Jostain syystä videopelimuodossa Tintti ei ole kuitenkaan niittänyt menestystä. Uusin tulokas, Tintin Match, lainaa teeman Hergén klassikoilta, vaikka pelin aihepiirinä voisi olla periaatteessa mikä tahansa. Tai ei mikään.
Hergén tutut tarinat
Mobiiliuutuutta mainostetaan juonivetoisena pulmapelinä, jonka keskiössä on kolme Tintti-tarinaa, joista ensimmäisenä on vuorossa Kultasaksinen rapu. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että a) juonivetoisuus tarkoittaa kentissä nähtäviä staattisia sarjakuvamaisia taustakuvia b) kaikki pulmat ovat niin sanottuja match 3 -tyyppisiä ruudukkoja, joissa eri värisiä kuvakkeita siirrellään tarkkojen sääntörajoitteiden perusteella. Kentistä saa tähtiä omien suoritusten perusteella: Yhteen riittää pelkkä läpäisy, kahteen yleensä vaaditaan vähäinen määrä siirtoja ja kolmanteen esimerkiksi erikoiskykyjen runsasta käyttöä. Tähdillä ansaitaan hahmo- ja rakennusmalleja, jotka täydentävät silloisen kenttävalikoiman taustalla näkyvää, Hergén tarinoista tuttua paikkaa. Oli se sitten Tintin kotikatu tai joku kaukainen nähtävyys.
Konsepti on lyhykäisyydessään seuraava. Kun samanlaisia palikoita saa kolme peräkkäin, häviävät ne ruudukosta ja uudet valuvat tilalle. Isommista kuin kolmen palikan muodostelmista palkitaan erikoiskyvyillä, kuten koko rivin hajottavalla tykillä tai esimerkiksi pommilla, joka tuhoaa ympäriltään kaiken. Ammattilaiset yhdistelevät vielä erikoisapuja toisiinsa, jolloin vaikutukset moninkertaistuvat. Kaikissa kentissä on yksilölliset tavoitteet, jolloin osassa pitää keskittyä isoihin muodostelmiin, kun taas toisissa tehokkuuteen. Match 3 -pelejä pelanneille homma on varmasti tuttua kauraa.
Sama kuoppa
Miten Tintti sitten istuu Free-to-play-ilmaismalliin luottavaan mobiilipeliin? Passelisti, mutta samalla teema olisi voinut olla mikä tahansa, sillä pääosassa on mobiilialustoilla usein koettu ja nähty pelimekaniikka. Graafisesti teos luottaa belgialaistaiteilijan kädenjälkeen, eikä ota taiteellisia vapauksia. Mukana on kaikki tutut hahmot. Ja onpa pelattavuus genrelle tuttuun tyyliin koukuttavaa – päivän päätteeksi on helppo vetäytyä peiton alle testaamaan hoksottimiaan. Haasteita tekee mieli ratkoa, vaikka kasuaali tyylilaji ei olekaan kovin lähellä sydäntä.
Helpon alun jälkeen kentät vaikeutuvat nopeasti, eikä osaa tunnu pääsevän läpi ilman kolikoilla ostettavia lisäapuja. Siinä vaiheessa katse suuntaa kohti kauppapaikkaa ja mikromaksujen ihmeellistä maailmaa. Muutamalla eurolla irtoaa erilaisia avustuksia, jotka helpottavat mahdollisesti kenttien läpäisyä. Vasaralla voi naputtaa yhden palikan pois ilman siirtoa, käsi mahdollistaa parin eri palasen vaihtamisen päikseen ja onpa valikoimassa myös lisävuoroja, erikoiskykyjä ja vaikkapa mahdollisuus jatkaa pari ylimääräistä siirtoa siirtotilin tullessa jo täyteen. Maltilliset palkitaan kerran päivässä ilmaislahjalla.
Harmittavasti maksumuuri tulee hyvin nopeasti vastaan, jolloin vaihtoehdoksi jää yrittää tiettyjä kenttiä uudestaan ja uudestaan toivoen onnenpotkua, sillä joskus palikat vain osuvat kohdilleen kuin itsestään – vähän kuin lumivyöry putsaisi ruudukon tyhjäksi. Itselläni eteneminen pysähtyi jo parissa illassa kenttään numero 40, jonka jälkeen tekeminen muuttui nautittavasta etenemisestä turhauttavaksi toistoksi.
Hahmolla olisi potentiaalia muuhunkin
Tintin Match on monille tutun match 3 -uusin tulokas. Se tekee mitä lupaa, mutta samalla kopsahtaa F2P-pelien perusansaan: maksaisin mieluummin kertakorvauksen yksinkertaisesta pulmailusta kuin ostaisin muutaman euron avustuslaatikoita tuon tuosta. Tintti-teemakin menee vähän hukkaan, vaikka graafisesti teos onkin lojaali alkuperäiselle sarjakuvajäljelle. Kiva nimike pelattavaksi aina silloin tällöin, mutta mitään uutta Tintin Match ei tuo läpikoluttuun genreen.
Oi, missä olet unchartedmainen Tintti-seikkailu? Sinusta olisin valmis maksamaan isojakin rahoja.
