Pelikonsolista pingviininpesä
Viime kesänä Eurooppaan rantautunut PlayStation 2:n Linux-paketti on julkaisunsa jälkeen jäänyt vähälle huomiolle. Massatuotteeksi Linux-kitistä ei ole, mutta se on löytänyt paikkansa amatöörikoodarien kammioista. Avoimen lähdekoodin nimeen vannova käyttöjärjestelmä on väylä konsolin sisuksiin. Kotitietokoneelleen Linuxin voi ladata maksutta, mutta PlayStation 2:n tapauksessa operaatio ei ole yhtä kivuton, vaan kurittaa lompakkoa noin 300 euron (plus toimituskulut) edestä. Vaan ei ole PlayStation 2:kaan mikä tahansa kompuutteri, koko perheen pelikoneesta kun on edelleen kyse. Linux-kitin mukana tulee ohjelmistolevyjen lisäksi kovalevy ja verkkosovitin. Hyötykäyttöä helpottaa näppäimistön ja hiiren sisältyminen hintaan.
Pleikkari-Linux pohjautuu japanilaiseen Kondara-distribuutioon. Systeemin pitäisi olla tuttu Red Hatin käyttäjille. Aloittelijalle Linux-kit ei ole mikään helppo tapaus. DVD-koteloon ängetty ohjeläpyskä on parinkymmenen sivun mittainen. Kovalevystä sentään kerrotaan omassa manuaalissaan, ettei konsolia saa kaataa sen ollessa käynnissä. PlayStation 2:n hallinta on käsitelty laajemmin datamuodossa löytyvissä dokumenteissa, jotka ovat täynnä nippelitietoa koneen jokaisesta piiristä ja mutterista. Esimerkiksi tarunhohtoiselle Emotion Enginelle on varattu sivukaupalla tilaa.
Konsoliinsa perehtyneet pelaajat ovat varmasti huomanneet laajennusaseman PlayStation 2:n takana. Tuo tyhjä tila saa täytettä kovalevystä. 40 gigatavun palikka liukuu paikoilleen vaivattomasti. Pysyäkseen vielä paikoillaan on sen saatava suojakseen verkkokortti. Mustaan, pelikoneen muotoja jäljittelevään kuoreen pakattu kortti jää ruuveilla kiinnitettynä konsolin ulkopuolelle. Voi arvata, ettei ylimääräinen paino tee PlayStation 2:ta yhtään vakaammaksi pystyasennossa pidettäväksi. Oikeanmallinen tukilaatta tai tyytyminen kumollaan lepäävään laitteeseen auttaa asiaa.
Joko synkkaa tai ei
Linuxin käyttäminen edellyttää käytännössä sync on green -toiminnolla varustetun näytön. Yhteensopimattomalla pöntöllä ei ruutuun muodostu välttämättä kuvaa laisinkaan. Sopivan monitorin paikantaminen olisi voinut venyä pitkäksi ja rahaa vieväksi retkeksi, ellen olisi äkännyt nurkistani eläkepäiviään viettänyttä, pölyn peittämää näyttöä. Pystyin toteamaan etukäteen testiohjelmaa käyttämällä sen tukevan vaadittua ominaisuutta. Asennuksen jälkeen Linuxin voi kyllä säätää televisiokuvaa hyödyntäväksi, mutta heikkoine resoluutioineen tämä ei ole pidemmän päälle toimiva ratkaisu. Television käyttäminen tulee kysymykseen lähinnä silloin, kun haluaa nähdä aikaansaannoksensa toiminnassa. Monitorin johdon ja konsolin väliin tulee sovitin, jossa on liittimet myös kaiuttimille.
Konsolin ja yhteensopivan näytön lisäksi Linux-kit vaatii vapaan muistikortin. Sille ladataan kernel eli käyttöjärjestelmän ja konsoliraudan välisen kommunikoinnin hoitava ohjelma. Muistikortille voi tallentaa pelejä entiseen malliin, mutta Linux-asennuksen yhteydessä se formatoituu. Jos kerneliä ei boottaamisen yhteydessä kortilta löydy, tarjoaa ruutu vaihtoehdoksi järjestelmän asentamista uudelleen. Ajonaikaisen ympäristön sisältävän asennuslevyn on oltava aina DVD-asemassa Linuxia käynnistettäessä. Kunhan ei anna alituisen levykelkan kuluttamisen häiritä itseään, toimii Linux-konsoli mainiosti pelikoneena koodaustyön ohessa. Lisälaitteet sopivat nettiadapteria myöten pelikäyttöön. Vain kovalevyn pilkkominen Linux- ja peliosioihin on tiettävästi hankalaa, jos sitä tukevia titteleitä Eurooppaan ilmaantuukaan.
