Louhen johtamat Pohjolan joukkiot ovat saapuneet ihmisten ilmoille vaatimaan elintilaa mekaanisten sotilaittensa kanssa, ja hävityksen keskellä nuori Kipuna-tyttö ja kookas partasuinen Topi lähtevät varoittamaan Kalevalaa saapuvasta uhasta. Kipuna saa ennen lähtöä rintaansa mystisen sirpaleen, jonka avulla tämä pystyy kelaamaan aikaa eteen- ja taaksepäin. Alkaa laivamatka Taikasuomen läpi, tarkoituksena selvittää sirpaleen mysteeri ja peitota Pohjolan tunkeutujat.
Synopsis voi tuntua hieman sekavalta, elementtejä maailmaan kun on ympätty hiukan sieltä sun täältä, mutta Action Squad Studiosin luomus soljuu eteenpäin moitteettomalla tahdilla. Tarina ja kokonaisuus on onnistuttu tuomaan kehiin niin selkeästi, kevyesti ja hauskasti, että lapsikin sen ymmärtää, mutta aikuisellekkaan ei tule ikinä holhottu olo. Kaiken kaikkiaan luomus on muutenkin varsin kompakti ja nopeasti etenevä kokonaisuus. Peliyhtiön riveistä löytyy tekijöitä muun muassa Roviolta sekä Remedyltä, ja ammattitaidon kyllä huomaa.
Taikamaailman aikatemput
Isometrisen taktikointipelin sydän piilee Kipunan aikavoimissa. Kun pelaaja kohtaa vihollisen ja siirtyy taisteluun, hahmot sukeltavat transsiin, ja ruudun alareunaan ilmestyy aikajana. Aikajanalta voit nähdä jokaisen toiminnon, jonka olet tehnyt, ja osumat, jotka olet ottanut. Taistelu on reaaliaikaista, mutta pelaaja voi pysäyttää ajan milloin tahansa. Jos otat vahinkoa tai jopa kuolet, voit siirtyä ajassa sekunteja taaksepäin kohtaan, jossa hahmo osuman sai. Tässä kohdassa voit sitten muuttaa lähihistoriaa torjuen tai väistäen vihollisen hyökkäyksen, tai keksimällä muuta jäynää, millä tappelun suunta voidaan kääntää. Näin ollen jokainen taistelu muuttuu taktiseksi aivopähkinäksi, missä ajoitus on valttia.
Tarinan edetessä Kipuna saa sirpaleen myötä käyttöönsä myös elementteihin perustuvia taikavoimia. Sotavasaraa heilutteleva karhumainen Topi taas oppii uusia soturiliikkeitä, joita pelaaja voi kehittää mielensä mukaan. Peli tarjoilee hakattavaksi perinteisten maantierosvojen ja mekaanisten pahisten lisäksi keijuja, jättimäisiä ukkometsoja ja muita suomalaisen muinaisuskon ja Popedan sanoitusten elättejä.
Vasten Pohjan valkamoita
Tasot ovat mukavan lyhyitä, mikä rytmittää kokonaisuutta juuri sopivasti ja auttaa viemään tarinaa sutjakasti eteenpäin. Jokainen taso tuo kentälle jotain uutta. Erilaisten pahisten lisäksi miljöisiin tupsahtaa erilaisia ansoja, kuten kaadettavia tukkipinoja tai myrkkypensaita, jotka voivat joko vaikeuttaa etenemistä tai olla hyödyksi. Käytössä on myös muun muassa öljyä tai vettä sisältäviä tynnyreitä ja kaasukranaatteja, joita hahmot voivat kantaa mukanaan ja tehtailla omia ansojaan.
Aavistuksen verran tappelusysteemissä pännii se, että taistelu loppuu heti sekunnilleen siihen, kun viimeinen vihulainen on listitty. Mikäli teet viimeisen sekunnin aikana jonkin virheen, joka vie puolet hahmon henkikullasta, ei takaisin enää voi kelata, vaan hahmoa on pakko parantaa ruisleivällä, suomuuraimilla ja tietysti saunomalla. Toinen mukava lisä olisi, jos pelaaja voisi tason läpäistyään nähdä playbackina uudestaan, miltä pelaajan ratkaisut taistelukentällä näyttivät reaaliajassa.
Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi
Iron Danger on värikäs, ihanan näkönen ja tasot on rakenneltu taitavasti. Ideat grafiikoiden suhteen pienemmällä budjetilla ovat olleet todella onnistuneita. Teos on karttaansa myöten kaunis. Onkin hieman sääli, että peli on keskitetty niin, että hahmot pysyttelevät aika lailla jatkuvasti ruudun keskellä. Tämä toimii todella hyvin taisteluissa, kun voit nähdä yhtä hyvin jokaisesta suunnasta lähestyvät viholliset, mutta maisemien katselua se haittaa. Tällä toki peitellään hieman teknisiä vajaavaisuuksia, eikä tämä toki olisi mikään ongelma, jos peli ei olisi niin nätti, että sitä tekisi mieli tutkia tarkemmin. Myös äänimaailma on oikein mieluista. Ääninäyttely ei särähdä missään vaiheessa korvaan, ja musiikki on oikein sopivaa.
Kaiken kaikkiaan Iron Danger on todella piristävä kokemus, jonka aivopähkinät eivät ikinä alkaneet ärsyttää ja jossa taktisia lähestymistapoja on monia.
