Maailmanlopun kasvatusvinkit
Shelteredissä seurataan ydinperheen arkea. Pääpiirteissään pommisuojan väki syö, nukkuu, käy vessassa ja suihkussa, siivoaa, huoltaa kotiaan, metsästää, päivystää radiota sekä tutkimusmatkailee. Sisällä on suhteellisen turvallista, kun taas karussa ulkomaailmassa vaanii monenlaisia vaaroja aina villieläimistä hulluihin. Toisinaan matkoilla tapaa kivoilta vaikuttavia ihmisiä, joiden kanssa saa tehdä vaihtokauppaa. Joitakin tavattuja persoonia pystyy jopa huostaanottamaan matalaan majaansa. Joskin ainaisena pelkona on, että tuorein rekrytointi osoittautuu joko muonarohmuksi tai murhanhimoiseksi psykopaatiksi. Pahimmassa tapauksessa molemmiksi. Toisten kanssa taas voi joutua tappelemaan tai tekemään näille kiusallisia palveluksia. Lisäksi kellarin ovella käy jatkuvasti kaikenlaista pyrkyriä yleensä majoitustarpeessa, ryöstöaikeissa taikka myyntihommissa. Menoa ja vilskettä siis riittää.
Pelaajan tehtävänä on huolehtia asukkien tarpeista – vessahädästä traumaattisiin tilanteisiin – ennen kuin syntyy hankaluuksia. Jos lapsi saa ruokamyrkytyksen, hänet voi komentaa hazmat-puvussa pihalle oksentelemaan, jotteivät muut sairastu tai joudu toistuvasti siivoamaan. Vaihtoehtoisesti on toki mahdollista tuhlata lääkekaapin arvokkaita antibiootteja – ihan kumpi sitten on kyseisellä hetkellä tärkeämpää. Pelaaja tekee kaikki arjen valinnat: minne matkataan ja millä varustuksella, mitä tutkitaan ja ketä hutkitaan, kuka syö ja ketä laiminlyödään. Perheenjäsenet ovat kaikki kaikessa. Mikäli viimeinenkin neljästä alkuasukkaasta kuolee, peli päättyy. Lopullisesti. The end.
Jokapäiväiset sosiaaliset valintamme.
Ai perheesi kuoli? Harmi. Tee uusi.
Shelteredia onkin tarkoitus tahkota useamman kerran. Jokainen tarina alkaa oman selviytyjäperheen luonnilla. Nelihenkiselle poppoolle valitaan pari vanhempaa sekä pari mukulaa halutuilla sukupuolilla, ulkonäöllä, nimillä, vaatetuksella ja kyvyillä. Koska lopullinen kuolema on alituinen ja jopa todennäköinen uhka, kosmeettiseen luomistyöhön ei kannata uhrata liikaa aikaa. Tärkeintä on poimia otolliset kyvyt ja tietysti lemmikki, muun voi jättää satunnaisgeneraattorin kontolle. Seurakunnan maskotiksi saa valkata joko kissan, koiran, kultakalan, käärmeen tai jopa hevosen. Kissa hoitaa pommisuojan rottaongelmaa, koira auttaa taisteluissa, kultakala tarjoaa mielenrauhaa ja, no, käärmettä en ikinä valitsisi, mutta se puolustaa pesäänsä sekä vakiasukkeja että tunkeutujia vastaan. Muonavarantoja eniten verottava heppa on elukoista kirkkaasti kustannustehokkain vaihtoehto, sillä se helpottaa väistämättömiä retkiä ulkomaailmaan tarjoten lisää säilytystilaa löydöksille ja nopeuttaen matkantekoa. Tästä on pieni korvaus se, että tallissa seuraavaa trippiä odotellessaan otus syö annoksen päivittäin. Järkevässä käytössä koni on kuitenkin jatkuvasti liikkeellä.
Pari ensimmäistä perhettäni kestivät maailmanloppua noin kolmisen viikkoa. Sitten alkoi kuoleminen. Ensin yksi kuoli nälkään, toinen heikkohermoisempi tästä johtuvaan traumaan. Kolmas menehtyi maailmalla ja neljännen puukotti uusin asukki ensitöikseen. Shelterediä ei voikaan pelata heti “oikein”. Alun lyhyessä opastuksessa näytetään miten kellarin eri välineitä käytetään ja miten luodaan uusia. Oleellisin aktiviteetti eli tutkimusmatkat tahtovat jäädä helposti ensipeluulla epähuomioon. Retkeillä kun tulisi liki taukoamatta, jotta ei iske resurssipula. Matkoilta tarttuu mukaan kaikenlaista rakennustarvikkeista ruokaan ja aseista stressiä lievittäviin hyödykkeisiin. Tavaroita voi käyttää vaihtokaupassa tai vaikka kierrättää, jos siis on rakentanut kojeen sitä varten. Osa osista sopii pihalla nököttävään asuntoautoon, jonka arvoitus ei vielä kolmannella, yli 50 päivää selvinneellä perheellänikään ehtinyt selvitä. Valistunut veikkaukseni on, että sillä matkataan.