Paketin mukana tuleva hiiri on pienikokoinen, mutta tarpeelliset napit rullineen siitä löytyy. Myös näppäimistö on ahtaasti täytetty laudanpala. Ä:t ja Ö:t puuttuvat vehkeestä, sillä se on amerikkalaismallinen. Painikkeiden asettelu vaatii muutenkin opettelua, ellei ole vastaavaan aiemmin törmännyt. PlayStation 2 -logoin varustetut ja väriltään konsolin kanssa yhteen sointuvat välineet ovat joka tapauksessa tyylikkään oloiset. Näppäimistö yhdistetään PlayStation 2:n USB-porttiin, kun taas hiiren voi liittää näppiksen laitaan. Näin kallisarvoisia USB-portteja ei tuhlaannu kuin yksi ja tilaa jää vaikkapa valopistoolille, jos haluaa Linuxin ohessa käyttää konsolia pelaamiseenkin.
Peto muovipinnan alla
Kovalevyssä on vähintäänkin riittävästi gigoja, mutta omankaan levyn liittäminen koneeseen ei pitäisi olla mikään ongelma. Turhanpäiväisiä ohjelmia Pleikkarin sisuksiin ei helposti kerry. DVD-romppuja Linux-pakettiin mahtuu kaksi ja niistä toiselta voi ensihätään ladata sovelluksia käyttiksen tarpeiksi. Ohjelmat ovat kylläkin ehtineet päivittyä moneen kertaan sitten Linux-kittiin pakattujen versioiden. Vaikka PS2-Linuxin käyttäjämäärä on rajallinen, on väki keskivertoa aktiivisempaa. Sonyn aiheelle varattu sivu täyttyy tasaiseen tahtiin erilaisista projekteista, keskeneräisistä ja valmiista.
On jännittävää nähdä kuinka pitkään pelikoneena palvellut PlayStation 2 muuttuu muutamalla lisäosalla kotimikroksi. Täysiverisestä tietokoneesta ei ole kyse, sillä koneiston päivittäminen olisi varmasti työn ja tuskan takana, jos ollenkaan mahdollinen tehtävä. Romppuasemastakaan ei ole iloa, kun se ei Linuxia käytettäessä lue kuin asennuslevyjä. Käyttäjä on siis pitkälti verkkoyhteyden ja Sonyn ylläpitämän yhteisön armoilla. Tehoa koneesta pitäisi löytyä jos jonkinmoisten ohjelmien pyörittämiseen, mutta kuten peleistä on huomattu, ei sitä suitsita ilman taitoa. Linux, jonka päällä koodia pyöritetään, syö tietysti oman osansa hevosvoimista, mutta käytännössä PlayStation 2:n kapasiteetti on käyttäjän käsissä.
Yksinkertaisimmillaan PlayStation 2:sta saa nettiselaimen television viereen tai tyylikkään kotimikron, mutta vasta ohjelmointitarkoitukseen se on ylivertainen työväline. Linux on toki hintava lisä 250 euroa maksavaan konsoliin, mutta tuote täyttää paikkansa. Sen hankinta on tarkoituksella tehty mutkikkaammaksi kuin kaupasta kannettavien tarvikkeiden. Ostajaehdokkaan on nimittäin syytä tutustua huolella käyttöjärjestelmän ominaisuuksiin. Se, kuinka hyvin Linux-paketti palvelee tarkoitustaan, riippuu täysin käyttäjän kiinnostuksesta. Miinuspuolena voisi mainita, ettei PlayStation 2 laajentuneesta käyttötarkoituksestaan huolimatta edelleenkään keitä kahveja isännälleen, vaikka niin cool se on, että jäätee varmasti onnistuisi.
