Niin kutsuttu urasi tuotti vähemmän kuin Green Lantern -elokuva. Ettäs tiedät. Tervetuloa lukemaan Oh...Sir! The Hollywood Roastin arvostelua.
JJ Abrams reboottasi koirasi!
Pienen Vile Monarch -studion kehittelemä Oh...Sir!! The Insult Simulator päästi pelaajat aukomaan päätään toisilleen. Nimike osoittautui yllätyshitiksi, joten olikin vain luonnollista, että jatkoa seuraisi. Kehittäjätiimi piti jatko-osassa saman näppärän pelimekaniikan, mutta ynnäsi mukaan aimo annoksen Hollywoodin tähtipolyä. Lopputuloksena on Oh...Sir! The Hollywood Roast, jossa pelaajat pääsevät naljailemaan elokuvamaailmasta tuttujen aiheiden ja nimien ryydittämänä.
Yksinkertaistettuna pelaajien tehtävänä on muodostaa järkiperäisiä lauseita tarjolla olevista sanavaihtoehdoista. Kasattujen turinoiden olisi tarkoitus loukata ruudulla näkyvää vastustajaa enemmän tai vähemmän henkilökohtaisesti. Mitä pidempi ja julmempi lausahdus, sitä enemmän vastapuolen energiamittari tyhjenee.
Tarjolla voi olla valikoima fraaseja, joihin kuuluvat vaikkapa "koirasi", "haisee koipalloille" sekä "tähditti softcore-filmiä". Näistähän saa aikaiseksi jo kohtalaisen pahan sivalluksen.
Tuhovoimaa lisätään toistamalla kahdella peräkkäisellä kierroksella samoja avainsanoja komboksi. Toinen tapa on ympätä naljailun perään loppukaneetteja erillisen mittarin niin salliessa. Kokonaisuus on kovin simppeliä, mutta niin kovin hupaisaa.
Isäsi on heikompi tapaus kuin Steve Buscemin maitoiset reidet!
Herjaa heitetään erilaisten karikatyyrien muodossa. Lähes jokainen tuttavuus on parodia jostain elokuvahahmosta tai -näyttelijästä. On Marilyn Monroeta, Arnold Schwarzeneggeria, Marvel-sankarikollaasia ja hupaisimpana kaikista Dirty Potter – yhdistelmä Harry Potteria ja Dirty Harrya. Suunsoittajat vieläpä kuulostavat esikuviltaan, mikä eittämättä huvittaa.
Herjanheittäjiä olisi voinut olla enemmänkin, sillä tyypit tulevat tutuksi kovin nopeasti. Asiaa ei auta, että ennen joka taistelua hahmot latelevat ilmoille samat kenttäkohtaiset jorinat. Kaikki lavasteet ja suunsoittajat eivät ole käytettävissä heti ensialkuun, vaan niitä avataan käyttöön pelaamalla.
Valittavana olevat sanat ja lausahdukset ovat suhteellisen tuoreita, sillä mukana on tekstiä muun muassa Donald Trumpin hentoisista käsistä ja Brexitistä. Tästä pitää antaa peukkua.
Rakkaudenkohteesi on tietokoneanimoitu!
Yksinpelin suurin hupi on eräänlainen uratila, jossa jokainen hahmo pistetään mittelemään viittä vastustajaa vastaan. Koitoksissa on pointtina haukkua vastapuolta tiettyjä kriteerejä täyttäen. Pelkkä vastustajan voittaminen riittää etenemiseen, mutta mitä enemmän ehtoja täytetään, sitä enemmän suunsoittajat oppivan nokkelia sivalluksia. Jokaisen niin sanotun urapolun koluamisessa kestää useampi tunti, joten soolona tekemistä riittää toviksi. Kovin vaikeaksi meno ei tosin ylly käytännössä missään kohdin.
Mukana on tottahan toki moninpeli, jossa kaksi pelaajaa voi mitellä herjausmestaruudesta. The Hollywood Roast onkin hupaisimmillaan kaksin tai pienellä porukallakin koettuna. Nokkelasti muodostetuista lauseista saa aikaiseksi useammat naurut.
Suunsoitto onnistuu myös verkon välityksellä joko kaveria tahi tuntematonta pelaajaa vastaan. Valitettavasti sattumanvaraisia vastustajia ei pahemmin löytynyt, joten nettikoodin toimivuudesta on paha sanoa juuta tahi jaata.
Gaalakolttusi on halpa kopio tahraisesta roolitussohvasta!
Graafinen tyyli joko iskee tai ei iske. Tekele ei ole sieltä hienoimmasta päästä, mutta hauskalta näyttävät hahmot spagettikäsineen muistuttavat vekkulisti esikuviaan. Mikäli ulkoasu ei ole kynnyskysymys, niin Oh...Sir! The Hollywood Roast on hauska, mutta hieman ohut tuotos. Se toimii parhaiten moninpelatessa ja pienemmissä palasissa. Sitä ei välttämättä halua pelata kaiken päivää, mutta sopivasti annosteltuna saa kosolti hupia. Ettäs tiedät, senkin lyhyempi versio Benedict Cumberbatchista.
