Sarjan ensimmäinen osanen, joka sai arviossamme täydet viisi tähteä, nähtiin Nintendon vähemmälle suosiolle jääneellä Wii U -konsolilla. Omien luomusten tekeminen oli hauskaa, ja laitteen kosketusnäytöllinen ohjain oli jotakuinkin täydellinen tähän tarkoitukseen. Switchille julkaistu Super Mario Maker 2 jatkaa samalla hyvällä kaavalla lisäten soppaan paljon uutta ja upeaa, joten viiden tähden arvosana ei liene suuri yllätys.
Rakentaminen
Jo alkuvalikossa käy selväksi, että nimikkeessä on kaksi puolta: pelaaminen sekä kenttien rakentaminen. Vaikka tasoloikkaamaan pääsee monessa eri pelimuodossa, on kenttäeditori edelleen kokemuksen suola ja pippuri. Sen avulla on mahdollista kasata oman mielikuvituksen mukaisia kenttiä, jotka voi ladata verkkoon muiden pelaajien iloksi. Tai kiusaksi. Riippuu luomuksen tasosta.
Niin ollen onkin ilo huomata, että editori on myös kakkososassa vallan mainio. Valikot ovat selkeitä, ja kun rakentamisen makuun pääsee, huomaa erilaisia rakennuspalikoita piisaavan huomattavan paljon. On useampia vihollisia, monenmoisia häkkyröitä, erikokoisia kolikoita ja muita erikoisesineitä sekä edellisestä osasta puuttuneet mäet. Kyllä, kentät voi nyt kyllästää kaltevilla pinnoilla, jos niin halajaa. Tarjolla olevat asiat vaihtelevat sen mukaan, minkä Mario-pelin tyylillä kenttäänsä rakentaa.
Tosiaan! Luomukset voi kasata useamman tutun tasoloikan tyylillä. Tarjolla on seuraava kattaus:
- Super Mario Bros.
- Super Mario Bros. 3
- Super Mario World
- New Super Mario Bros.
- Super Mario 3D World
Samat rakennuspalikat löytyvät tyylistä kuin tyylistä, joten niiden välillä voi vaihdella kesken luomistyön oman mielensä mukaan. Ainoan poikkeuksen tähän tekee Super Mario 3D World, jonka tarjonta eroaa muista niin paljon, että sen käyttöönotto tyhjentää siihen asti pykätyn kokonaisuuden nollille.
Eri pelejä emuloivien tyylien lisäksi on niistä jokainen varustettu erilaisilla teemoilla, jotka vaihtavat taustanäkymät, musiikit ja tiettyjen rakennuspalikoiden ulkoasut uuteen muotoon. On tuttua nurmikkoa, aavikkoa, pilvimaisemaa, kummitustaloa ja linnaa noin muutamina esimerkkeinä. Jokaisesta teemasta on käytettävissä myös yö- ja päiväversiot, jotka tarjoavat vielä enemmän valinnanvaraa ja erilaisia jippoja puhaltavista tuulista matalampaan painovoimaan.
Mikäli kaikki tämä kuulostaa pelottavan paljolta, on mukaan ympätty kattava ohjekokonaisuus, jossa Yamamura-pulun johdolla kerrotaan ja näytetään miten eri ominaisuudet toimivat. Kunhan perusteet ovat hallussa, on kenttien rakentaminen selkeää ja sujuvaa puuhaa, josta saa irti monta ja taas monta tuntia hupia.
Kuten Marion ja Luigin tähdittämä kansitaide yrittääkin kertoa, luonnistuu rakentaminen tällä kertaa myös kahden pelaajan kesken yhtä aikaa. Kovinkaan suureksi vetonaulaksi tästä ei kuitenkaan liene, sillä pelaajat ovat helposti toistensa tiellä sijoitellessaan eri palikoita kanvaasille.
Pelaaminen
Entäs se Super Mario Maker 2:n toinen puoli, se pelaaminen? Tarjolla on useampia mahdollisuuksia tasoloikkaamiselle aina tarinatilasta loputtomiin haasteisiin.
Käsitellään ensiksi tarinamoodi, jossa päästään hyppimään ja pomppimaan aimo tukussa pelintekijöiden itsensä kehittelemiä kenttiä. Juonikuviot ovat hyvällä tapaa pöhköt: Juuri valmistunut linna tuhoutuu vahingossa, eikä rahaa uuden rakentamiseen ole. Marion ei auta kuin suunnata tekemään aimo läjä epämääräisiä tasoloikkatöitä, joista kerättävillä masseilla saadaan uusi tönö pystyyn.
