Nyrkkeilijän paratiisi
Tyrmäyskuninkaat
kokoontuvat nyt kolmannen kerran. Pelissä ovat mukana kaikki
kuuluisimmat nyrkkeilijät. Ammottavana aukkona on kuitenkin
Mike Tyson, jonka ainakin minä olisin halunnut nähdä mukana
kuvioissa. Muhammad Ali on pelissä kokenut ihmenuorenemisen
ja lyönti kulkee niin kuin ennenkin. Erona edellisiin osiin
KO Kings 2001:ssä on neljä naispuolista nyrkkeilijää.
Tämä ominaisuus oli pieni pettymys, koska naiset eivät edelleenkään
pärjää DoA:n kaunottarille.
Peli
lupaa ennen näkemätöntä realismia. Yritystä on, mutta KO
Kings ei kuitenkaan yllä lupauksiinsa. Pelin voi pelata
läpi muutaman kerran, mutta sen jälkeen peli ei kerta
kaikkiaan tarjoa mitään uutta. Ideahan on tässä: tee oma
nyrkkeilijä, valitse oma harjoittelusali, nyrkkeile, harjoittele,
nyrkkeile ja harjoittele. Säkin hakkaaminen on hidastempoista
ja muutenkin tylsää. Välillä valoa arkeen tuovat sparrausottelut,
joissa tapellaan muita nyrkkeilijöitä vastaan. Liika harjoittelu
ei ole pahasta, mutta siitä menee maku kun suojatin kaikki
osa-alueet ovat huipussaan; sen jälkeen harjoitetaan vain
pelaajan sorminäppäryyttä. Itse kehitin ensisijaisesti
oman nyrkkeilijäni stamina-, power- ja speed-osia. Ottelussa
iskin nopeita sarjoja päähän ja yritin päättää ottelun mahdollisimman
nopeasti.
Kokemuspisteitä saisi tulla myös otteluista. Nykyisellään
systeemi on hieman huono, koska kaikkien otteluiden välillä
voi harjoitella eivätkä ottelut tee mitään eroa
pisteisiin. Olisi ollut hyvä idea, jos esimerkiksi
hävityn ottelun jälkeen pisteet laskisivat ja voittoisan
ottelun jälkeen puolestaan nousisivat.
Säännöt romukoppaan
Slugfestissa
tapellaan ilman sääntöjä ja yli painoluokkien, mutta kuitenkaan
mies vs. nainen -ottelu ei ole mahdollinen. Slugfest on
muutenkin arcademainen moodi, jossa nyrkkien liikkeitä
seuraavat ihmeelliset vauhtiviivat ja selostajat on vaihdettu
yhteen vapaapainityyliseen selostajaan. Pelin kantava ajatus
on tietysti career-moodi. Kun oma nyrkkeilijä vihdoin ja
viimein on päässyt mestariksi, suojatti joutuu
tietenkin itse haastetuksi. Viimeisenä vastaan tulee Herra
Ali, jonka voittamalla pääsee loppudemon saattelemana Hall
Of Fameen. Lisänä on myös tietenkin kaksinpeli, jossa ei
ole mitään ihmeellistä. Muita moodeja on mm. Fantasy Fights,
jossa pääsee kokeilemaan sellaisia otteluita, joita ei ole
ikinä käyty eri nyrkkeilylegendojen välillä.
Edellä mainittu ennen näkemätön realistisuus ei toteudu
myöskään grafiikassa. Nyrkkeilijöistä vain muutama muistuttaa
hyvin esikuviaan. Sahalaidat pysyvät piilossa ainakin tiettyyn
pisteeseen asti. Suurin moka on kuitenkin latausajoissa,
jotka ovat todella suuret. Etenkin erien välissä olevat
animaatiot lataavat juuri niin kauan, että ärsytys alkaa
pukata päälle. Kaiken kukkuraksi välianimaatiot ovat liian
lyhyitä verrattuna latauksen määrään. Kaiken tämän tietenkin
olisi voinut välttää laittamalla peli DVD:lle.
Nyrkkeilijät
väsyvät suhteellisen helposti, mutta tempoa on parannettu
huomattavasti '99-version jälkeen. Oman suojatin kestävyysmittari
kuluu äkkiä loppuun, josta seuraa burn out. Samalla vastustajan
kestävyysmittari kuitenkin pysyy täytenä. Tyrmäyksiä tapahtuu
usein ja suurenkin luokan ottelussa voi olla kaksi tyrmäystä
per erä. Vaikka nyrkkeilijät eivät juuri näytä esikuviltaan,
niin he kuitenkin vuotavat verta, hikeä ja kyyneliä kuten
oikeat nyrkkeilijät. Eron huomaa vertaamalla vain yhden
erän otellutta nyrkkeilijää kymmenen erää
otelleeseen: jälkimmäisen silmä kulmat ovat auki ja naama
muutenkin turvonnut.
Vasen, oikea, koukku
Nyrkkeilyareenoita
on muutama, päällimmäisinä Madison Square Garden ja oudoimpana
Roomassa sijaitseva Colosseum. Yleisö koostuu mitään
sanomattomista pahvikylteistä, jotka hyppivät ylös
alas taputtaen ottelun tapahtumien aikana. Valaistukset
areenan katossa eivät vaikuta nyrkkeilijöihin, kehässä
valo tuntuu tulevan suoraan ylhäältä.
Erilaisia iskuja pelissä on liikaa. Läheskään kaikkia iskuja
ei tule käytettyä joko liian vaikean näppäinyhdistelmän
takia tai sitten isku on kertakaikkisen huono. Pelissä pärjää
parhaiten tekemällä sitä mitä oma nyrkkeilijä on luotu tekemään:
nopeat sarjat kuuluvat hieman pienemmille nyrkkeilijöille,
joilla voimaa ei ole liiaksi, suurten lihavuorten lyönnit
ovat puolestaan hitaita ja todella kovia. Kuitenkin näppäimet
on sijoiteltu hyvin. Mukana on myös taunt-liike, jolla ärsytetään
vastustajaa tai huudatetaan yleisöä.
Äänet
kuulostavat varsin hyviltä ja lyönnit ja mätkäisyt kuuluvat
selvästi yleisön hurraamisen keskeltä. Selostajat ovat tuttua
EA-Sports laatua. Selostajina toimivat Harry Carpenter, Barry
McGuigan ja Ian Darke ovat asiantuntevia, mutta kuten on yleistä,
toistoa ja outoja katkoja valitettavasti tapahtuu. Musiikit
ovat ihan ok. Valikoissa soi rap, muuten musiikki vaihtelee
edellä mainitusta rockiin ja rockabillyyn.
Knock Out Kings 2001 alkaa olla jo hieman vanha peli. Kun
seuraava osa jo on tulossa, alkaa KO Kings 2001:n nyrkkeilyt
olla nyrkkeilty. Jos peliin olisi saanut hieman enemmän
haastetta ja hienommat grafiikat, olisi se täyden 8:n arvoinen,
mutta Knock Out Kings 2001 jää juuri riman alle. Jos kuitenkin
löydät tämän pelin alehyllystä tai olet nyrkkeilyfani, niin
käyhän tämä ajankulusta seuraavaa osaa odotellessa.
