Blizzardin virtuaalisen korttipelin yleisöstä on alusta saakka huudeltu uusien hahmoluokkien perään. Kehittäjät ovat torpanneet toiveet kerta toisensa jälkeen, mutta päätyivät Hearthstonen kymmenennessä lisäosassa esittämään oman kompromissiratkaisunsa. Knights of the Frozen Throne vie korttisankarit hyiseen Northrendiin, jonka lumiset vuoret ovat Lich Kingin ja tämän epäkuolleen armeijan hallinnassa. Positiivisena yllätyksenä sieraimiin kantautuu kalman hajun sijasta 135 kortin tuore tuoksu.
Lich King on epäilemättä yksi Warcraft-sarjan ikonisimmista hahmoista. Kuningas tunnetaan miekkansa ohella kuolonritareistaan – uuden elämän saaneista epäkuolleista sotureista. Koko laajennuksen pääkoukku onkin mahdollisuus astua death knightien saappaisiin, mikä onnistuu jokaiselle hahmoluokalle varattua erikoiskorttia käyttämällä. Muuntautuminen laukaisee voimakkaan efektin ja korvaa pelaajan hero power -kyvyn uudella. Tulokkaita on tiettyyn pisteeseen saakka helppo verrata edeltäneen Journey to Un’Goro -laajennuksen vetonaulana toimineisiin tehtäväkortteihin. Tällä kertaa homma kuitenkin toimii, ja läpysköistä on muuhunkin kuin tomumäärän kasvattamiseen. Pitää toki huomioida, että kuolonritarit sujahtavat sulavasti jo olemassa oleviin pakkoihin, kun taas tehtävät pyrkivät määrittämään pelityylin kokonaan.
Death knightien joukosta nousee esiin muutama valioyksilö. Esimerkiksi paladinien Uther rikkoo yhden pelin perussäännöistä tuomalla mukanaan uuden keinon ottelun päättämiseen. Aiemmin voittaminen on vaatinut vastustajan elämäpisteiden vähentämistä nollaan, mutta nyt paladinit voivat ratkaista mittelön hallitsemalla neljää hero powerilla kutsuttavaa minionia samanaikaisesti. Käytännössä tavoitteen saavuttaminen on lähes mahdotonta, mutta kyseessä on tärkeä pelinavaus tulevaisuutta ajatellen. Tässä vaiheessa ei voi kuin toivoa, että Blizzard jatkaa tempun laajentamista myöhemmissä lisäosissa. Muista kuolonritareista edukseen esiintyy myös hunter-luokan Rexxar, joka mahdollistaa uusien otusten luomisen kaksi muuta yhdistämällä. Rogueiden Valeera puolestaan esittelee mielenkiintoisen idean passiivisen hero powerin muodossa, vaikka itse efekti ei järin jännittävä lopulta olekaan.
Sijoitus tulevaisuuteen
Hearthstoneen historian aikana lisätyt avainsanat ja ominaisuudet ovat yleensä olleet kokonaiskuvaa syventävää kuorrutusta. Knights of the Frozen Thoressa on sen sijaan isketty suoraan tarpeeseen, kun monista muista korttipeleistä tuttu lifesteal liittyi viimein avainsanojen joukkoon. Tällä taikasanalla varustetut kortit parantavat pelaajaansa tekemänsä vahingon verran, tarjoten kaikille luokille uuden keinon elämäpisteiden palauttamiseen. Kyseessä ei ole hauskoja huippuhetkiä mahdollistava kikka, vaan oleellinen työkalu hitaampien pakkojen arsenaaliin taistelussa aggressiivisia laumoja vastaan. Kaiken järjen mukaan lifesteal on tullut jäädäkseen, ja se olisi voinut mielellään kuulua perusominaisuuksiin jo pelin julkaisusta saakka. Elämäpisteiden varastaminen ei kuitenkaan varasta suurta roolia setistä, sillä ominaisuutta hyödyntävien kelvollisten korttien määrä on verrattain pieni. Tulevaisuuden kannalta näin tärkeää lisäystä ei kuitenkaan ole nähty aikoihin.