Mikäli juoni ei ole se tämän pelimoodin juttu, niin varsin nokkelien kenttien suorittaminen ja niistä inspiraation saaminen sen sijaan on. Vekkulit rakennustyökalut ovat todellakin saaneet Nintendon nerokkaat miehet ja naiset vauhtiin, sillä jobit ovat täynnä kekseliäitä mekaniikkoja ja jippoja, joista imeä vaikutteita omiin tuotoksiin. Monta kertaa tulee mietittyä, että miten näitä ideoita ei itse tullut keksittyä. Osa haasteista on nokkelinta Mariota vuosiin.
Ykkösosasta tuttu 100 Mario Challenge on korvattu Endless Challengella, jossa pelaajien eteen isketään käytännössä loputon määrä muiden pelaajien rakentamia kenttiä. Peli loppuu pelaajan elämien loppuessa, joten taitavat pelaajat voivat tasoloikkia käytännössä loputtomasti. Valittavana on neljä eri vaikeustasoa helposta aina Super Expertiin. Viimeistään tässä moodissa muiden pelaajien tekeleet pääsevät loistamaan, sillä hyvin suunnitellut kentät ja mahdollisuudet ansaita lisäelämiä matkan varrella ovat todella arvokkaita.
Moninpeli luonnistuu verkossa parilla eri tapaa, joko yhteistyössä tahi muita vastaan. Multiplayer Co-op -tilassa neljän sattumanvaraisen pelaajan sakki koettaa selvitä yksittäisen kentän maaliin enemmän tai vähemmän yhteistyössä. Onnistunutta suoritusta päästään juhlistamaan, mikäli yksikin pelaaja selviää loppuun asti. Harmillisesti tätä hupia ei voi vielä harrastaa omalta kaverilistalta noukittavien tuttujen kanssa, vaan kumppanit etsitään verkosta sattumanvaraisesti. Tähän on luvassa tulevaisuudessa muutosta, kiitos pelaajien nostattaman älämölön. Ja hyvä niin, sillä yhteistyöpeli täysin tuntemattomien kanssa ilman äänichattia ei ole kovinkaan jännittävää puuhaa.
Multiplayer Versus on puolestaan kosolti hauskempaa hupia. Moodissa neljä pelaajaa tiputetaan sattumanvaraiseen kenttään, jonka maaliin pitäisi ehtiä ennen muita. Kisaaminen on parhaimmillaan hauskaa ja pulssianostattavaa, mutta lagi koituu harmillisen usein koko homman kohtaloksi. Meno on pahimmillaan kuin diashow'ta, nykivää kuin mikäkin. Syypää voi olla muiden pelaajien huonot verkkoyhteydet, huono nettikoodi tahi kumpikin. Monesti ruudunpäivitys on parantunut, kun yksi kanssaloikkija päättää jättää kilpailun kesken.
Omien moninpelihuoneiden tekeminen on mahdollista, jotta maksimissaan neljä samassa tilassa olevaa pelaajaa voi moninpelata omien Switch-konsoliensa avulla. Kunhan kaikilla vain on myös itse peli ostettuna. Paikallinen moninpelaaminen samalla laitteella on sen sijaan tehty hieman vaikeammaksi, sillä halutut kentät pitää ladata netistä omalle laitteelle, jotta niitä voi kokeilla yhteistyössä kanssapelaajien kanssa. Muita vastaan kisaaminen Versus-tyyliin ei kuitenkaan onnistu.
Course World -valikosta päästään käsiksi muiden pelaajien kenttiin, joita haetaan tietyillä kriteereillä tai vaikkapa suosion perusteella. Mikäli haluaa etsiä jotain tiettyä yksittäistä luomusta, pitää se tehdä syöttämällä hakukenttään kyseisen kentän yhdeksänmerkkinen koodi. Ei ihan nykyaikaa, mutta minkäs teet. Jaa, missä jakaa ja vastaanottaa näitä koodeja? No mutta, KonsoliFINin keskustelualueella tietenkin. Vink vink.
Varsinainen runsaudensarvi
Ehkä isoin mutta Super Mario Maker 2:ssa ovat sen kontrollit. Tavallaan. Ohjaimella kenttien pykääminen vaatii näet hieman totuttelua. Käytössä on näppäinoikoteitä sun muita, mutta ne eivät tule heti ensialkuun kuin selkärangasta.
Selkeästi luontevin ohjainmetodi on käyttää itse konsolin ruutua television ja ohjaimen sijasta. Ja vielä parempi on, mikäli käytössä on stylus-kynä, jolla näyttöä tökkiä. Mutta kuten todettua, ohjaimellakin homma hoituu, kunhan siihen vain tottuu.
Käyttää mitä ohjainta tahansa, niin Super Mario Maker 2 on käytännössä loputon lähde pelattavaa sekä tehtävää. Ja vieläpä hauskaa sellaista. Nimikettä voi suositella lähes kaikille, kunhan vain omaa edes hitusen kärsivällisyyttä rakentaa kunnon tasoloikkakenttiä. Aivan joka luomusta ei näet kannata pistää yleiseen jakoon.
