Uuteen ja ihmeelliseen maailmaan
Allekirjoittaneelle Borderlands-pelisarja on kääntämätön kortti, sillä hyvin heppoista Borderlands 2 -kokeilua lukuun ottamatta kokemukseni pohjautuvat vain muutamaan hassuun livestriimiin ja kavereilta kuultuihin kokemuksiin. Vertailua ei siis kannata erityisemmin odottaa, sillä arvio perustuu valtaosin tuoreeseen pelikokemukseen.
Alun lyhyen maisemakierroksen jälkeen tarjotaan neljä erilaista Vault Hunter -tyyppiä valittavaksi. Siren-hahmo Amara käyttää hyödykseen elementaalisia hyökkäyksiä, ja pystyy esimerkiksi vangitsemaan vihollisia kuplaan tai kääntämään nämä toisiaan vastaan. Amaran kykypuut keskittyvät pääasiassa vahinkomäärän kasvattamiseen, mutta myös tiimiä tukevia taitoja on valittavissa.
FL4K on metsästäjäporukan kovaluonteinen beastmaster, joka hyödyntää taistelussa erilaisia robottilemmikkejä ja näkymättömyyttä. Keskusteluiden aikana FL4K laukoo toisinaan hyvää kovisläppää.
Kenties tuhovoimaisin hahmo eli Moze perustaa taistelunsa räjähteisiin, valtavaan vahingon määrään sekä väkevään lähitaisteluun. Lisäksi Mozen varustekavalkadiin kuuluu mech-robotti, johon on mukava sujahtaa vaaran hetkellä.
Viimeisimpänä Zane-nimeä totteleva operatiivinen taistelija hyödyntää palkkatappajan taitoja etenkin voimakkaiden kriittisten hyökkäysten osalta. Arsenaaliin kuuluva suojakilpi blokkaa vihollisten kudit ja mahdollistaa turvallisen ampumisen sen takaa.
Nelikko muodostaa erittäin monipuolisen kokonaisuuden, josta on helppo valita oma suosikkihahmonsa. Positiivisena seikkana tiimin samankaltaisuutta ei ole rajoitettu, joten seikkailun voi läpikäydä vaikka neljällä sireenillä. Mainittujen päätaitojen lisäksi neljä erilaista kykypuuta hahmoa kohden mahdollistavat tasopisteiden kertymisen myötä monipuolisemman hyökkäysarsenaalin.
Yli seitsemän miljardia erilaista asetta?
Kyllä, luit oikein – ja sekin voi olla alakanttiin. Pelaaja voi valita pikavalintaruutuihinsa kranaattien lisäksi enimmillään neljä asetta, ja ne kaikki tulevat vaihtumaan lukuisia kertoja tasojen kasvaessa ja ominaisuuksien muuttuessa. Kranaattien lisäksi erilaisia aseluokkia on kaikkiaan kuusi, alkaen pistooleista aina raskaampiin pyssyköihin. Harva ase kuitenkaan on juuri sitä, miltä se näyttää. Esimerkkinä tavalliselta näyttävässä pistoolissa voi olla vaikkapa pitkän matkan kiväärin tähtäin ja panoksina haulikon kuteja. Ladatessa pistooli tempautuu käsistä ja muuntautuu automaattisesti vihollisia ampuvaksi konekivääriksi, kunnes koko komeus räjähtää vihulaisten silmille. Eikä tämä suinkaan poista tuliasetta valikosta, vaan samanlainen ilmestyy käyttöön heti edellisen lähtiessä maailmalle.
Lisänä aseiden ominaisuuksiin voi kuulua vaikkapa ammusten automaattista regeneroitumista, tuli- ja jääelementtejä tai automaattinen suojakilpi, puhumattakaan monista erilaisista bonuksista. Variaatioita on niin paljon, että jopa loputtomana pidetyn mielikuvituksen rajat ovat vaarassa rikkoutua. Hyvin tyypillisesti vanha ase lentää romukoppaan siinä kohtaa, kun olet kiintynyt siihen.
Asevariaatioiden myötä pelaaminen tuntuu jatkuvasti pirteältä, ja uusia vempaimia on kiva kokeilla. Asepaljoudessa on silti myös huonoja puolia. Erilaisia vempeleitä putoaa siihen tahtiin, että seikkailun tempo putoaa välillä aivan liikaa. Rajallinen inventaario ei anna etenkään tarinan alkupuolella kuljettaa kovinkaan montaa esinettä mukana, ja kauppojen luona ravaaminen alkaa ennen pitkää toistaa itseään – jopa turhauttamaan. Turhien rojujen kerääminen kannattaa silti, sillä myytävistä vermeistä saatua rahaa tarvitaan ammusvaraston, repun ja säilytystilojen koon kasvattamiseen. Kaikeksi onneksi hylkytavaraa ei tarvitse enää myöhemmin rontata mukana, sillä rahaa pystyy tienaamaan huomattavasti helpomminkin.