Pommisuojassa on tunnelmaa
Mikromanageroinnin viehätys kantaa pitkälle, etenkin pienessä resurssipulassa keplotellessa. Käyttöliittymä toiminee paremmin hiirellä, mutta pleikkarin ohjaimellakin homma hoituu ja pikavalinnat iskostuvat nopeasti selkärankaan. Silti tietyille toimenpiteille soisi automaatiota. Mikäli suojassa on samaan aikaan paljon ihmisiä, kunkin avunhuudot vessakäynneille tai nälälle alkavat nopeasti kuormittaa. Puhumattakaan uusien, vielä luottamustaan ansaitsevien asukkien vahtimisesta ja sen vuoksi jatkuvasta hanttihommiin nakittamisesta. Toisaalta jos maailmalla partioi useampi seurue, saa olla koko ajan kuittaamassa radiolla, että miten kunkin poppoon tulisi toimia vastoinkäymisten kohdalla. Koita siinä samalla sitten hanskata tarvikevarastoa, kaupankäyntiä, mestan kehittämistä sekä kuluvien osien huoltoa.
Pelin toiseksi tärkein näkymä on harvinaisen epäkäytännöllinen.
Tavaranhallinta on harmillisesti tyystin oma lukunsa, sillä se on sangen monipuolisesti huono. Ensinnäkin jokaisessa varastonäytössä ilmoitetaan eri saldot. Esimerkiksi vaihtokaupassa näkee vain kauppakumppanin tavaroiden – vaihtelevan – arvon, ei kuinka paljon niitä on itsellä kotivarastossa valmiiksi. Tällöin joutuu muistelemaan, että mitähän resurssia sitä olikaan vailla. Bunkkerin varasto osaa niputtaa samantyyppiset tavarat peräkkäin, mutta muuten tarpeellisia lajittelu- tai hakutoimintoja ei tarjota lainkaan. Retkillä taas hahmojen inventaari täyttyy poimintajärjestyksessä, eikä sekoitusta voi korjata kuin kierrättämällä rojut jonkin toisen omaisuusluettelon kautta. Lisäksi uusia löydöksiä saa aina mahduttaa rajattuun säilytystilaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Virhettä säestetään tönköllä äänimerkillä. Kaiken kukkuraksi eri kamojen vaatima säilytystila vaihtelee kummallisesti. Vai miten loogiselta kuulostaa, että televisioita voi pinota vaikka viisi kappaletta yhteen tavararuutuun, kun taas sama satsi sorkkarautoja vie määränsä verran paikkoja?
Kotoisa bunkkeri.
Valtaosa ajasta pommisuojaa seurataan sivuprofiilista. Leikkaus näyttää maanpinnalla kulkevat ihmiset, riista-ansat, mainitun pakun ja mahdollisen hevosen tallinsa kera. Pintaa syvemmälle voi sitten rakentaa useamman kerroksen verran asuintilaa, jonne sijoitella kaikkea sängyistä varastointiratkaisuihin ja rentoutumishuoneeseen. Sisustus on pikselintarkkaa hommaa, jossa saa huolehtia kaiken oleellisen mahtumisesta. Tupansa joutuu myös turvaamaan erilaisilla ansoilla ja halutessaan tosiaan vaikka lemmikkikäärmeellä.
Kaksiulotteinen toteutus näyttää mukavan vanhanaikaiselta. Mitään graafista tykitystä ei todellakaan sovi odottaa, mutta suojamajan menoa on kaikin puolin ilo katsella, kunhan ei tunne mitään antipatioita retromaista indie-ilmettä kohtaan. Äänimaailma taasen ei kuulosta kovin kaksiselta. Puhetta ei pölötetä laisinkaan, eikä muutenkaan montaa erilaista efektiä pääse kuulemaan. Minimalistinen ambient-musiikki puolestaan korostaa synkkää meininkiä. Tämähän riittäisi indie-pelille vallan hyvin, jos edes tekstitys paikkaisi. Kuitenkin asukkien epämääräisiä vinkkejä lukiessa saa aina arpoa esimerkiksi mihinköhän laitteistoon olisi jokin parannus saatavilla.