Samaan aikaan lepakkoluolassa
Sony suhtautuu erittäin myötämielisesti harrastelijoihin, jotka firman konsolia räpeltävät. Linux-käyttäjiä palvelee ongelmatilanteissa ja laitteistohuolissa pieni mutta avulias tiimi. Joukkion yhtä jäsentä on kiittäminen seuraavasta haastattelusta. Sarah Ewen on vastannut Linux-kitistä SCEE:n laskuun projektin alusta asti. Toimenkuvastaan Ewen kertoo: - Käyntikortissani tittelikseni mainitaan ohjelmistoinsinööri ja työtovereiden kesken minut tunnetaan Linux-evankelistana. Tosiasiassa työskentely PlayStation 2:n Linux-kitin parissa on monipuolista hommaa ja vastuualuetta on vaikea rajata.
Milloin idea Linuxista PlayStation 2:lla tuli alunperin esille ja kenen toimesta projekti laitettiin liikkeelle?
- Aina PlayStation 2:n julkaisusta lähtien Linux-yhteisö oli pyytänyt moneen kertaan SCEI:tä eli Japanin Sonya kääntämään käyttöjärjestelmä konsolille. Kun Linux-kitin julkaisu Japanissa lopulta varmistettiin, rohkaisivat ohjelmoijat, Linux-käyttäjät ja PlayStationin omistajat Sonya tuomaan systeemi myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan markkinoille. Yli 9000 ihmistä kertoi kiinnostuksestaan kittiin SCEE:n nettisivuillaan järjestämässä kyselyssä, joten kysyntä oli melko ilmeinen.
Linuxin sovittaminen pelikoneelle oli Sonyn Japanin osaston heiniä. - En ole täysin varma minkäkokoisella tiimillä urakka aloitettiin. Kourallinen väkeä pakersi Japanissa levitetyn betan parissa läpi vuoden 2001 ja viimeisteli sitten 1.0-julkaisuversion vuodenvaihteeseen mennessä. Tätä nykyä tiimi on jakaantunut muihin tehtäviin, vaikkakin distribuutiolla on edelleenkin vastuuhenkilönsä. He työskentelevät SCEI:n kehitysyksikössä Japanissa.
Isoveli valvoo
Käyttöjärjestelmä hyödyntää PlayStation 2 -kovalevyä ja -nettisovitinta. - Itse sain Linux-kitin ensimmäisen kerran käsiini helmikuussa 2002. Mitä kitin käyttämään laitteistoon tulee, sille on tarvetta Sonyn tulevissa suunnitelmissa, joten Linux-paketin kokoaminen oli ongelmatonta.
- Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Sony on antanut yksityishenkilöille tilaisuuden ohjelmoida konsolilleen. Samanlainen tapaus oli Net Yaroze, jonka Sony valmisti vuonna 1996. Tällä ohjelmoitavalla ja tarvittavalla softalla varustetulla PlayStation ykkösellä käyttäjät pystyivät siirtämään kotitietokoneillaan kirjoittamansa ohjelmakoodit sarjakaapelilla Net Yarozen pyöritettäväksi. Laitteesta tuli suosittu paitsi peliohjelmoijien keskuudessa myös joidenkin oppilaitoksen tietokonegrafiikan kursseilla.
Millä tavoin Sony hyötyy Linux-kitin julkaisusta? Mistään suuren luokan bisneksestähän tässä ei puhuta.
- Sony tuotti Linux-kitin vastauksena kysyntään, ja mikä teki Linuxista niin halutun, on mielestäni se, että käyttöjärjestelmän avulla konsolin ohjelmointi käy kohtuullisin kustannuksin. Linux-kitin myötä monet PlayStation 2:n ominaisuuksista kiinnostuneet koodarit saavat kokemusta raudasta ja pääsevät esittelemään taitojaan. Setti kattaa tiedostomuodossa kaikki hardware-manuaalit, jotka toimitamme pelejä ammatikseen tekeville lukuun ottamatta äänisirua koskevaa ohjekirjaa, se kun ei ole keskeinen Linux-kitin käytössä ja sisältää tietoa I/O-prosessorista.
- Toivon mukaan Linux-järjestelmä houkuttelee pelialalle halajavia keräämään kokemusta PlayStation 2:sta ja hiomaan taitojaan konsolin ohjelmoinnissa, jotta alusta on tuttu heille ammattiansa aloittaessaan. Tämä voi olla vain hyvä juttu Sonyn kannalta.
