Perusmättö
Peruspeli on pysynyt ennallaan. Pelaaja heitetään satunnaisesti luotuun luolastokompleksiin, josta olisi tarkoitus rahdata rahaa sekä malmihippuja. Elämiä on vain yksi kierrosta kohden, ja kuoleman kohdatessa palataan lähtöruutuun. Hahmonkehitys säilyy, mutta varusteet täytyy hommata uusiksi. Luolasta löytyvällä malmilla kunnostetaan tukikohtana toimivaa kylää, ja rahalla puolestaan varustaudutaan seuraavaa luolastorundia varten.
Matkalla kohdataan pomovastuksia, etsitään salaisuuksia, ratkotaan pieniä pulmia, väistellään ansoja, tehdään uhrauksia alttarilla, suoritetaan bonustasoja sekä mätetään tuhansia vihamielisiä olioita. Kaiken tämän voi tehdä yhdessä kaverin kanssa netin kautta, mikä onkin paras tapa nauttia Hammerwatchista. Pieni miinus saman sohvan moninpelin puutteesta, joka teki ensimmäisestä osasta erityisen hauskan pelattavan.
Lisukkeet
Heroes of Hammerwatch - Ultimate Edition sisältää kaikki kolme julkaistua lisäsisältöä. Pienin paketeista on Witch Hunter, joka tuo mukanaan nimensä mukaisen uuden hahmon. Uusi seikkailija on hyvä lisä jo ennestäänkin laajaan valikoimaan, ja vihollisten kurmottaminen uusilla kyvyillä tuntuu oikein mukavalta.
Moon Temple puolestaan lisää kokonaan uuden alueen, joka on selkeästi suunnattu korkeamman tason hahmoille. Temppeliin on turha suunnata parin tunnin pelaamisen jälkeen, ellei sitten tykkää kunnon selkäsaunasta. Eteneminen tapahtuu huone kerrallaan, mikä saattaa turhauttaa etenkin moninpelissä, kun kaverit eivät voikaan mennä eri suuntiin. Meno on ylipäätään hidastempoisempaa ja turhauttavampaa kuin emopelissä.
Uuden alueen lisäksi mukana tulee uusia varusteita ja esineitä sekä kosmeettista sälää myyvä kauppa, johon käyvää valuuttaa ansaitaan uudessa Mercenary-tilassa. Tilaan ei pääse ennen kuin pelaajalla on käytössään vähintään tason 20 hahmo. Peruspelistä poiketen kuolema on täysin lopullinen, ja säännöt ovat muutenkin hieman hankalammat. Kovasta haasteesta pitäville tämä on tervetullut lisä.
Pyramid of Prophecyn pariin voi hypätä alemman tason hahmollakin. Uusi Gladiaattori-luokka tarjoaa lisähauskuutta lähitaistelun ystäville, ja sopii porukkaan oikein mainiosti. Uuden kampanjan lisäksi lisuri sisältää tietysti myös runsaasti uusia tavaroita, vihollisia ja muuta mukavaa. Hauskin osuus on perinteinen taisteluareena, jossa myllytetään alati vaikeutuvia vihollisaaltoja vastaan. Hyvin viihdytetty yleisö viskoo areenalle pussukoita, joiden sisältö paranee viihtymistason mukaan. Tylsistynyt katsojakunta puolestaan heittelee ikäviä juttuja, kuten pommeja. Areenalla on tietysti ansoja, kytkimiä ja kaikkea mahdollista pelaajan iloksi ja harmiksi. Kokonaisuutena lisuri tekee juuri sen, mitä pitääkin, eli tuo lisää hauskuutta ja haastetta jo ennestään varsin mainioon peliin.
Jälkimaku
Graafinen anti toimii edelleen, ja musiikit sekä äänimaailma hoitavat tehtävänsä ilman sen kummempia moitteita. Suurin miinus täytyy antaa pakotetuista kahden tikun kontrolleista, jotka toimivat hyvin etenkin hektisissä, liikettä vaativissa kohdissa, mutta aiheuttavat suorissa kohtaamisissa ärsytystä. Ykkösosasta tuttu yksinkertaistettu systeemi sopii huomattavasti paremmin perusmättämiseen.
Utimate Edition tuo peruspelin itseään toistavaan kaavaan mukavasti vaihtelua sekä paljon uusia esineitä ja haasteita. Viimein paketti tuntuu loistavan ykkösosan arvoiselta jatko-osalta, vaikka jääkin piirun verran edeltäjänsä tasosta.
