Viimeisin niin sanottu perinteinen Gears-yksilö kävi KonsoliFINinkin arvostelupöydällä, ja Jaakko antoi rymistelylle mojovat neljä tähteä viidestä. Samaa testosteronin katkua sytyttelee huhtikuussa julkaistu Gears Tactics, joka vie toiminnan täysin eri perspektiiviin.
Toimivaa XCOM-kaavaa hyödyntävä julkaisu muuttaa mässäilyn vuoropohjaiseksi taktikoinniksi, mutta meininki sen sijaan pysyy hieltä haisevana urheilusuorituksena. Läsnä ovat kaikki sarjalle ominaiset asiat, kuten moottorisaharynkky ja yletön verellä lotraaminen. Toiminta vaihtuu entistä autenttisemmaksi muun muassa Cole Trainin astuessa remmiin, minkä jälkeen sotatantereella kaikuvat WHOO-huudahdukset.
Vähät viis tarinasta, kunhan on mättöä
Jaakko hehkutti Gears 5:n petranneen tarinankerronnassa, muttei Gears Tactics varsinaisesti paranna kokemusta. Oikeastaan kertomus jää aika löyhäksi. Locustit käytännössä tuovat helvetin maan päälle, jota sitten lähdetään selvittelemään. Totuuskin paljastuu varsin nopeasti, sillä kaiken takana on nai...eikun siis Locustien kantaisä Ukkon.
Toiminta onneksi korvaa paljon tarinan puutteita. Eteneminen on suoraviivaista ja nopeaa, mikä johtuu osittain strategisen XCOM-osuuden puuttumisesta. Poissa ovat oman taistelualuksen näprääminen ja uusien keksintöjen käytäntöön paneminen. Sen sijaan Gears Tacticissa rymistellään menemään sekä tuhotaan vihollisaaltoja. Hahmot keräävät kokemuspisteitä pää- ja sivutehtävistä sekä saavat varusteisiinsa päivityksiä kentiltä majailevista yllätysarkuista. Näistä avautuvia varusteita voi vaihdella tiimijäsenten kesken.
Kehittäjä Coalitionin keksimä hahmokohtainen kehityspuu on varsin hieno ratkaisu. Jokaisella tyypillä on neljä eri haaraa, joista voi valita joukkueeseen sopivan. Esimerkiksi tiimissä voi olla useampia tiedustelijoita eli scoutteja, mutta jokaista kaveri ei kannata kouluttaa kommandoksi.
Hahmoluokkia kannattaa muutenkin hyödyntää, sillä toimivassa tiimissä on vähintään yksi tarkka-ampuja, lääkintämies ja tiedustelija. Tarkka-ampuja saa muun muassa vihollisen grenadier-yksiköt nopeasti alas parilla kudilla, vaikka ne kestävät perustulitusta kohtuullisen hyvin. Jos taas laumoittain liikkuvat wretchit pääsevät iholle, saa tiedustelija pamautettua niiltä tajun kankaalle näppärästi haulikollaan. Välillä käy kuitenkin niin, että vihollislauma onnistuu piirittämään sotilaan. Tällöin paikalta ei voi poistua muuten kuin aseet laulaen, sillä osa jannuista rankaisee paikalta poistumisesta. Samaa käyttäytymismallia on tavattu jo muun muassa Divinity: Original Sin -pelisarjassa, jossa kyseisillä yksilöillä on opportunist-taito.
Mainio muutos sarjaan
Taistelun voittajaksi selviytyy haavoittamalla vihollisia niin, että ne jäävät vuotamaan kuiviin tai vaihtoehtoisesti ne voi viimeistellä verisin menetelmin. Osalla tiimikavereista on lähitaistelukykyjä, joilla urvelot saa pois pelistä yhdellä iskulla. Näitä ovat esimerkiksi moottorisaharynkky ja aseeseen liitetty pistin. Suurieleisesti tapahtuva teurastus on jotenkin oudon tyydyttävää.
Graafisesti Gears Tactics näyttää paikoittain hyvältä, mutta pääpaino tuntuu olleen sarjan tunnetuimpien hahmojen animoinnissa. Eipä tällä silti ole kauheasti väliä, kun fokus pysyy muualla. Paketti ei missään tapauksessa ole täydellinen, sillä esimerkiksi tehtävän epäonnistumisesta rangaistaan ärsyttävänkin rankalla kädellä.
Tärkeimmän ukon kuollessa homma jatkuu edellisestä tarkastuspisteestä, eikä tilannetta voi tallentaa missään vaiheessa. Muutaman kerran kävi myös niin, että pelistä poistuessa ja takaisin tullessa tehtävä alkoikin alusta vaikka tallennuspiste tallentui. Lisäksi kamerassa on joitakin rasittavia piirteitä. Esimerkiksi sitä voi liikutella vapaasti, mutta vain silloin, kun oman jengin vuoro on käynnissä. Samoin kamerakulman pyörittely tuntuu jähmeältä.
Kaiken kaikkiaan Gears Tactics on oiva lisäys genreen. Sen suoraviivainen toiminta pitää otteessaan, vaikka siihen ei jaksakaan syventyä yhtä pitkäksi aikaan kuin sielunveljeensä XCOMiin. Meininki on ehtaa Gears-äijäilyä tarinasta vähät välittämättä. Onnistunut jatko-osa, joka sarjan fanin kannattaa kokea.
