Kemco halusi GBA-bileisiin mukaan myöskin useammalla kuin yhdellä pelillä. Top Gear GT ei lunastanut täysin pelaajien odotuksia, mutta oliko kenelläkään varsinaisia odotuksia pientä Tipi-lintua kohtaan?
Tweety & The Magic Gems ei tee mahtipontista alkuvaikutelmaa introllaan, eikä peli itsekään saa paljonkaan väristyksiä aikaan. Kysymyksessä on erittäin yksinkertainen lautapeli virtuaalisessa muodossa. Pelin alkuintro selvittää, että eräänä päivänä kun Tipi eksyy metsään, hän avaa mystisen arkun, ja hups. Tipi huomaakin alkavansa muuttua hiljalleen kiveksi, päästä varpaisiin. Tipi-linnun ainoa toivo on nyt viidessä taikajalokivessä, jotka ovat kuitenkin kaikkialla ympäri maailmaa. Tipin ystävien täytyykin nyt pakata matkalaukkunsa ja lähteä etsimään näitä mystisiä jalokiviä. Pelaaja voi valita pelihahmonsa tunnetuimpien Looney Toons-hahmojen joukosta. Väiski Vemmelsäären, Sylvesterin, Repe Sorsan, Viiksi Vallun ja Putte Possun välillä ei ole varsinaisesti eroja. Kysymys on vain siitä mikä näistä on suosikkisi. Tietokonevastustajien lukumäärän pelaaja saa säätää yhdestä kolmeen. Yksikin vastustaja riittää, sillä vastustajien pelivuoroilla menee muutoin niin paljon aikaa, että ehdit keittää vaikka kahvit siinä välissä. Pelaajat sijoitetaan satunnaisesti pelilaudalle, joka on käytännöllisesti katsoen koko maailmankartta. Taikajalokivet on siroteltu ympäri maailmaa (Yleensä yksi Etelä-Amerikassa,yksi Pohjois-Amerikassa, yksi Euroopassa, yksi Aasiassa, ja yksi Australiassa), ja niiden etsiminen voi alkaa. Maailmankartalle on laitettu maailman joitakin suurimpia ja kuuluisimpia kaupunkeja, joissa jalokivet sijaitsevat. Kaupungeissa on myöskin esinekauppoja sekä muuta mukavaa, joissakin kaupungeissa on jopa lentokenttäkin josta lentolipun omaavat voivat varsin sukkelaan lentää vaikkapa Atlantin yli. Pelissä ei heitetä noppaa, vaan nostetaan korttipakasta kortti, ja liikutaan kortista saadun lukumäärän verran. Peli sisältää myös muutakin kuin tylsää vaeltelua maailmankolkasta toiseen. Jos sinulla on tarpeksi huono tuuri, saatat törmätä maantiekiitäjään, valaaseen, tms. Voit saada myöskin korttipakasta huonon onnen kortin, tai hyvän onnen kortin. Pelissä on myöskin minipeliruutuja, jotka osin piristävät tylsää vaeltelemista. Minipelejä on paljon, ja ne vaihtelevat koripallon heitosta halon hakkuuseen. Minipelissä voit voittaa pisteitä, joilla voit ostaa erilaisia esineitä kaupungeissa sijaitsevista kaupoista. Esineillä voit tehdä jäynää vastapuolen pelaajille, tai nopeuttaa omaa vauhtiasi pelilaudalla.
Pelin grafiikka ei todellakaan tee missään vaiheessa vaikutusta. Kemcolla vaikutti olevan vain kova kiire päästä mukaan GBA:n julkaisuhuumaan. Peli nimittäin olisi voitu aivan hyvin nähdä tällaisenä myöskin Game Boy Colorilla. Äänimaailma ei myöskään saa pelaajaa innostumaan. Päinvastoin. Peliä on mukavinta pelata ilman ääniä. Vaikkakin vaivaa on nähty sen verran, että jokaiselle hahmolle ja kaupungille on luotu oma taustamusiikkinsa, mutta se ei tilannetta pelasta, koska musiikit ovat karmeaa piipitystä, jota ei kertakaikkiaan viitsi kuunnella.
Pelin ohjattavuuksista on melko vaikea sanoa oikein mitään. Painat A-nappia ottaaksesi kortin pakasta, ja tietokone hoitaa suurinpiirtein loput. Ainut hetki jolloin sormet saavat todella töitä, tulee minipeleissä, jotka, täytyy todeta, ovat ihan hauskoja. Hahmot tottelevat kontrolleja eikä ongelmia yleensä synny. Mitään järin ihmeellistä ei kuitenkaan tapahdu.
Pelin elinkaarelle ei sitten voikkaan muuta kuin nauraa. Vaikka pelaisit peliä kaikkein vaikeimmalla vaikeusasteella, jolloin Tipi muuttuu nopeammin kiveksi, ja kivien keräämiseen tarkoitettua aikaa on näin ollen vähemmän, ei pelaajalle synny minkään asteisia ongelmia. Pelin tietokonevastustajien tekoälystä ei voi varsinaisesti pahaa sanaa sanoa. Tosin eihän se kummoista älyä vaadikaan liikkua eteenpäin kortin antaman luvun mukaan, ja poimia jalokivi siinä matkalla. Kuitenkin pelin tietokonevastukset osaavat käyttää toiselle jäynää tuovan esineen, ja pelata minipelit. Tietokonepelaajien vuorojen katselu on kuitenkin äärimmäisen unettavaa puuhaa. Peliä pelastamaan on luotu moninpelimahdollisuus, mutta jo yhden pelin jälkeen todennäköisesti vaihdatte pelikasettia toiseen.
Onkin täysin ilmeistä, että tämä peli on suunnattu pienille pelaajille. Peli soveltuukin mainiosti "My first GBA-game"- peliksi, sillä se on helppo, ja lisäksi sisältää lasten rakastamia piirroshahmoja. Lisäksi peli sisältää jokaisella maapallon alueella info-kyltin alueen ihmeellisyyksistä tyyliin "tiesitkö että Ruotsalaiset syövät pyttipannua". Peli on siis omalla tavallaan avartava(öh...). Mutta arvon vanhemmat, jos aiotte ostaa lapsillenne heidän ensimmäisen GBA-pelin, kääntykää mielummin Pinobeen, kuin Tweetyn puoleen. Hieman kokeneempia pelaajia en kuitenkaan voi kehoittaa kuin säästämään pennosensa. Antakaa Tipin vaan muuttua kiveksi.
