Toukokuun ensimmäisenä lauantaina pidettiin Suomen ensimmäinen pelimusiikkifestivaali Helsingin Kulttuuritalolla. Päälavalla soitti viisi esiintyjää, ja välissä pienemmällä lavalla nähtiin lyhyempiä esityksiä muutamalta eri kokoonpanolta.
Jottei odottelu konserttien välissä kävisi missään vaiheessa tylsäksi, Retromagia oli tuonut kävijöiden pelattavaksi vanhoja klassikoita. Paikan päällä oli tarjolla ainakin Sonic 2, Super Mario World, Tekken 3 sekä useita pelejä esimerkiksi Xboxilta ja Game Boylta.
Festaripäivän aloittivat pienellä lavalla esiintyneet Select/Start, Isla Aalo ja Aleksandra Eskelinen Duo. Ensimmäinen esiintyjistä esitti musiikkia sarjoista Castlevania, Super Mario ja Zelda. Isla Aalo soitti kauniisti kanteleella Doki Doki Literature Clubista tutun kappaleen Your Reality. Aleksandra Eskelinen Duo esitti League of Legendsin kappaleita ennen Unrealityn konsertin alkua.
Ennen ensimmäisen pääesiintyjän esitystä tapahtuman järjestäjä Nikolas Broman toivotti kaikki paikalla olevat tervetulleiksi. Festivaaleja myös juontanut Broman haastatteli soittajia päivän aikana sopivissa väleissä. Haastatteluja oli mielenkiintoista seurata, varsinkin kun suurin osa esiintyjistä oli varmasti monelle ennestään tuntemattomia.
Konsertin avasi isolla lavalla Unreality, joka on Suomen ensimmäinen elokuva-, tv-sarja-, peli- ja animaatiomusiikkiin keskittyvä kuoro. Heidän esiintymisensä aikana kuultiin musiikkia acapellamaisella tyylillä. Välillä yksi jäsenistä lauloi yksin, kun muut lauloivat taustoja. Joissakin kappaleissa saattoi olla yksi tai kaksi kuorolaisista rummuissa tai puhallinsoittimissa. 40-minuuttisen show'n aikana kuultiin musiikkia muun muassa peleistä NieR: Automata, World of Warcraft, Overwatch ja Civilization IV.
Unrealityn jälkeen isolla lavalla esiintyi viiden hengen vaski- ja lyömäsoitinkokoonpano Quinsonitus. Yhtyeen settilista Kulttuuritalolla koostui laitteiden Game Boy, NES, SNES ja Commodore 64 sikermistä. Sierran ja LucasArtsin helmistä oli kuultavissa Leisure Suit Larry- ja Secret of Monkey Island -musiikkia. Quinsonitus esiintyi rennosti ja sopivissa väleissä vitsaillen.
Tulkoon viimeinen fantasia
Seuraavana oli vuorossa Ramon van Engelenhoven. Hänen musiikkiaan on voinut kuulla pariin otteeseen Suomessa konserteissa kuten Melodies of Lifestream ja Grand Fantasies (KonsoliFINin artikkeli, täällä). Miehen aiempien esiintymisien teema toistui tälläkin kertaa. Ramon avasi Final Fantasy VII:n kappaleella Those Who Fight ja jatkoi Final Fantasy X:ssä kuullulla Besaid-saaren teemalla. Final Fantasy XIII -soundtrackista kuultiin Fangin teema, The Promise ja Blinded by Light sovitettuna yhdeksi kappaleeksi. Samalla tavalla Ramon oli sovittanut Chrono Triggerin kappaleet Secret of the Forest ja Battle with Magus. Tämä oli selkeästi katsojien lämmittelyä, sillä viimeisenä numerona oli pianistin oma sovitus Vagrant Storyn koko soundtrackistä. Final Fantasy Tacticsin maailmaan sijoittuva Vagrant Story ei välttämättä ole kaikille tuttu, joten 20 minuutin istuminen saattoi tuntua hieman epämukavalta pakaralihaksissa. Istumislihastreenistä huolimatta Ramonin osuus oli upea ja Final Fantasy -sarjan faneille varmasti päivän kohokohta.