Kimpassa on aina kivempaa
Yhteisöllisyys on Borderlands 3:ssa todella tärkeä voimavara. Pienten palapelien ratkominen, aseiden vaihtaminen porukan kesken, ja ennen kaikkea tiimillä koetut massiiviset tulitaistelut antavat paljon enemmän tyydytystä sooloilun sijaan. Ja mikäli tulkitsit äskeisen väliotsikon kaksimielisesti, niin tulet todennäköisesti nauramaan myös pelin sisältämille vitseille. Koomisen Claptrap-robotin sietämätön omahyväisyys, pahisten musta huumori ja paikoin jopa erittäin rivot asiat nostavat vähintäänkin hymyn huulille. Korostan, että näin siis allekirjoittaneen näkökulmasta – huumoria kun voi tulkita niin monella tavalla.
Ilokseni sain kokea Borderlands 3 -seikkailun kahden veteraanipelaajan kanssa, joten sain kuulla myös jonkin verran vertailua aikaisempiin osiin. Uutukaisen yhteistyöpelaamisen tärkein ominaisuus koskee loottia, sillä halutessaan kaikki ruudulle tipahtavat vermeet ovat henkilökohtaisia. Toki ennen seikkailuun lähtöä voi valita aiemmista Borderlandseista tutun järjestelmän, jossa lootti on yhteistä ja sen jakamisesta joutuu kilpailemaan kavereiden kesken. Nykyinen loottijärjestely vaikuttaa kuitenkin huomattavasti paremmalta. Bonuksena kenen tahansa tiimiläisen keräämät valuutat kilahtavat myös joukkueen muiden jäsenten tileille.
Kimppapelaamisen etuna toimii luonnollisesti myös taistelutoverin elvyttäminen kuoleman uhatessa. Vaihtoehtoisesti taistelukuntoon pääsee myös omin avuin, mikäli onnistuu teilaamaan minkä tahansa pahiksen ennen viikatemiehen tuloa. Borderlands 3 osaa myös tasapainottaa vihulaiset jokaisen henkilökohtaisen levelin mukaan, mikäli esimerkiksi tason 40 pelaaja liittyy matalammalla tasolla mittelevien seuraan. Käytännössä siis tason 40 hahmo saa vastaansa samaa luokkaa olevan pahiksen ja esimerkiksi levelin 11 omaava pelaaja näkee saman otuksen tasolla 11. Tämä on fiksua pelisuunnittelua eri tahtiin etenevien kannalta.
Korea ulkokuori, upea äänimaailma ja loistava pelattavuus – entäpä ne narinaa aiheuttavat asiat?
Sarjakuvamainen maailma näytti aluksi varsin erikoiselta, sillä ennen Borderlands 3:a en ollut nähnyt vastaavaa kuin Walking Dead -pelissä. Tähän se sopii mainiosti, eikä yksityiskohtien määrässä ole säästelty. Pelimaailmaa kansoittavat ihmiset ovat yksityiskohtaisesti piirrettyjä sekä sarjakuvateemaan sopivia. Ääninäyttely kuulostaa hyvältä ja selkeältä, mutta joissakin kohdissa liian pitkiksi venyvät jorinat hukkuvat taistelun melskeeseen. Joskus liian nopea eteneminen saattaa pahimmillaan katkaista edellisen puhujan kertoman, jolloin yksityiskohtia jää kuulematta.
Päätarina käynnistyy aluksi varsin verkkaiseen tahtiin, ja välivideoita esitetään varsin usein. Meno paranee huomattavasti, kun pääjuoni alkaa rakentua pelihahmojen ympärille. Myös kykypuiden kartuttaminen lisää variointia toimintaan. Tietyt örvelöt ansaitsevat parhaimmillaan arvosanan vastus, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa läheskään kaikista kohtaamisista. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pomotaistelut tuntuvat liian helpoilta, eivätkä ne vaatineet kuin hieman kärsivällisyyttä valtavan luotikasan ohella. Vain pari hassua yhteenottoa piti uusia koko tiimin kuoltua samaan aikaan. Rankaisut kuolemista ovat myös kovin lieviä, sillä uudelleenherääminen verottaa yleensä noin 10 prosenttia kassavarannosta. Sama pätee harmittavasti myös sivutehtäviin, sillä niissä vihulaisten leveli ei skaalaudu pelaajien rankin mukaan.
Vaikeustasoja on aluksi tarjolla vain kaksi, "normaali" ja "helpompi", joten ensimmäiselle pelikerralle olisi toivonut myös haastavampaa vaihtoehtoa. Tätä kirjoitettaessa tarinan ensimmäinen kierros on oletettavasti varsin lähellä loppua noin 30 tunnin pelaamisen jälkeen, ja tiedossa on että sen päätyttyä tarjotaan mahdollisuutta jatkaa kovemman haasteen parissa. Tällaisenaan päätarinan ensikokemus jää valjuksi liian köykäisenä haasteena. Voi siis sanoa, että loistava pelattavuus toimii negatiivisena faktorina, kun tehtävät pystyy suorastaan juoksemaan läpi ilman isompia ongelmia.
