Suuri velho Amadeus viettää ensimmäistä lomaansa pitkiin aikoihin. Hurjista seikkailuista ja perhe-elämän koukeroista rasittunut mies haluaisi vain ottaa rennosti, mutta valitettavasti Trinellä on hänen varalleen muita suunnitelmia. Maaginen esine imaisee velhon syövereihinsä, ja mukaan seikkailuun joutuvat myös kaksi muuta vastentahtoista sankaria: varas Zoya sekä ritari Pontius.
Tarinat eivät koskaan ole olleet Trine-sarjan parhaimpia puolia, ja tälläkin kertaa kertomus tuntuu hieman valjulta. Pientä napinaa aiheuttaa myös se, että juoni jää inhottavasti puolitiehen.
Olipa kerran
Tekemistä riittää useaksi tunniksi, vaikka luomus on kestoltaan lyhyempi kuin edelliset osat. Tuttuun tapaan paketti tarjoaa kasoittain tasohyppelyä kuvankauniissa satumaailmassa sekä runsaasti kinkkisten pulmien ratkontaa yksin tai yhdessä ystävien kanssa. Koluttavana on kahdeksan suurta kenttää sekä lukuisia lyhyempiä tasoja, jotka tuovat pelaajien iloksi hassunhauskoja pikkukertomuksia kakun himosta tai velhon painajaisista.
Suurin muutos aiempiin osiin verrattuna on siirtyminen kaksiulotteisesta pelimaailmasta 3D-grafiikkaan. On hienoa, että kehittäjät uskaltavat kokeilla uusia asioita. Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, etteivät ennennäkemättömät hienoudet juurikaan paranna pelikokemusta, vaan vetävät sitä mukanaan alas kohti keskinkertaisuuden synkkää kuilua. Suurimman osan ajasta 3D-maailma toimii sujuvasti, mutta ajoittaista ketutusta aiheuttaa syvyyden hahmottaminen. Useasti tulee pompattua ohi kielekkeiden, koska on niin vaikea nähdä mihin hyppy suuntautuu.
Monella eri tavalla selvitettävät pulmat ovat aina olleet Trinejen suola. Kolmannessa osassa useat puzzlet vaikuttavat toistensa kopioilta, eikä niihin tunnu olevan kuin yksi tai kaksi erilaista ratkaisua. Tämä tietysti tekee pelistä yksinkertaisemman, mutta varastaa samalla pois luovien ratkaisujen keksimisestä saadun ilon ja hyvänolon tunteen.
Kolme sankaria
Kolmikko käyttää samoja tuttuja kykyjä kuin ennenkin: Varas Zoya ampuilee vihollisia ja köysiä jousipyssyllään, velho Amadeus loihtii laatikoita avukseen, kun taas ritari Pontius murentaa viholliset ja muut tielle tulevat esteet uskollisella miekallaan. Sankareiden taitoja on hieman yksinkertaistettu, ja kykypuut loistavat poissaolollaan. Esimerkiksi Amadeuksen taikomien lootien kokoon ei voi vaikuttaa. Aiemmissa osissa velhon kyvyt olivat ylivoimaiset verrattuna muihin hahmoihin, mutta nyt kaikki sankarit tuntuvat yhtä hyödyllisiltä.
Switch-versio pyörii melko kiitettävästi, mutta muutamia pikkuruisia teknisiä ongelmia ilmenee ajoittain. Joskus vastaan tulee bugi, joka saa pelihahmon kimpoilemaan ympäri ruutua salamannopeudella. Yleensä tämän pomppuretken päätteeksi hahmo putoaa kuolemaansa. Onneksi tätä bugia ei esiinny useasti.
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka
Trine 3: Artifacts of Power ei ole sinänsä huono peli, mutta kun sitä vertaa sarjan aiempiin osiin, jää se selvästi niiden nerokkuuden jalkoihin: kaikki tuntuu kovin keskinkertaiselta. Trinen taika on kuitenkin vielä vahvasti läsnä, ja trilogian päätösosaa voi suositella fysiikkapohjaisten pulmailujen faneille pienistä puutteista huolimatta.
Trine-sarja on aivan kuin tehty Nintendo Switchille, ja sen loistavuus tulee parhaiten esiin yhdessä ystävien kanssa pelatessa. Frozenbyte osaa luoda kuvankauniita, taidokkaasti toteutettuja seikkailuja, ja odotukset syksyllä julkaistavan Trine 4: The Nightmare Princen suhteen ovat todella korkealla.
