Final Fantasyn historia:
Final Fantasy X on pian täällä, ja vaikka se tietääkin hienoine PS2-grafiikkoineen jälleen uutta harppausta kohti tulevaisuutta, sen peruskaava on pysynyt samana aikojen alusta asti. Viimeisintä Fantasiaa odotellessa on hyvä muistella menneitä ja kertailla vanhoja hyviä aikoja. On aika palata pelisarjan juurille, tutustua vanhoihin klassikoihin ja tarkastella sitä pitkää, ruusuista taivalta, jonka Final Fantasy-sarja on käynyt läpi. Miten päästiin tähän pisteeseen? Uusinta osaa odotellessa PS2FIN päätti tutustua sarjan vanhempiin peleihin, jotka ovat valitettavasti jäänet tänä päivänä aivan liian vähälle huomiolle. Lopussa on vielä lyhyt esikatsaus pian ilmestyvään kymppiin.
Sarjan alku:
Joskus 80-luvun loppupuolella japanilainen pelitalo Square oli vielä pieni ja huonosti menestyvä. Yksikään heidän vanhalle 8-bittiselle Nintendolle tekemistään peleistä ei ollut menestynyt kovin hyvin, yhtäkään hittiä ei oltu tehty, eivätkä taskut todellakaan pursuilleet rahaa. Asiat olivat huonolla mallilla, eikä Square enää kauaa pysyisi toiminnassa mikäli tämä meno jatkuisi. Kaikki kuitenkin muuttui kun Hironobu Sakaguchi sai päähänsä tehdä puhdasverisen RPG:n, kun kerran kilpaileva yhtiökin oli sillä idealla menestynyt. Niin työ aloitettiin. Kaikki Squaren voimat, rahat ja unelmat kohdistettiin tähän yhteen projektiin, yhtiön viimeiseen toivoon. Peli sai nimekseen Final Fantasy, ja se myi ruhtinaallisesti. Squaren pojista tuli rikkaita ja pelitalon tulevaisuus oli turvattu pitkäksi aikaa.
Peli on tähän mennessä poikinut kahdeksan jatko-osaa ja muutaman sarjan ulkopuolisen pelin, ja kaikki varmasti tuntevat ainakin kolme viimeistä osaa. Mutta moniko muistaa tai edes tietää mitään sarjan ensimmäisistä peleistä? Näistä pelihistorian aarteista, joihin jokaisen sarjan fanin tulisi tutustua?
Nintendon aikoihin:
Kolme ensimmäistä Final Fantasya julkaistiin vanhalle Nintendolle, ja huolimatta peukalon kokoisista pikseleistä, piipittävistä äänistä ja lapsellisesta juonesta, peleissä on yhä sitä samaa tiettyä vetovoimaa jonka uusimpien pelien ystävät hyvin tuntevat.
Ensimmäisen Final Fantasyn juoni on tämän päivän standardien mukaan mitä yksinkertaisin, mutta aikoinaan se oli ehkä jännittävin tarina mitä konsolipeleissä oli koskaan nähty.
 |
Ainakin se oli paljon monimutkaisempi kuin kilpailevan Dragon Quest-pelin "pelasta prinsessa ja tapa lohikäärme". Final Fantasyssä käsiteltiin maailmanloppua (kuten varmaan jokaisessa Final Fantasyssä sen jälkeenkin), ennustuksia ja jopa aikamatkailua. Ensi kertaa pelaajat eivät saaneet rahoilleen vastineeksi vain peliä, vaan myös kiinnostavan tarinan. Pelin päähenkilöinä ovat neljä Valon Soturia, joille jokaiselle valitaan alussa ammatti, ja täten pelaaja pääsee rakentamaan mieleisensä ryhmäkokoonpanon. Hahmoilla ei ollut persoonallisuutta, valmiita nimiä saati sitten kirjoitettuja repliikkejä. Oli vain neljä ukkoa, ja jokaisella kasa numeroarvoja ja ominaisuuksia. Vastaansa sankarit saivat neljä paholaista, joista jokainen vastaa yhtä neljästä elementistä. Samat paholaiset nähdään myös monessa myöhemmässä Final Fantasyssa.
Osat 2 ja 3 veivät sarjaa vielä juonipainotteisempaan suuntaan, ja kehitystä tapahtui myös taistelusysteemissä.
 |
Kolmas osa vei Nintendon suorituskyvyn äärirajoilleen ja esitteli myös yhden sarjan tunnusmerkeistä: kaksi pahista-kaavan, eli pelissä oli paha jätkä ja vielä pahempi jätkä.
 |
Pääpahis oli hallitsija nimeltään Zande, mutta kuten RPG-pelien hallitsijoille yleensä käy, hänkin kääntyi pahuuden puolelle. Huolimatta siitä, että ensimmäinen osa oli yltänyt Jenkeicsä behdinaallisiin myyntilukuihin, näitä pelejä ei koskaan
julkaistu Japanin ulkopuolella. Siihen vaikutti paljolti Squaren ja Nintendon väliset riidat. Kakkosen julkaisu oli hiuskarvan varassa ja englanninkielinen käännös jo miltei valmis, mutta jostain syystä homma vaan peruutettiin ja yhdysvaltalaisten RPG-fanien keskuudesta kuului itkua ja hampaiden kiristelyä.
