Uusi versio tuo mukanaan tukun uusia ominaisuuksia, joskin yksi oleellinen loistaa poissaolollaan. Kyseessä lienee kuitenkin yksi viimeisistä – ellei jopa viimeinen – 3DS:n isoista julkaisuista. Ei tämä olisi hullumpi tapa pistää pillit pussiin.
Kotikonsolilta tuttu neulontamalli
Seikkailu alkaa satukirjamaisella taustatarinalla, joka selittää kertojaäänen saattelemana miten tuttu vaaleanpunaisen pallero on muuttunut langaksi. Tarinaan sisältyy muun muassa paha velho maagisine sukkineen sekä mystisellä langalla kokoon parsittava maailma. Höpöön ulkoasuun sopiva höpö tarina.
Pelailu rakentuu 2D-tasoloikkailun perusteiden varaan, mutta menoa on maustettu monilla muodonmuutoksilla. Lankamuodossaan Kirby voi nimittäin muuttua autoksi liikkuakseen nopeammin, painoksi murskatakseen vihollisia sekä varjoksi leijuakseen alemmas hitaammin. Suurimmat muodonmuutokset koetaan kuitenkin kenttien sisäisissä minipeleissä, joissa tuttu pallero muuttuu vaikkapa delfiiniksi, lentäväksi lautaseksi tai paloautoksi. Temppuja piisaa mukavan paljon, eikä niihin ehätä suoranaisesti kyllästyä.
Normipäivä Kirbylle
Hahmon ikonista vihollisten syömistä ja niiden ominaisuuksien omaan käyttöön lainaamista ei tässä pelissä ole. Sen sijaan Kirbyllä on käytössään ruoskamainen hyökkäys, jolla viholliset voi purkaa lankakeriksi. Samaisella liikkeellä tartutaan kenttiä hitusen muokkaaviin asioihin aina vetoketjuista ja napeista lähtien.
Lankalauantaina ja muinakin päivinä
Eeppinen lankaseikkailu on jaettu kahdeksaan eri maailmaan, jotka ovat täynnä ovia itse tasoloikkailukenttiin. Niiden teemat vaihtelevat ruohikkoisesta laavaan, jäisestä avaruuteen. Pelaajan tehtävänä on opastaa lankapallero koitosten läpi keräten matkan varrella mahdollisimman paljon pieniä helyjä. Mitä enemmän niitä on kerätty, sitä parempi arvosana suorituksen päätteeksi.
Kenttiin on lisäksi piilotettu jos jonkinmoista sälää musiikkikappaleista erilaisiin huonekaluihin, joilla koristella sankarimme asuntoa. Kyllä, Kirby saa lankaseikkailun alussa oman sinkkuboksinsa, jota sisustaa matkan varrella mukaan tarttuvilla kalusteilla. Lisää sisustusmateriaalia voi ostaa lisäksi erillisestä kaupasta.
Devilish Moden pahis ilmassa
Kirbyn pelit eivät ole koskaan olleet sieltä vaikeusmittarin haastavimmasta päästä, eikä Extra Epic Yarn tee poikkeusta. Kenttien yksinkertainen läpäisy ei tuota vaikeuksia, joskin mahdollisimman suuren helymäärän kanssa loppuun asti pääseminen sekä kaiken kerättävän tavaran löytäminen voi jo hieman haastaakin. Toisaalta 3DS-versio tuo mukanaan Devilish Mode -nimen saaneen ominaisuuden, joka tuo joka kenttään hitusen enemmän haastetta.
Kun kentän aloittaa Devilish Mode päällä, seuraa Kirbyä käytännössä voittamaton olento, joka hyökkää päälle tasaisin väliajoin. Öttiäisen voi kukistaa, mutta otus palaa hetken päästä takaisin väijymään lankasankariamme. Etenkin loppupään koitoksissa otuksesta on kiitettävästi vaivaa.
Muotoseikat painetaan villaisella
Edellä mainitun Devilish Moden lisäksi muitakin eroja Wii-versioon on. Huonekalujen määrää on nostettu huomattavasti 3DS-nimikkeessä, minkä lisäksi amiibo-hahmoilla saa käyttöön erilaisia hattuja. Näitä erilaisia hyökkäyksiä jakavia päähineitä on mahdollista myös löytää kentistä, joskin ne tuntuvat helpottavan seikkailua entisestään.
Mukaan on ympätty myös kaksi minipeliä. Niistä ensimmäisessä juostaan King Dedede -hahmon muodossa kovaa vauhtia helyjä keräten. Meno on kuin reaktiotestissä konsanaan: koska hypätä, koska liukua ja koska mäiskiä vasaralla. Toisessa minipelissä Meta Knight -siipiveikko lentelee ympäri maita ja mantuja vihollisia pätkien ja helyjä keräten. Kumpikin moodi tarjoaa neljä kenttää koettavaksi. Minipelit toimivat kelpo välipaloina, mutta sen suuremmaksi iloksi niistä ei ole.
Dededen minipelissä juostaan tuhatta ja sataa
Yksi merkittävimmistä eroista Wii-versioon on moninpelin puute. Kotikonsolilla lankamaailmassa päästiin remuamaan kahden pelaajan turvin, mutta 3DS:llä tyytyminen on sooloseikkailuun. Tämä on harmillista, sillä kaksinpeli oli kelpo viihdettä.
Kirbyn lankaseikkailua söpömpää tasoloikkaa saa hakea. Ulkoasu on lupsakan erilainen lanka- ja kangasjippoineen kaikkineen, vaikka graafisesti tuotos ei pikkuruudulla ole sieltä tarkimmasta päästä. Muiden Nintendon viimeaikaisten 3DS-pelien tapaan tälläkään kertaa laitteen kolmiulotteista kuvaa ei ole hyödynnetty lainkaan.
Söpönpuoleista materiaalia on tarjolla myös musiikki- ja ääniosastolla. Sävelmät ovat kepeän lupsakoita ja Kirbyn ilonsekaiset huudahdukset noudattavat samaa kaavaa.
Lankoja pitkin maaliin
Kirby's Extra Epic Yarn on leppoisa ja söpö peli. Sitä ei ole pilattu mahdottomalla vaikeustasolla, eikä tuotosta pelatessa tee mieli mutristaa kulmia turhan takia.
Mikäli alkuperäinen Wii-versio on tuttu, ei 3DS-julkaisu tarjoa kovinkaan monia pakottavia syitä hypätä sen matkaan. Ensikertalaisille se ei sen sijaan ole lainkaan hassumpi, viihtyisä kokemus.
