Tutut yhdeksän hahmoluokkaa ovat jakautuneet Gadgetzanissa kolmeen jengiin, mikä käytännössä tarkoittaa muutamia yhteisessä käytössä olevia kortteja sekä jokaiselle joukolle varattua teemaa. Valitettavasti ideaa uudesta korttityypistä ei ole viety kovin pitkälle, ja yhtä loistavaa poikkeusta lukuun ottamatta kolmen luokan läpyskät eivät ole missään määrin mieleenpainuvia. Aiemmissa suurissa laajennuksissa Blizzard on pyrkinyt tarjoamaan kaikille luokille työkaluja uusien pakkatyyppien hyväksikäyttämiseen, mutta ryhmien myötä jako on tehty nyt selkeästi etukäteen.
Gadgetzanin kauhut
Raakaan voimaan ja siinä sivussa tuliaseisiinkin luottava Grimy Goons kokoaa yhteen warriorit, hunterit ja paladinit teemanaan kädessä olevien korttien hyökkäys- ja kestävyysarvojen nostaminen. Lopputuloksena on joukko hintaansa nähden suuria minioneita, joiden olisi tarkoitus olla liikaa vastupuolen hoideltavaksi. Goonien harmiksi homma ei kuitenkaan kokonaisuutena toimi yhtä hyvin kuin kilpailijoilla, vaikka pelatessa voikin kokea kohokohtia, kuten itsestään kaksi kopiota kentälle tekevän Doppelgangsterin pelaaminen jengipomo Don Han'Chon nostettua ensin sen arvoja viidellä. Aggressiivisimmat korstot vain häviävät nopeudessaan parhaille hyökkääville pakoille ja muilla suosituimmilla arkkityypeillä on maltillisempia yksilöitä parempia välineitä valikoimissaan, eivätkä ne ole yhtä riippuvaisia korttien oikeasta nostojärjestyksestä. Pienenä lisähaittana kädessä olevat parannellut minionit kimaltelevat kummankin pelaajan ruudulla, mikä antaa vastustajalle mahdollisuuden tehdä päätelmiä käden koostumuksesta.
Druid, rogue ja shaman puolestaan muodostavat varjojen suojissa väijyvän Jade Lotuksen, jonka erikoisuutena on toinen toistaan suurempien Jade Golemien komentaminen kentälle. Jokainen kutsuttu minion on arvoiltaan aina yhden edeltävää voimakkaampi, mikä johtaa ottelun tarpeeksi pitkittyessä vastustajan keinojen loppumiseen kesken. Taktiikkaa on tähän mennessä onnistuttu toteuttamaan parhaiten druidilla. Etu johtuu kyvystä hankkia aikaisessa vaiheessa muita enemmän manakristalleja sekä uudesta – yhden manan maksavasta ja loputtoman golem-armeijan mahdollistavasta – loitsusta. Itse pelityyli on varsin suoraviivainen ja käy nopeasti tylsäksi, mutta jättää perinteiset hitaimmat kontrollipakat aseettomiksi. Silti juuri hitaus estänee jade-druidienkin yltämisen pysyvästi pakkojen kirkkaimpaan kärkijoukkoon.
Ainoa jo olemassa olevaan arkkityyppiin perustuva ryhmittymä on priestin, magen ja warlockin taikajuomia sekoitteleva Kabal. Jengin jäsenille tarjotaan uusia palasia pakkoihin, joissa jokaista korttia on vain yksi kappale. Ideana on valikoiman heikomman keskimääräisen laadun hinnalla aktivoida jokin poikkeuksellisen voimakas efekti, kuten mahdollisuus luoda oma loitsukortti kesken matsin. Tämän mahdollistava, jokaisen kolmen luokan käytössä oleva Kazakus onkin setin kohokohta ja yksi koko pelin parhaiten suunnitelluista korteista. Kabal-pakat ovat kolmikosta haastavimpia pelattavia, mutta samalla myös useine vaihtoehtoineen mielenkiintoisimpia ja toimivimpia.
Vähimmäistavoite saavutettu
Luonnollisesti luokat eivät ole vain ryhmiensä vankeja, vaan osaan vanhoista pakkatyyppeistä saadut pienet päivitykset lohduttavat jengiltänsä ilman tukea jääneitä sankareita. Mahdollisimman nopeaa vastustajansa päihittämistä tavoittelevat aggressiiviset warriorit ja shamanit ovat olleet pelatuimpia pakkoja kahden ensimmäisen viikon aikana. Monien makuun vastenmielisellä tyylillä on hankittu armotta helppoja voittoja kentälle ilmaiseksi ammuttavaa Patches the Piratea hyödyntäen. Kontrollipelaajien mainetta kärjessä on pitänyt yllä warlock yhden kopion pakkoineen. Usealle toisin pelkästään se lienee tarpeeksi iloinen uutinen, että shamaanit ovat joutuneet edes jakamaan paikkansa huipulla ensimmäistä kertaa sitten One Night in Karazhanin julkaisun. Lisäksi pitkään pohjalla pyörineet papit saivat viimein hyvityksenä muutaman ylimitoitetun voimakkaan lelun yltääkseen jälleen vakavasti otettavaksi kilpailijaksi. Loppuosa koko setistä koostuu tuttuun tapaan sekalaisista korteista, joista suurta osaa kukaan ei tule koskaan käyttämään menestys mielessään. Valikoima perustuu tällä kertaa kuitenkin ihailtavan vähän sattumanvaraisuuteen. Korttipeleissä nostojärjestys tuo mukaan jo siinä määrin arpomista, ettei sitä ole tarvetta lisätä ylettömin määrin korttien efekteihin.
Uusia kikkoja yrittäneet jengit jäivät vanhojen taktiikoiden jalkoihin. Sota syttyy kuitenkin uudelleen, kun tulevan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä julkaistavassa seuraavassa lisäosassa monet tärkeät palaset tipahtavat pois pääformaatista. Siihen saakka peli vaikuttaisi voivan paremmin kuin hetkeen.