Pianosikermien jälkeen oli vuorossa Japanista asti tapahtumaan saapunut Meine Meinung. Nelihenkisellä bändillä on takanaan 14 vuotta kokemusta yhdessä soittamisesta ja se näkyi selkeästi lavalla. Taidokkaan esiintymisen lomassa oli hauska huomata kitara- ja bassosoittajien kesken pientä kilpailua, joka ei kuitenkaan ollut haitaksi esitykselle.
Meine Meinung esitti laajan kattauksen japanilaisen pelimusiikin parhaimmistoa. Kappaleita kuultiin Super Mariosta Mega Maniin, Icosta Legend of Manaan, Final Fantasysta Chrono Triggeriin. Konsertin puolivälissä Broman haastatteli tulkin kautta bändiä heidän historiastaan. Haastattelun aikana kävi muun muassa ilmi, että vielä kymmenen vuotta sitten Meine Meinung oli rock-yhtye. Yleisö myös raikui kun Meinungin jäsenet kertoivat pitävänsä Sonata Arctican ja Children of Bodomin musiikista.
Bändin jäsenet olivat koko loppupäivän tavattavissa Kulttuuritalon aulassa, jossa pystyi ostamaan heidän cd-levyjään. Meinungin esityksen jälkeen vietettiin pidempi tauko, jonka aikana illan pääesiintyjä Game Music Collective aloitti valmistelunsa omaa show'taan varten. Yleisön odotellessa oli mahdollisuus jäädä kuuntelemaan pienen lavan esiintyjistä Elias Luukkasen Kingdom Hearts -tulkintoja, jazz-tyylisiä versioita Kirby's Adventuresta Sibil Yanev quartetin voimin, Mikko Aaltion Zelda- ja Pokémon-musiikkia loopperilla ja syntetisaattorilla tai Tommi Salomaan NES- ja C64-kappaleita pianolla.
Loppuhuipennus oli odotuksen arvoinen
Tiedoksi heille, joille Game Music Collective ei ole ennestään tuttu kokoonpano: Kyseessä on Euroopan ensimmäinen täysin pelimusiikkiin keskittyvä yli 20 hengen orkesteri. Illan konsertissa oli mukana myös mieskuoro Euga, jonka laulua kuultiin Halon pääteemassa, The Elder Scrolls V: Skyrimin Dragonbornissa sekä Kingdom Heartsin Destatissa. Orkesteria sponsoroivat Rovio ja Veikkaus, joita oli muistettu hauskasti omilla sikermillään. Jos Collectivea oli tullut katsomaan festivaaleille aiemman Finlandia-talon konsertin innoittamana, ei yhtyeen ohjelmassa ollut varsinaisia yllätyksiä. Aikaisempaan settilistaan oli lisätty vain kaksi uutta kappaletta. Yksikään numeroista ei ollut huono, mutta olisi ollut mukava kuulla enemmän uusia kappaleita. Kaiken kaikkiaan konsertti oli jännittävä ja suorastaan eeppinen lopetus koko festivaali-illalle.
Todennäköisesti kaikilla meistä on jokin muisto pelimusiikista. Se voi liittyä toistuviin ja äsyttäviin renkutuksiin, eeppisiin kitarasooloihin pomotappeluissa tai lopputekstien aikana soivaan tunteikkaaseen kappaleeseen. Kannustan kaikkia saapumaan paikalle fiilistelemään parhaita tunnareita, etenkin näin monipuoliseen ja taidokkaasti järjestettyyn tapahtumaan. Helsingin-festivaalien ohjelma on uteliaimmille luettavissa Game Harmonyn sivuilta.
