Ensimmäinen silmiin osunut suosikki heti syyniin, kirjasto herättää muistoja
Ensimmäisenä käynnistyy Killzone 2 – aivan uskomattoman hieno vuoden 2009 räiskintäosaston tekele, jonka online-maailma oli alusta asti kertakaikkisen upeaa viihdettä. Myös yksin puuhasteltavan kampanjan juoni sekä toiminta hipoivat täydellisyyttä. Samalla halusin nähdä, miten puhkikulutettu suosikkini on kestänyt ajan hammasta.
Heti alussa huomaan ajan kullanneen muistot etenkin kontrollien osalta, sillä en osaa enää ohjata hahmoani vanhoilla asetuksilla. Killzone 2:n julkaisusta on kymmenkunta vuotta ja PS3-aikoina ampuminen ja tähtääminen tapahtuivat räiskintäpuolen julkaisuissa hyvin usein L1- ja R1-näppäimistä. Helpompaa olisi keksiä pyörä uudestaan, sillä L2- ja R2-näppäinten käyttö on juurtunut liian vahvasti selkäytimeen.
PlayStation Now -kirjaston antimia voi pelata joko suoratoistotyyppisesti tai vaihtoehtoisesti pelit voi asentaa ennen aloitusta. Ruudussa näkyvät vinkit suosittelevat asentamista kovalevylle, mutta se on mahdollista vain PS4-versioiden kohdalla. Asennettujen pelien etuna on myös nopeampi käynnistymisaika sekä parempi ulkoasu, sillä suoratoistettuna tarkkuus on 720p.
Kirjaston tarjontaa voi selata monen eri kriteerin perusteella, joita ovat esimerkiksi yksinoikeusjulkaisujen, koko perheen viihteen ja eri genrejen mukaan valikoidut kokoelmat. Pitkän linjan harrastajana tunnistin kirjaston tarjonnasta noin neljäsosan.
Valikoima vaikuttaa varsin pätevältä ja joukossa on monia hienoja tekeleitä ainakin kolmelta vuosikymmeneltä ja useista eri genreistä. Kirjastoa selaillessa silmiin osuu monta sellaista peliä, joita kiinnostaisi tahkota vielä kaikkien vuosien jälkeen. Vai miltä kuulostavat esimerkiksi Metal Gear Solidit, Monkey Islandit, Devil May Cryt, God of Warit, Ninja Gaidenit, Ico, Heavenly Sword ja Sam and Max -seikkailut?
Tämän linkin kautta näkee valtaosan kirjaston tarjonnasta
Kasvukipuja alussa, ilmainen kokeilujakso pelastaa paljon ja valikoima sykähdyttää
Toimintahäiriöitä ei ole ollut, mutta muutaman kerran olen saanut PSN-postilaatikkooni ilmoituksen, että joidenkin suosituimpien klassikoiden kohdalla joutuisi jonottamaan. Tämä johtuu PlayStationin ilmoitusten mukaan tiettyjen julkaisujen suuresta suosiosta ja asia kuulemma korjataan pikapuoliin. PS4:lle vastaanotetut pikaviestit vilkkuivat jostain syystä ruudussa PS3-pelejä käynnistettäessä. Ilmeisesti järjestelmä hakee viestit ikään kuin kirjautuisit profiilillasi edellisen sukupolven konsolille. Pientä ihmetystä aiheutti myös ohjaimen keskellä olevan levyn käyttäminen ruudussa lukeneen start-napin sijaan. Lisäksi päävalikkoon palaaminen ei tapahtunut sovelluksen sulkemisen kautta vaan PS-nappia näpäyttämällä. Pariin otteeseen ruudulle on ilmaantunut teksti "palvelu ei ole nyt käytettävissä, yritä myöhemmin uudelleen".
14,95 euron kuukausihinta tuntuu varsin korkealta jos palvelussa tulee kokeiltua vain muutamaa hassua peliä. Vanhemmista julkaisuista käytetyn hankkiminen omaksi voi tulla edullisemmaksi – etenkin jos taloudesta löytyy PS2 tai PS3. Rahoille saa eniten vastinetta, mikäli useat eri pelit ja peligenret kiinnostavat ja kuukauden aikana tulee kokeiltua esimerkiksi 5–10 eri tekelettä. On tietenkin järkevää ajatella etukäteen, miten paljon palvelua aikoo käyttää. Vaihtoehtona kuukausihinnalle tarjotaan 99,95 euron hintaista pakettia, jolla saa käyttöoikeuden vuodeksi.
PlayStation Now -palveluun saa viikon ilmaisen kokeilujakson ja sitä voi käyttää myös PC:llä. Etuna kaikki tapahtuu yhdeltä laitteelta kolmen eri konsolisukupolven ajalta. Varjopuolena vanhempien PS2- ja PS3-julkaisujen verkkotaistelut ovat historiaa, mikäli nimikkeen julkaisija on jo sulkenut serverit. Pelatessa ei sentään tarvitse palata muistikorttiaikaan, vaan tallennukset tapahtuvat automaattisesti ja mukavan tiuhaan tahtiin. Pleikkarin päävalikkoon ilmestyvä pikakuvake nopeuttaa aiemmin kokeillun tekeleen löytämistä ja käynnistämistä.
Tunnelma on alkuun kuin karkkikaupassa – tekee mieli valita ja kokeilla hyviä muistoja herättäviä tekeleitä. Suolaista, makeaa, ärjympää tai mukavan pehmeää pureskeltavaa. Mieleen nousee kuitenkin kysymys – tuntuvatko ne vielä vuosien jälkeen samalta? Vastaan itselleni – "ajan hammas ei koskaan kuluta sellaista peliä, joka on herättänyt joskus positiivisia tuntemuksia. Oli se sitten miltä vuosikymmeneltä tahansa. Ulkonäkö on silloin sivuseikka". Positiiviset fiilikset jäi, hinta mietityttää eniten – suuri käyttöaste voi tehdä siitäkin edullisen.
Tästä linkistä näet laitevaatimukset PC:llä ja muut yleisimmät kysymykset
