Ennakossa massiivinen ARK: Survival Evolved

Ihastus

Ihastuksen ymmärtää, sillä ARK sisältää lähes kaikkea mitä pelaaja voi toivoa: rakentelua, hahmonkehitystä, räiskintää, seikkailua, metsästystä, ryöstelyä, pomotaisteluita, heimosotia sekä viehättävää dinosaurusten kesytystä ja paljon muuta. Vihastusta puolestaan aiheuttavat Xboxin heikot grafiikat, bugit, lagipiikit sekä täydet serverit. Kapulaan tarttuvan on kuitenkin ymmärrettävä, että peli ei ole vielä valmis.

ARK: Survival Evolved on tällä hetkellä osa Xboxin Game Preview -ohjelmaa, mikä mahdollistaa sen kokeilun tunnin ajan ennen ostopäätöksen tekoa. Tuo aika riittää juuri ja juuri perustoimintojen opetteluun sekä koukuttumiseen. Noin 35 euron hintalappu tuntuu alimitoitetulta hurjaan sisältömäärään nähden. Pelattavaa on enemmän kuin monessa täysihintaisessa pelissä yhteensä. Pelkästään erilaisia otuksia on tällä hetkellä yli 50 ja määrän pitäisi tuplaantua lopulliseen versioon. Hahmonkehityksen nerokas rakenne puolestaan pitää kiinnostavuuden huipussaan. ”Vielä yksi taso” on monelle tuttu ajatus yön tunteina, kun pitäisi mennä jo nukkumaan. Avattavia rakennustarpeita, aseita, työkaluja ja varusteitakin on niin paljon, ettei niitä kaikkia saa yhdellä hahmolla edes auki.

Kalsaripelle paratiisisaarella

On hienoa huomata, että jotkut pelinkehittäjät uskaltavat vielä luottaa pelaajien älykkyyteen. Kädestä ei todellakaan pidellä, vaan pelaajan täytyy itse hoksata asioita. Alati vaivaavat nälkä, jano, kuumuus sekä kylmyys pakottavat kokeilemaan erilaisia juttuja. Ensimmäisen nuotion kasaaminen ja sytyttäminen saavat aikaan ennen näkemättömiä riemunkiljahduksia. Kokemuksesta voin kertoa, että myös ensimmäinen oma mökki, Dodon kesyttäminen, jättimäisen kakkakikkareen löytäminen ja eksyminen saattavat aiheuttaa hallitsemattomia spontaaneja reaktioita.

Alkuasetelma on monesta viime vuosien selviytymispelistä tuttu. Pelaaja herää kalsarisillaan oudosta ympäristöstä vailla muistikuvia eilisestä tai mistään muustakaan. Äkkiseltään paikka vaikuttaa paratiisilta, mutta pian huomio kiinnittyy ympärillä pyöriviin eläimiin. Vieressä kävelee leppoisa Triceratops, joka ensivilkaisulla saattaa näyttää pelottavalta, mutta dinosauruksiin tutustuneet muistavat sen olevan kasvissyöjä. Dinojen luonteen arvailu onkin yksi alun jännittävämpiä osuuksia. Jos se tulee kohti, niin on parempi ottaa jalat alle. Veteen juokseminen toimii pienimpien kohdalla, mutta pinnan alla piilee tietysti omat vaaransa.

Pikkuhiljaa taitojen ja tietämyksen karttuessa voi lähteä tutkimaan kaukaisempia kohteita. Vierailu esimerkiksi pohjoisen lumihuipuilla saattaa viedä tovin, joten liikkumisvälineet ovat tarpeen. Lautalla pääsee hyvin, mutta parhaiten matka taittuu kesytetyn lentoliskon selässä.

Villien eläinten ja dinosaurusten kesyttäminen on kuin oma minipelinsä. Kohde täytyy ensin saada keinolla tai toisella tajuttomaksi, jonka jälkeen alkaa syöttäminen. Nälkäkuoleman estämisen lisäksi kesytettävä täytyy pitää tajuttomana koko prosessin ajan. Dodon koulii muutamassa minuutissa, kun isoimpien kohdalla voi mennä helposti tuntikin.

