Luukku 14: Vuoden parhaat tv-sarjat
Senja Littman
Vannoutuneelle kauhufanille vuosi 2018 on ollut hyvinkin makoisa, mutta kaksi sarjaa ovat erityisesti olleet mieleeni: HBO:n Castle Rock sekä Netflixin The Haunting of Hill House. Kyseiset tekeleet ovat täysin erilaisia keskenään, mutta silti pidin molemmista aivan pelottavan paljon. Varsinkin Stephen Kingin hahmoihin ja tapahtumapaikkoihin perustuva Castle Rock sai minut pomppimaan tasajalkaa ilosta, sillä olen jo pienestä tytöstä saakka lukenut kauhun mestarin romaaneja sekä katsellut hänen tuotoksistaan valmistettuja leffoja ja sarjoja.
Jaakko Herranen
Tätä nykyä laadukkaiden televisiosarjojen suuri määrä lähinnä ahdistaa, eihän niitä mokomia ehdi millään katsoa. Onneksi tuotokset on tiputeltu useampien eri palveluntarjoajien maksumuurien taakse, joten osa jää väkiselläkin odottelemaan parempia aikoja. Jotain silti tuli katseltua, siitä seuraavassa.
Jatkuvasti tuon maailman parhaan televisiosarjan, Breaking Badin, kuvioita lähestyvä Better Call Saul ehti jo neljännelle tuotantokaudelleen. Hitaasti etenevä spinoff onnistuu mainiosti pienieleisen mutta ihastuttavan tiiviin tunnelman luomisessa, päästen laadussa paikoitellen jopa emosarjansa tasolle. Myös viittauksia Breaking Badiin viljellään ahkerasti, ja näiden bongaaminen aikajanojen ristetessä luokin katsomiseen aivan oman viehätyksensä.
Hieman Breaking Badin henkeä huokuva Ozark ehätti jo kakkoskaudelle, joka paransi meininkiä jo mainiosta debyyttikaudesta. Paikoitellen suorastaan absurdit juonenkäänteet käsitellään uskottavasti, ja koko perheen tuominen kuvioihin mukaan toi lisää mielenkiintoa syheröiseen vehkeilyyn. Yhden ilmeen mies Jason Bateman on ohjannutkin muutaman jakson, ja tekninen toteutus on poikkeuksellisen tyylikästä kautta linjan. Mainio sarja, kolmas kausi tulossa.
Kepeämpää puolta edusti Netflixin Atypical, jonka toinen tuotantokausi oli myös loistavaa ensimmäistä parempi. Monenmoisissa, mutta silti uskottavissa kriiseissä rypevän perheen kuvioita käsitellään maanläheisesti, ja hyvin kirjoitetut hahmot ovat kautta linjan tykkäiltäviä. Myös näyttelijäsuoritustensa puolelta täyden kympin sarja. Jatkoakin on luvassa, suosittelen todella, todella lämpimästi.
Niklas Isberg
Monta sarjaa olen aloittanut ja monta sarjaa olen syystä tai toisesta jättänyt kesken, mutta Daredevilin kolmas kausi kyllä osui ja upposi. Sankari oli minulle aikaisemmin tuttu lähinnä Ben Affleckin tähdittämästä hupsuilusta vuodelta 2003, mutta onneksi Netflixin luomus pyyhkii sen kamalan muiston syvälle takaraivon uumeniin. Daredevil on ehdottomasti parasta Marvelia pitkään aikaan. Sarja tarjoaa samaan aikaan vahvaa draamaa kuin myös näyttäviä taistelukohtauksia. Mikä on sinun tekosyysi jättää tämä supersankarointi välistä?
Petri Kataja
Vuoden aikana on päästy nauttimaan monesta hyvästä sarjasta ja sitäkin useammasta keskinkertaisuudesta. Osa alkuvuoden tarjonnasta on varmasti jo unohtunut, minkä lisäksi monta huomionarvoista on jäänyt näkemättä. Esimerkiksi Babylon Berlin odottaa katsomistaan, Billionsin uusin kausi ei liene missään palvelussa nähtävissä, Atlantan uusimmat jaksot odottavat katsomistaan eikä The Good Fightin kakkoskausi ole myöskään ulottuvillani.
Mutta! Kaksi kohokohtaa tulee mieleen. Ne ovat Altered Carbonin ensimmäinen kausi sekä Daredevilin kolmoskausi. Altered Carbon oli mainiota scifeilyä maailmassa, joka tuntui kaikin puolin kokonaiselta taustatarinoineen kaikkineen.
Silti vuoden ykköstilan vie helposti Marvelin ja Netflixin Daredevil, joka teki paluun kolmannen tuotantokautensa turvin. En muista milloin olisin viimeksi ollut yhtä kiinnostunut ja suorastaan innostunut siitä, mitä sarjan seuraavissa jaksoissa sekä kohtauksissa tapahtuu. Käsikirjoitus onnistui myös muuttamaan positiiviseksi yhden kliseisen juonikuvion, jota olen tähän asti vihannut joka mahdollisessa muussa tekeleessä. Ainoastaan yksi pieni muisteluhetkonen sai intoni hetkeksi lannistumaan. Hetkeksi.
