Takaisin radalle
Usean viikon sairasloma on jättänyt fyysisten vammojen lisäksi henkisiä arpia. Verinen kohtaaminen tappajan kanssa päättyi onnekkaasti, mutta poliisin jahtaama rikollinen on edelleen vapaana. Jottei sateisten ja synkkien öiden valvominen olisi liian helppoa, niin tutkinnasta vastaava poliisi kiristää sinut tutkimaan tapausta: Kuuntele huhuja ja kerää johtolankoja tai laitan tämän kaiken sinun niskoillesi, hän sanoi. Raha on tiukassa, mutta osa työvuoron ajasta on keskityttävä oman selustansa turvaamiseen.
Ranskalainen Night Call hurmaa tummanpuhuvalla ja erittäin tyylikkäällä ulkoasullaan. Autonvalot valaisevat hiljalleen pimenevää kaupunkia, kun päähahmo nappaa asiakkaan toisensa jälkeen kyytiinsä. Pariisin savuinen siluetti vilisee ikkunassa taksin kaahatessa läpi pääkaupungin katuja. Tunnelmallisen musiikin soidessa kamera kuvaa yöllistä taivasta rikkovaa lentokonetta tai neonvalojen loistetta. Night Call on kuin Pariisi: viettelevän kaunis ja täynnä elämää.
Murhaajan nappaamiseksi pelaajan on keskusteltava kyytiläisten kanssa ja samalla koottava todisteita viittä epäiltyä vastaan. Samalla on kuitenkin huolehdittava vuokrasta, eikä bensatankin pohjakaan saa tulla näkyviin. Budjetista huolehtiminen varsinkin ensimmäisellä yrityksellä on yllättävän hankalaa, joten syyllisen metsästäminen saattaa päättyä onnistumisen sijaan konkurssiin.
Tunnenko sinut jostain?
Takapenkillä istuvat asiakkaat ovat Night Callin suola. Tekijät ovat taikoneet uskomattoman määrän laadukasta dialogia, joka sisältää yllättäviä tapahtumia ja ajankohtaisia aiheita. Keskustelut sivuavat niin Euroopan pakolaistilannetta, naisparin pohdintaa perheenlisäyksen saamisesta kuin esimerkiksi Pariisin parin vuoden takaista terroristi-iskua. Kevyemmissä aiheissa käsitellään karanneen kissan absurdia pakomatkaa tai humalaisen joulupukin hikottelua.
Pelaaminen nojaa pääasiassa pelaajan ja kyyditettävien kanssakäymiseen, sillä takapenkille istuu kirjava kattaus ihmisiä, joiden ajatusmaailmat eroavat toisista täysin. Maahanmuuttajataustaisella päähahmolla on itselläkin kokemuksia ennakkoluuloista, salatusta menneisyydestä puhumattakaan.
Keskustelut käydään valitsemalla muutamista vaihtoehdoista mieluisin. Hiljaisuus on välillä hyve, toisinaan keskustelukumppani tarvitsee pientä rohkaisua. Dekkarina alkanut tarina keskittyy enemmän kohdattujen ihmisten kohtaloihin kuin itse murhaajan kiinnisaamiseen, vaikka yksittäisiä johtolankoja juttelun keskeltä irtoaakin. Vuorojen välissä vetäydytään kämpille käymään läpi kerättyä dataa ennen seuraavaa yötä.
Pimeä taksi
Mikromanagerointi on alusta asti tunnelman tappaja. Rahallisiin menoihin on vaikea vaikuttaa, ja välillä kyydeistä saadut tuototkaan eivät vastaa odotuksia. Rahakeikka kääntyy puhallukseksi pelin päätöksestä, jolloin tili ammottaa tyhjyyttään ilman sen suurempaa syytä. Muutaman tunnin kampanjan aloittaminen alusta on todella turhauttavaa, sillä samoja juttutuokiota joutuu lukemaan kovin usein ilman mahdollisuutta ohittaa keskustelua, vaikka tarina sisältää yli 70 eri hahmoa. Samasta syystä kolmesta eri skenaariosta valittavaa tarinatilaa ei halua aloittaa heti alusta.
Pienestä kiinni
Harvoin kohtaa peliä, jossa kaikki muut osa-alueet vakuuttavat täysin, mutta itse pelaaminen jättää kylmäksi. Päälle liimattu budjetointi ei lisää kampanjaan muuta kuin ylimääräisen stressitekijän, ja syyllisen kiinni saaminen tuntuu kaikista johtolangoista huolimatta arpomiselta.
Night Call on kaunis, kiehtova ja ennen kaikkea terävästi käsikirjoitettu tarina pariisilaisista, elämästä ja ihmisten kohtaloista, mutta sen murhamysteeriksi tarkoitettu kissa-hiiri-leikki jää pahasti puolitiehen. Taksin takapenkillä käydyt elämänmakuiset keskustelut paikkaavat kuitenkin paljon. Olisinpa taas oikeasti Pariisissa.