Pelkkää puuhastelua ARK ei ole, vaan se sisältää myös jonkinlaisen juonen. Maisemaa hallitsevat jättimäiset obeliskit sekä mystiset artifaktit kiehtovat kovasti uteliasta ihmismieltä. Kenties nämä avaavat yhdessä pakotien pois saarelta. Täytyy myöntää, että tämä osio pelistä on jäänyt melko vähälle huomiolle. Pian saan onneksi lautan rakennettua, joten tilanteeseen tulee ehkä muutos.

ARKissa kuvastuu hyvin ihmiskunnan kehityskaari, mikä korostuu varsinkin moninpelissä. Aluksi oli kivikirves ja olkimaja. Luonto on vielä koskematon ja puhdas. Pian pieni ihminen alkaa hoksata asioita kehittyen samalla suurin harppauksin. Lopulta ympäristö on pilalla, eläimiä näkee vain aitauksissa ja itsekkyys on korvannut viattomuuden. Ihmiset asuvat metallikuutioissaan, joiden pihaa vartioivat sähköllä toimivat automaattiset tykit.

Heimon kutsu

Pääpaino on selkeästi moninpelissä, mutta yksinäänkin on mukava puuhastella. Haaste on aivan eri luokkaa yksinäisellä selviytyjällä, eikä hengissä pysymistä voi pitää itsestään selvyytenä.

Muiden kanssa tahkoamiseen tarjotaan kolmea vaihtoehtoa. Ihmistä vastaan pvp-servereillä pelatessa mennään vankilan säännöillä ja kaikki on sallittua. Heimot taistelevat alueista eikä armoa tunneta. Tätä voi suositella vain kovahermoisille, sillä tuntikausien työ saattaa mennä hukkaan sekunneissa vihollisten pistäessä rakennukset matalaksi ja vaivalla kesytetyt lemmikkidinot lihoiksi. Yksinäiset uudet pelaajat tapetaan yleensä surutta, joten alkuun pääseminen ei ole helppoa.

Pve-puolella vallitsee rennompi meininki. Pelaajat eivät voi tappaa toisiaan ja uhkana toimivat ainoastaan pedot sekä ympäristö. Mikäli servereille liittyminen ei kiinnosta, niin myös oman pelin isännöiminen onnistuu. Siihen saa kutsuttua mukaansa kolme kaveria, mutta kaikkien täytyy pysyä 200 metrin päässä isännästä.

Kehittäjät ovat luvanneet tuoda mukaan vielä jaetun ruudun moninpelin, mikä kieltämättä sopii dinosauruksilla höystettyyn selviytymisseikkailuun erittäin hyvin. Mikäs sen mukavampaa kuin oman merenrantamökin rakentaminen samalta sohvalta vaikkapa vaimon kanssa. Siinä se parisuhde punnitaan, kun pitäisi etsiä ruokaa yön pimeydessä, eikä ole vielä edes kattoa pään päällä.

Toistaiseksi tästä mahtavuudesta pääsevät nauttimaan vain PC:n ja Xbox Onen omistajat, mutta pleikkarikansa saa omansa kesäkuussa virallisen julkaisun yhteydessä. Keskeneräisenäkin kyseessä on yksi hienoimmista peleistä vuosikymmeneen. Vastaavaa ei ole varsinkaan konsoleilla nähty, joten odotukset valmiin version suhteen ovat kohtuuttomat. Suosittelen uusia pelaajia liittymään rohkeasti mukaan. Neuvoja ja opastusta voi hakea KonsoliFIN-foorumilta. Pve-serverillä EU164 onkin jo mukavan kokoinen foorumilta tuttu porukka touhuamassa.

Vinkkejä aloittelijalle:

• Rakenna soihtu tai nuotio mahdollisimman pian. Yö on todella pimeä.
• Alkeellinenkin hökkeli auttaa suojaamaan luonnonilmiöiltä. Ehkä myös pedoilta.
• Varaa tarpeeksi ruokaa ja vettä. Tämän merkitys korostuu varsinkin pitemmillä tutkimusmatkoilla. Kohtuus kannattaa toki muistaa, sillä ruoka pilaantuu.
• Ole valpas. Ympäristöä tarkkailemalla voi säästää henkensä. Pysähdy välillä kuuntelemaan ja katselemaan. Opi tunnistamaan petojen äänet.
• Unohda kiire ja nauti. Juokseminen saattaa olla kohtalokasta.
• ARK sopii myös kasvissyöjille. Marjoista on moneksi, eikä lihaa tarvitse syödä, jos ei halua.
• Varo apinamiestä.