Bike Mayhem 2 on jatkoa muun muassa Androidille julkaistulle Bike Mayhemille. Peli tarjoaa yksinpelin, verkkokamppailun ja kenttäeditorin. Vaikutteita on otettu oikeasta maailmasta ja maisemissa nähdään vivahteita tunnetuista pyöräilypaikoista. Tunnetuista radoista mukana ovat esimerkiksi Kanadassa sijaitsevat The Whistler Bike Park ja Coast Gravity Park. Yhteensä erilaisia osuuksia on suoritettavana yli 180 kappaletta, joten ajaminen ei aivan heti lopu kesken.
Via Dolorosa, kärsimysten tie
Bike Mayhem 2:n ideana on rakentaa pyörä, jolla kisaaminen onnistuu parhaiten. Saatavilla on yli 130 erilaista osaa, joilla voi muokata itselleen mieleisensä kulkuvälineen. Lisätarvikkeita avautuu sitä mukaa, mitä pitemmälle pelissä etenee. Rakentamiseen liittyy vahvasti myös pyöräilijän ulkoasun määrittäminen. Satulan päällä istuvan hahmon kypärän ja univormun voi valita katalogin asusteista.
Pelkkä pyörän rakentaminen ja viilaaminen ei kuitenkaan riitä. Jokaisessa tasossa on suoritettava jokin tehtävä, jonka läpäistäessä pääsee seuraavalle radalle. Asetetusta tavoitteesta jääminen johtaa etenemisen pysähtymiseen. Tehtävät ovat pääasiallisesti nopeuteen perustuvia. Vaihtoehtoisesti pyöräilijän on kerättävä tietty määrä pisteitä taidokkailla tempuillaan. Alussa harmaita hiuksia aiheuttaa perin hankalan oloiseen ohjausmekanismiin tutustuminen. Pyöräilijän hallitseminen on vaikeaa, sillä oikealla tatilla pystyy liikkumaan jokaiseen ilmansuuntaan temppujen tekemistä varten. On kuitenkin arpapeliä, että millaisen taidonnäytteen kilpailija tulee tehneeksi.
Rata keskellä vuoristoa
Ongelmat eivät lopu huonoon käyttökokemukseen. Radoille sijoitetut tarkastuspisteet eivät aina ole otollisissa kohdissa. Välillä ne ovat liian lähellä ramppeja, jolloin uusintayrityksen loikkaan ei saakaan tarpeeksi vauhtia. Verkkainen startti hankaloittaa rampin ylittämistä ja aiheuttaa yleensä pää edellä tippumisen. Joihinkin kohtiin on jopa mahdollista jumiutua. Loukkuunjääminen johtaa suorituksen alusta aloittamiseen.
Bike Mayhemin taustakuvat on piirretty taidokkaasti. Itse kuvissa ei ole liikkuvia elementtejä, mutta maisemat vaihtuvat radan edetessä. Metsissä nähdään kiviä ja puita, kun taas kaupunkimaista tunnelmaa luovat sähköpylväät sekä talot. Radoille sijoitetut tavarat eivät hajoa pyöräilijän iskuista, kun taas ohjastaja vaurioituu pienemmästäkin kolahduksesta. Niskojen katkaiseminen ei naurata, joten vääntyneet kädet ja jalat aiheuttavat lähinnä ahdistavan olon.
Verkossa puuttuu idea
Nettimittelöt eivät muuta kokemusta nautinnollisempaan suuntaan. Verkon välityksellä päästään haastamaan tuntemattomia sekä oman kaverilistan pelaajia. Jokaisella kerralla valikoituu jokin ajohaaste, jonka parhaiten suorittava kuski voittaa. Suorituksia ei pelata yhdessä, vaan kumpikin ajaa radan itsenäisesti vuorotellen. Tämänkaltainen moninpeli on tuttua mobiilipelipuolelta, mutta konsolimaailmassa se on iso sudenkuoppa. Tuntuu kuin pelaisi tietokonetta vastaan, koska vuorovaikutus toisen pelaajan kanssa jää olemattomiin. Arvion aikana yksikään haastettu pelaaja ei vastannut suorittamiini haasteisiin.
Vaikka konsolikäännöksessä temppuilua päästään harrastamaan isolta ruudulta, ei kokemus tunnu miellyttävältä. Hirveän ohjauksen ja vajaavaisen toteutuksen takia ei peliä haluaisi enää jatkaa. Markkinoilla on parempiakin pyöräilypelejä, joissa toteutus ei onnu näin valtavasti.
Muutama ässä hihassa
Bike Mayhem 2:lla on kuitenkin pari valttikorttia. Omaa pyörää saa rakennella makunsa mukaan, ja peli tarjoaa myös kenttäsuunnittelutilan. Luomisprosessissa pystyy sijoittamaan radalle hyppyrit, esteet ja muut temppuilukohdat. Tämä saattaa upota hieman nuorempiin pelaajiin tai alamäkipyöräilyn harrastajiin.
Teoksen hintalappuna on vaivaiset 6,99 euroa, joten rakentelusta kiinnostuneiden kannattaa harkita Bike Mayhem 2:n ostamista pelikirjastoonsa. Kokeilunhaluisille mobiilipelaajille suosittelen mielummin sarjan edeltäjää, jota on ladattu yli 9 miljoonaa kertaa.
