime ollut first person shooter; se oli first person adventure. Nykyään ensimmäistä persoonaa käytetään hyvin monenlaisten tarinoiden kertomiseen, kuten esimerkiksi nähdään peleissä Dishonored, Portal ja Fallout 4.

false

First person adventure

Metroid Primea ei ohjattu kuin perinteistä ensimmäisen persoonan pyssyttelyä, sen maailma oli rakennettu toisenlaiseksi eikä rytmityskään palvellut adrenaliinin nostattamistarkoitusta. Ohjaus oli niin poikkeava, ettei kaavaa ole sittemmin toistettu muualla kuin jatko-osassa Metroid Prime 2: Echoes. Lisäksi Nintendo 64:n Zelda: Ocarina of Timesta lainattu yksittäiseen viholliseen lukittuminen toi suurikokoisiin pomotaistoihin aivan erilaisen tuntuman kilpailijoihin verrattuna. Myös Metroidille ominaiset piirteet, kuten maru mari -palloksi muuntautuminen, tarttumasäteellä liikkuminen ja jääammusten hyödyntäminen pulmatehtävissä olivat vahvasti läsnä. Aikakauden kilpailijoihin verrattuna Metroid Primen maailma oli täysin avoin. Tietyt alueet tosin pysyivät suljettuna aina siihen saakka, kunnes oli hankkinut tarvittavat aseet ja välineet kriittisen esteen voittamiseksi. Säännöllisistä taisteluista huolimatta pelin tilanteet harvoin äityivät intensiivisiksi: tärkeintä oli suuren ja mystisen maailman tutkiminen, jonka aikana palkkionmetsästäjä Samus Aran muuttui alati tehokkaammaksi ja vahvemmaksi.

Teknisesti Metroid Prime näyttää nykyään jo auttamatta vanhentuneelta, mutta pelin taiteellinen ulkoasu on edelleen ajaton. Metroideille ominainen tunnelma luotiin runsaiden värien, aavemaisen musiikin ja tutkimiseen pakottavan kenttäsuunnittelun yhteisvaikutuksella. Pelatessaan todellakin tuntee olevansa yksin vieraalla planeetalla. Sarjan tunnusmerkiksi muodostunut hyönteisteema vihollisten suunnittelussa korostaa entisestään, ettei Samus Aran kuulu kuvaan lainkaan ollen täysin oman onnensa nojassa.

false

Aikansa tuote

Nykypelaajalle harmittavimmat jäänteet menneisyydestä ovat tallennusjärjestelmä ja karttanäkymä. Tallentaminen oli aina oma operaationsa, ja joskus piti ottaa ihan asiakseen palata takaisin omia jälkiään vähintään varttitunnin verran päästäkseen tallentamaan. Tämä todellakin kannatti, koska erillisiä välitallennuspisteitä ei ollut. Jatko-osa Metroid Prime 2: Echoes jäi aikoinaan kesken sen vuoksi, että jouduin odottamatta pomotaisteluun ollessani kahden tunnin samoilun jälkeen matkalla tallentamaan. Pieleen meni ja game over -ruudun mukana koko kahden edellisen tunnin aikana tehty työ. Sen jälkeen en ole Echoesiin koskenut.

Karttanäkymä puolestaan oli ärsyttävä siksi, ettei se anna juurikaan hyödyllistä tietoa. Karttaan ei myöskään voi merkitä kiinnostavia kohtia. Tämän seurauksena Metroid Primea pelattiin muistiinpanovälineiden kanssa: kiinnostavan seinän tai montun löytyessä paikan koordinaatit merkattiin vihkoon, ja näille jäljille sitten palattiin myöhemmin. Nykypeleissä samat muistiinpanot tallentuvat yleensä automaattisesti sisäiseen tehtävälokiin.

Maailma on valmis uudelle 3D-Metroidille

Toistaiseksi viimeinen oikea kolmannen persoonan Metroid Prime julkaistiin syksyllä 2007 Nintendo Wiille, ja se käytti onnistuneesti silloin kuuminta hottia ollutta liikeohjausta. Tämän jälkeen Nintendo on vain istunut sarjan lisenssin päällä tekemättä sillä mitään oikeasti kiinnostavaa. Toki sarjan puitteissa on kokeiltu yhtä jos toista, kuten Team Ninjan kehittämä Metroid: Other M osoittaa, mutta oikeaa ensimmäisen persoonan seikkailua ei ole nähty lähes kymmeneen vuoteen.

Maailma olisi jo valmis uuden sukupolven kolmiulotteiselle Metroidille, joka käyttäisi liike- ja kosketusnäyttöohjauksen sijaan perinteistä peliohjainta. Nintendon kannattaisi vaikka myydä sarjansa oikeudet Sonylle tai Microsoftille, jotta Metroidin huima potentiaali ja persoonallisuus voitaisiin tuoda nykyisille tehokonsoleille. En kuitenkaan usko näin koskaan tapahtuvan.

Nintendon hämmentävästä nykymenosta huolimatta yhtiön timanttista menneisyyttä ei kukaan kykene pois ottamaan: Metroid Prime on maailmanhistorian paras videopeli. En tule koskaan unohtamaan hetkeä, kun ensimmäisen kerran pääsin katsomaan kolmiulotteista maailmaa Samus Aranin silmien kautta.