Erityisesti kaksi näyttelijäsuoritusta pitää nostaa valokeilaan, sillä ne olivat todella isossa osassa kolmannen kauden muodostamisessa. Charlie Cox oli näet mainio pääroolin Daredevil / Matt Murdocina, mutta etenkin Vincent D'Onofrio oli jälleen kerran kuin luotu Wilson Fiskin eli Kingpinin rooliin. Ei liene sattumaa, että Daredevil-sarjan parhaat kaudet ovat olleet ensimmäinen ja kolmas, joissa D'Onofrio on ollut suuressa roolissa. Mies on parhaimmillaan aidon uhkaava intensiivisimmissä kohtauksissaan. Myös Wilson Bethelin näyttelemän... hahmon lisääminen tarinaan oli erinomainen lisä.
Harmillisesti Netflixin ja Marvelin yhteistyö tuntuu olevan lopuillaan, joten lieköhän tälle jatkoa enää tulossa? Uusimpien tietojen mukaan Daredevil, Iron Fist ja kumppanit eivät voi tehdä paluuta sarjamuodossa kahteen vuoteen niiden Netflix-taipaleen lopettamisesta. Josko näkisimme jälleen vuonna 2020?
Jyri Jokinen
Ei ole oikeastaan edes vaikea valita tämän vuoden päräyttävintä TV-sarjaa, sillä Netflixin Altered Carbon räjäytti pankin heti alkuvuodesta. En ollut koskaan kuullutkaan Takeshi Kovacs -kirjoista, mutta tämän ykköskauden nähtyäni ahmin kirjatrilogian vauhdilla. Richard Morganin luoma maailma on äärettömän kiehtova sekä sen spekuloiman teknologian että siitä seuraavien yhteiskunnallisten seuraamusten puolesta: mitä tapahtuu, jos rikkaimmille annetaan mahdollisuus ostaa itselleen ikuinen elämä?
Altered Carbon on myös ultraväkivaltainen, mihin täysin syytön ei ole Joel Kinnamanin esittämä Kovacs. Tämä supertappava entinen erikoissotilas ei ole puhtoisimmasta päästä pulmusia eikä muutenkaan kovin mukava kaveri. Harmaan sävyistä Altered Carbonissa keskitytään siihen värikartan synkempään laitaan. Which is nice.
Odotan kieli pitkällä seuraavaa kautta, lähes satavarmana siitä, että yhtäläisyydet toisen kirjan kanssa ovat lähes olemattomia.
Petri Leskinen
Sarjojen ystäville on nykyään tarjontaa jäätävä määrä. HBO, Viaplay, CMore ja Netflix kilpailevat kuluttajien ajasta ja rahoista. Vuottani viihdyttivät rikokset monessa muodossa.
Painostava Sharp Objects esitteli nuorten naisten tappamista. American Vandalin toisella kaudella laitettiin kakka-vitsien määrä koetukselle. Killing Eve nauratti kahjon palkkamurhaajan riehuessa vapaana. The Handmaid's Tale on vaan rikollisen komeasti tehty kuin myös Netflixin Better Call Saul, ja tarjonnan kruunasi tositapahtumiin perustuvat dokumentit, The Staircase ja Wild Wild Country. Olisikohan siinä taas tappamista ja tuskaa yhdelle vuodelle tarpeeksi?
T U H O M U R S U
Sen sijaan että katson uusia sarjoja, katson sen maailman parhaan tv-sarjan miljoonannen kerran (Babylon 5). Jos jokavuotinen maratooni on kuitenkin tapahtunut, katson sen maailman toisiksi parhaimman tv-sarjan (Twin Peaks). Ehkä saatan välissä iltasaduksi katsoa/kuunnella/pyörittää taustalla Mythbustersien jaksoja kausilta 1-5.
Chilling Adventures of Sabrina julkaistiin 2018 Netflixissä, joten se lienee uusi sarja. Välillä sitä hairahtuu. Trailereiden meininki + Netflix = Stranger Thingsin kaltaista loistoa? Eeei aivan. Sarja ei kasvanut alun jaksojen esittelyistä mihinkään. Pyöriteltiin käytännössä turhia ja mitättömän pieniä asioita kun huomioidaan keitä näiden ns. pyörittelijöiden piti olla - kunnes kävi se ensisijaista yleisösegmenttiä kosiskeleva ratkaisu. Harmittaa, ettei sarja itse uskonut viljelemäänsä antikristuskeskeiseen habitukseensa, sillä alussa annettiin vahva käsitys siitä, että homma olisi oikeasti aika raisua. Taannuttiin sitten siihen, että perheenäidit sanovat "Hail Satan" sen tutumman "Praise Godin" sijasta. Tuo vitsi jaksoi huvittaa sen ensimmäisen kerran.
No, mutta entäs se Castlevania? Parempi kuin pelkäsin, mutta se ei itsessään ole mikään hehkutettava meriitti. Daredevilin 3. kausi oli parempi kuin edellinen, mutta peruutusuutisten vuoksi asiat jäävät taas kesken. Olisi pitänyt keskittyä Daredeviliin ja tuoda näitä muita hahmoja sivujuonteina - Daredevilissähän oli ne parhaat hahmot: tai siis... paras hahmo: Foggy.