Pikkurahalla saa ja hevosella pääsee
Monipuolisuudestaan huolimatta arjen askareiden toisto alkaa puuduttaa. Päällekkäisten tapahtumien ähky ei suinkaan helpotu tukikohtansa varustamisen mukana, päinvastoin. Ajan pikakelauskaan ei avita tekemistä kuin hetkellisesti, ja silloinkin jää varmasti jotain oleellista hoitamatta. Sopassa kuplivat myös muutamat selkeät aivopierut. Esimerkiksi taisteluista kerää kokemusta vain kuoliniskun antanut ryhmäläinen ja kauppaneuvotteluissa kehittyjä arvotaan, joten sivustakatsojat jäävät nollille.
Toistoa, toistoa joka puolella.
Sheltered tavoittaa mainiosti kuvaamansa tilanteen lohduttomuuden, sillä pelaaja kokee paikoin harvinaislaatuista kyvyttömyyttä. Jos taas pelaa korttinsa vimpan päälle, jäljelle jäävät vain toisto ja rutiini. Pian edes eksoottisemmat skenaariot eivät jaksa yllättää. Pilkkahintaisena indie-julkaisuna Sheltered tarjoaa joka tapauksessa enemmän kuin mainiosti pelattavaa ja ihailtavaa satunnaisuutta, joten pikkulafka Unicuben tuotosta kehtaa suositella varauksetta kaikille synkkien ihmissimulaattoreiden ystäville. Kuolemisiin!
P.s. Kysyimme otsikon kysymyksen ohjelman käsikirjoittaja Janne Sarjalta: kuulemma ei pidä olla huolissaan.
Toinen mielipide – A-P Kuutila:
11. päivä. Käärme makaa kuolleena pommisuojan lattialla. Ruoka on loppu ja vesikin pian. Tilanne näyttää toivottomalta. Vaikka perheen isä on pahoin uupunut, on hänen jälleen lähdettävä ulkomaailmaan etsimään ruokaa. Matkalla hän löytää hieman sapuskaa ja palatessa joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Viimeisillä voimillaan Pekka raahautuu kotiin, mutta haavat ovat jo tulehtuneet. Lääkettä ei ole.
13. päivänä perheen äiti kaivaa haudan. Samalla hän huomaa veden loppuneen, eikä pinnalla riehuva hiekkamyrsky näytä laantumisen merkkejä. Donna, perheen ottoaikuinen lähtee urheasti etsimään vettä ja lisää ruokaa. On kuitenkin jo liian myöhäistä.
17. päivänä perheen äiti sekä tyttö kuolevat aliravitsemukseen. Onneksi perheen poika Keijo on kovaa tekoa, eikä traumatisoidu muun perheen kuolemasta. Donna palaa ruuan ja veden kanssa –tilanne näyttää hetken jopa valoisammalta. Karua ajatella, että kaikki on jotenkin helpompaa, kun jäljellä on vain kaksi ruokittavaa. Ruoka ei kuitenkaan kestä paria päivää pidempään, ja Donnan on jälleen lähdettävä julmaan ulkomaailmaan. Samalla hän etsii tarpeita, jotta lattialla makaavat äidin ja tytön ruumiit saataisiin haudattua. Haju pommisuojassa on kuvottava, mutta rautahermoinen Keijo kestää. Toisin kuin pinnalla oleva ilmansuodatin, jota on mentävä korjaamaan. Elämä voi kaatua joskus pieneen virheeseen, kuten Keijokin sai huomata. Hän unohti laittaa suojapuvun päälle ja säteilymyrkytys on väistämätön. Lääkettä ei ole vieläkään. Donna on hänen ainoa toivonsa, mutta naista ei näy eikä kuulu.
25. päivänä urhea Keijo kuolee. R.I.P Kaukalon perhe.
Sheltered on juuri niin karu kuin miltä se kuulostaa. Pelaaja joutuu tekemään rankkoja päätöksiä, eikä mistään voi olla varma. Tunteet heittelevät laidasta laitaan perheen taistellessa epätoivoisesti päivästä toiseen. Leon mainitsema toisto käy ilmeiseksi mitä pidemmälle pelaa, mutta mitä muutakaan sitä voi odottaa. Pommisuojassa kun on rajallisesti mahdollisuuksia, niin eipä siellä hirveästi harrasteta mitään. Ilo täytyy siis repiä pienistä arkisista puuhista, kuten siivouksesta ja jänisten metsästyksestä. Sheltered on oikein mainio selviytymissimulaattori tarjoten viihdettä koko rahan edestä.
