Mariosta Zeldaan
Tim herää aamu-unilta pikkuruisesta mökistään. Kuninkaalla on asiaa, huikkaa vartija oven takaa. Valtakunnan silmäterä, prinsessa, on kaapattu ilkeän hirviön toimesta ja kruunupää on pelastettava. Monsteri suuntasi länteen, mutta linnanportit eivät aukea ennen kuin miekka on vedetty kivestä vastakkaisesta ilmansuunnasta. Siinä on lähtökohdat Reventuren monimuotoiselle seikkailulle. Seikkailulle, jonka aikana naureskellaan pelien normeille useampaan otteeseen, kumarretaan klassikkoteoksille ja tapetaan päähahmo tuon tuosta. Siis todella usein. Liiankin.
Reventuren vaikutteita ei tarvitse pitkään arvuutella. Äänimaailma on lainattu suoraan Zeldasta ja tarina Super Mariosta. Sivustapäin kuvattu, kaksiulotteinen pikseliseikkailu on kuitenkin enemmän kuin esikuviensa summa. Peli lupaa sata erilaista loppua ja pitää myös lupauksensa. Sankarin matka päättyy välillä lohikäärmeen suuhun, joskus kompastumiseen pieneen kiveen – voipa hahmon hirtättää surmaamalla vaikkapa itse kunkun. Vaihtoehtoja on monia, joista osa tulee yllätyksenä. Jokaisesta päätöksestä palkitaan muistotaululla.
Suurin osa tapoista naurattaa, mutta ikuinen kuoleminen on myös kaksiteräinen miekka: Hyvin alkanut matka palaa alkuun pelaajasta riippumattomista syistä, ja se jos joku pistää pinnan kireälle. Reventure on Minit-nimikkeen tapainen teos, jossa aika ajoin tilanne nollataan ja homma alkaa niin sanotusti alusta. Etenemiselle tärkeät asiat pysyvät maailmassa samana, mutta kotitorppa tulee tutuksi kovin usein.
Kuka olinkaan?
Roguelike-hengessä päähahmo ei ole aina sama. Jokainen kuolema lisää kalenteriin aikaa, ja sankari vaihtuu manan maille päätyessä. Joskus sankarin roolin nappaa kissa, toisinaan zombi tai edellisen soltun serkku. Maailma on täynnä piiloja, salaisuuksia ja easter egg -yllätyksiä. Putkimiehen tunneli keskellä luolastoja nostaa suupielet hymyyn. Reventuren huumori on pääosin toimivaa ja ennen kaikkea yllättävää. Rosoisesta ulkoasusta huolimatta veri roiskuu myös brutaalisti.
Matkan varrella saadaan miekan lisäksi muita apuvälineitä. On kilpeä, kiipeämiseen tarvittavaa koukkua ja vaikka mitä. Jokainen esine lisää painoa reppuun, mikä sen sijaan vaikuttaa hyppykorkeuteen. Nopeasti oppiikin suunnittelemaan jokaisen yrityksensä tarkasti, sillä liiallinen varustus estää tietyt kulkureitit. Toisaalta väärät esineet eivät auta ollenkaan, eikä kamoista pääse eroon helposti. Suljettu tunneli räjäytetään pommilla, mutta jos reppu on jo täynnä, niin on etsittävä vaihtoehtoinen tie. Useaan osaan jaettu maailma on suhteellisen sokkeloinen, joten sen oppiminen ottaa tovin.
Jotain täysin erilaista
Pixelatton teokselle on nostettava hattua sen innovatiivisesta ja monimutkaisesta järjestelmästä. Sata erilaista loppua on kunnioitettava määrä, varsinkin kun kuolemat yllättävät välillä täysin. Herskyvästä huumorista huolimatta Reventuren suurin ongelma on pelaamisen rytmitys. Pelin tapa nollata tilanne juuri kun oma suunnitelma on tulossa toteen ärsyttää. Osa hengen vievistä tilanteista on ennalta-arvaamattomia siten, ettei pelaaja voi mitenkään välttää niitä. Liiallinen toisto onkin tarinankerronnan osalta hauskuuden tappaja, ja pidemmän päälle maailman tutkiminen käy puuduttavaksi. Siitä huolimatta Reventure on viihdyttävä pikkupeli, joka tarjoaa tuhottomasti variaatiota, tutkimista ja parit kunnon naurutkin. Omaperäisyys on nykyisessä pelitarjonnan tulvassa hyve, joko on harvinaista.