Loppusetti on koostumukseltaan mukavan monipuolinen. Uusien mekaniikkojen lanseeraaminen ei ole rajoittunut muutamaan mainittuun kuolonritariin, vaan myös normaalit kortit ovat saaneet osansa Blizzardin aivoriihen tuloksista. Esimerkkeinä mainittakoon mahdollisuus lahjoittaa minioninsa vastustajalle sekä kyky tuhota ja varastaa vastapuolen kortteja tämän pakasta tai kädestä. Eräs heikossa hapessa sinnittelevän warlock-luokan loitsu puolestaan laittaa pelaajansa pohtimaan kentällä vallitsevaa tilannetta uudella tavalla. Läpyskä palkitsee nimittäin otusten elämäpisteiden asettamisesta aritmeettiseen lukujonoon. Kentän tyhjentäminen vain kaksi manaa maksavalla kortilla on ajatustyön jälkeen palkitseva näky. Valitettavasti monesta muusta tapauksesta ei päästä vielä repimään samalla tapaa hyötyä irti, mutta valittu suunta herättää toivoa. Nykyiselläänkin osa uutuuksista tarjoaa kokeilunhaluisille pakka-arkkitehdeille keinoja kokeilla mielenkiintoisia tuoreita taktiikoita. Paketin legendary-valikoimakin on varsin kelvollinen: Kolme prinssiä esittelevät uusia rajoituksia pakkojen rakentamiseen kieltämällä tietyn hintaiset kortit kokonaan. Itse Lich King on taas viimeisen päälle turvallisesti rakennettu kortti. Kelvolliset arvot yhdistettynä voimakkaaseen efektiin takaavat, että laajennuksen mainoskasvo pysyy pakoissa pitkään.
Pienen virheen suuret seuraukset
Asioiden pitäisi siis periaatteessa olla mallillaan, mutta valitettavasti kehittäjäjoukko näyttää tehneen ratkaisevan virheen antamalla jo valmiiksi voimakkaalle druid-luokalle kolme uutta asetta, jotka auttavat taistelussa niin aggressiivisia kuin hitaampiakin pakkoja vastaan. Tämä näkyy hyvin rumina voittoprosentteina ja vielä rumempana yliedustuksena kaikilla pelin tasoilla. Blizzard on kertonut tarkkailevansa tilannetta ja ryhtyvänsä toimenpiteisiin tarpeen mukaan, mutta yksi tekijöiden paheista on perinteisesti ollut juuri hidas reagoiminen tasapaino-ongelmiin. Perusteluna on kuultu muun muassa Android- ja iOS-versioiden päivittämisen vaikeus. Sääli, että Hearthstonessa tällaisella nopeasti korjattavissa olevalla ongelmalla on potentiaalia nousta suureksikin peli-ilon syöjäksi.
Moninpelikarkeloiden ohella laajennus sisältää poikkeuksellisesti yksinpelisisältöä kahdeksan pomotappelun muodossa. Yhteenotot ovat kekseliäämpiä kuin toistaiseksi viimeiseksi seikkailuksi jääneessä One Night in Karazhan -laajennuksessa ja saavat samalla toivomaan, että seikkailukonsepti pysyy haudattuna. Täysimittaisen laajennuksen ja yksinpelikokemuken yhdistäminen on kaikin puolin parempi ratkaisu. Haastetta ei kuitenkaan ole tarkoitettu aloittelijoille, sillä järkevästi menestyminen vaatii laajan korttikokoelman.
Hearthstone on nyt ja jatkossa sama elektronisen urheilun irvikuva, joka luottaa aivan liikaa sattumanvaraisuuteen. Oikealla lähestymistavalla läpysköjen läiskimisestä saa kuitenkin kelpo viihdettä. Knights of the Frozen Throne on ilahduttava osoitus siitä, että Blizzardilla riittää vielä ideoita ja rohkeutta pelinsä suhteen. Joukko uusia mekaniikkoja ja mielenkiintoisia mahdollisuuksia luovat pohjaa valoisalle tulevaisuudelle aivan eri tavalla kuin Journey to Un’Goro. Nyt olisi kuitenkin tekijätiimin aika painua Northrendin viimasta sisälle lämmittelemään, jotta saadaan sormet taas toimimaan ja tarvittava korjausliike ajettua palvelimille.