- Emme todellakaan kamppaile paikasta PC-markkinoilla, onhan Sonylla VAIO-valikoimansa siihen tarkoitukseen. Linux-kitistä ei ole myöskään tarkoitus tehdä merkittävää tulonlähdettä. Sitä ei esimerkiksi markkinoida tavanomaisin keinoin, sillä emme halua sekoittaa niitä kuluttajia, joilla ei ole mielenkiintoa Linuxia tai ohjelmointia kohtaan. Kyseessä on vain hauska projekti, jonka ohjelmoijat ja Linux-fanit havaitsevat varmasti jännittäväksi. Tulostavoitteiden osalta tarkoitus on tasata menot ja tulot. Tärkeämpää on houkutella mahdollisimman moni amatööri PlayStation 2 -kehitystyön pariin.
- Harrastajat käänsivät Linuxin aikoinaan Dreamcastille eikä ollut täysin poissuljettu ajatus, että jotain tällaista voisi käydä PlayStation 2:llekin. Valmistelemalla jakeluversion itse Sony on antanut ihmisille avaimet PlayStation 2:n tehojen valjastamiseen. Nettiadapteri ja kovalevy tekevät Linux-kitistä todella käyttökelpoisen järjestelmän.
Linuxin tekevät sen käyttäjät
Miten PlayStation 2:n Linux on sitten otettu vastaan? Kuinka suuri käyttäjäkunta Linux-kitille on kertynyt Euroopassa ja maailmanlaajuisesti?
- Vastaanotto on ollut yleisesti ottaen hyvin myönteinen Linux-harrastajien ja peli- ja grafiikkaohjelmoijien tutustuttua kittiin. Maailmalla PlayStation 2:n omistajista ainakin 8000 hyödyntää konsoliaan Linux-käytössä, ehkä enemmänkin, sillä Japanin myyntimääristä on vaikea saada selkoa. Eurooppalaisia käyttäjistä on hiukan päälle tuhat ja englanninkielisellä yhteisösaitillamme on lähes 13000 rekisteröitynyttä kävijää.
PlayStation 2 on tosiaankin nähty otollisena alustana ja Linuxilla on saatu monenlaista koodinpätkää kasaan. - Erityisen vakuuttavia aikaansaannoksia on muutama. Yksi on kernel-moduuli, joka antaa kehittäjille kehykset luoda pelejä ja grafiikkaa. Se antaa täyden pääsyn DMA-ohjaimeen ja tarjoaa neljä kiloa jatkuvaa muistia DMA-siirtoihin käytettäväksi sopien silti yhteen Linuxin kanssa. Pari ammattilaista neuvoi ja kommentoi työtä, mutta moduulin kehityksen takana on PlayStation 2 -yhteisön jäsen. Aloitteleville ohjelmoijille ajuri on suureksi avuksi.
- Muista jännittävistä töistä on mainittava demot, joita olemme saaneet käynnissä olevaan ohjelmointikilpailuumme. Olen nähnyt töitä vasta ennakkonäytteiden muodossa, mutta niiden pitäisi olla saatavilla kokoversioina pian. Kilpailun osanottajien on kirjoitettava demo vektoriyksikkö VU1:n 16 kilon muistin turvin. Mitä olen tähänastisista ehdokkaista nähnyt, on vaikuttanut hienolta.
- Itse käyttöjärjestelmän puolella xRhinon kaverit ovat käyttäneet vapaa-aikaansa Debian-porttaukseensa, jota he kutsuvat BlackRhinoksi. Se on ladattavissa Linux-kitin omistajien käyttöön. Minulla on BlackRhino asennettuna ja se on varmasti huviksi tuoreempia sovelluksia tai Debian-pohjaista järjestelmää etsiville.
Konsolit ovat usein harrastelijaohjelmoijan ulottumattomissa, ellei puhuta vanhemman polven vempeleistä. PlayStationeihin on kuitenkin päässyt käsiksi murto-osalla ammattilaisten kehitysyksiköiden hinnasta. Sarah Ewen ei näy syytä, miksi asenne muuttuisi jatkossakaan. - Net Yarozen suosiolla oli kieltämättä suuri vaikutus Linux-kitin syntyyn. Vaikka en voi puhua päättäjien suulla, uskon vahvasti Sony Computer Entertainmentin haluun jatkaa nykyisellä linjalla. Mikä tuleva konsolialustamme sitten onkaan, on harrastajilla varmasti oma osansa suunnitelmissamme.