Teknisesti Borderlands 3 on riittävä kokemus jopa PlayStation 4:n karvalakkimallilla, sillä esimerkiksi kaatumisia ja jumiutumisia ei ole sattunut juuri lainkaan. Maastossa liikkuminen on vaivatonta, ja sekä aseiden käyttäminen että hahmojen liikkuvuus on erittäin hyvällä tasolla. Lisäksi kontrolleja pystyy kustomoimaan kiitettävän paljon. Negatiivisella puolella ruudunpäivitys tuppaa paikoin putoamaan hieman liikaa kaikkein intensiivisimpien yhteenottojen aikana. Eritoten Moze-hahmo saa varsinkin useita räjähdyksiä käsittävillä hyökkäyksillään aikaan sellaisen ryminän, että suorituskyky ei aina riitä.
Lievempää valittamisen aihetta edustavat valikot, sillä ne ovat aavistuksen kankeita käyttää. Tutkittavien planeettojen määrän kasvaessa tehtävien paikallistaminen vaatii alkuun opettelua, sillä niiden löytäminen galaktiselta kartalta ei ole aivan itsestäänselvää. Latausajoista vain ensimmäinen pätkä on lähes kahden minuutin mittainen, mutta pelin sisällä lataukset hoituvat kohtuullisessa ajassa.
Paljon plussaa kuin kuumana hellekesänä
Borderlands 3 ei ole vioistaan huolimatta jättänyt kylmäksi. Sen pariin on aina ollut mukava palata, vaikka haastetta puuttuu. Vihollisten keskellä ramboilu, aseiden kehittyminen ja monipuolisuus sekä hahmon rakentaminen jaksavat jatkuvasti innostaa. Paketista puuttuu enää mielenkiintoinen loppuratkaisu, jota ei malttaisi odottaa.
Rymyämisen lisäksi eri planeetat sisältävät pieniä pähkinöitä ajankuluksi, ja lukuisat sivutehtävät tarjoavat vaihtelua päätarinan ohella. Itseään voi viihdyttää myös hyvisten pääasiallisen kohtaamispaikan, eli Sanctuaryksi nimetyn avaruusaluksen tiloissa. Esimerkkinä Moxxin baari tarjoaa muutamia peliautomaatteja varustepalkintoineen. Aluksen kätköistä löytää muutakin mielenkiintoista, kuten ampumaradan, Marcus-asekauppiaan kiinnostavat varastot, matkan varrelle jääneiden esineiden löytötavarapisteen, ja tukun npc-hahmoja puheenparsineen.
Paikoin jopa eeppisen tasoinen musiikki ansaitsee sekin valtavasti kehuja, etenkin pomotaisteluiden aikana. Tällöin tunnelma meinaa lähestulkoon puskea katosta läpi kaiken toiminnan keskellä. Tosin kertaalleen eräs kipale jäi pyörimään taustalle loputtomaksi loopiksi, ja pitkäaikaisen kuuntelun jälkeen menevä diskojytä alkoi puuduttamaan korvia.
Kun paketissa on mukana roima annos mielikuvituksellisuutta ja hyvää huumoria, niin vaakakuppi kallistuu selvästi positiiviselle puolelle. Esimerkkinä harva odottaisi lahjana saadun esineen syytävän jatkuvasti rumia solvauksia pelaajan suuntaan, ja FL4K-hahmon mekaaninen lemmikki keksii jatkuvasti pientä jäynää vihollisille. Lisäksi pelintekijät suorastaan v*ttuilevat heidän ideoitaan varastaneiden pelikehittäjien suuntaan Borderlands 3:n sisältämien innovaatioiden avulla. Hyvänä esimerkkinä tässä toimii Destiny 2, jossa esiintynyt Dinklebot palkitsee pelaajat roskaluokan aseilla tuhoutuessaan. Kyseinen vempele esiintyi aikoinaan Borderlands 2:ssa. Toki Gearbox Software on lainannut osan sisällöstään myös itse, sillä pelissä nähdään viitteitä vanhemmista tuotoksista, kuten ensimmäisestä Resident Evil -pelistä. Tällöin yhtenä pelialueena toimii rujon näköinen kartano, jossa kohdataan hyvin tutun kuuloinen Clare-niminen henkilö. Kokonaisuutena uutukainen toimii erittäin mehevänä pelipakettina, josta tekeminen ei heti lopu.
Luvataan samaan syssyyn arvostelun jatko-osa endgamen osalta, sillä sellaisen tämä ansaitsee.
