Tekemistä vuosikausiksi
Myös pöytäroolipelinä tunnettu Pathfinder on evoluutioversio Dungeons & Dragonsista, ja Kingmaker oli ensimmäinen Pathfinder-sääntöihin perustuva tietokoneroolipeli. Kickstarter-rahoituksen avulla kehitetty massiivinen seikkailu- ja valtakunnanrakenteluun keskittyvä teos julkaistiin syyskuussa 2018 PC-koneille, ja hartaan odottelun jälkeen myös konsoleilla päästään uppoutumaan tähän massiiviseen eepokseen.
Owlcat Games on todellakin päättänyt ottaa kaiken mahdollisen irti lähdemateriaalista, eivätkä fanaattisimmatkaan kynä-paperi-roolipeli-intoilijat voi väittää, etteikö Pathfinderia olisi yritetty siirtää suoraan tietokoneen ruudulle. Hahmon kehittämisen kanssa saa tuhrattua runsaasti aikaa, ja erilaisten tavaroiden, loitsujen ja kykyjen sisäistämiseen kuluu helposti yksi läpipeluukerta. Pelaajaa ei päästetä vähällä myöskään maailman yksityiskohtien osalta. Ihmisiä, kuningaskuntia, uskontoja ja liittoumia on enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Luettavaa on varmaan parinkin Kalle Päätalon tuotannon verran.
Yläviistosta kuvatuissa maisemissa tutkitaan kaikkea mahdollista sekä kommunikoidaan ja/tai taistellaan vastaantulijoiden kanssa. Välillä vaellellaan valtakunnankartalla tai luetaan kirjan sivuiksi muotoiltuja pitkiä tekstinpätkiä tehden siinä ohessa erilaisia valintoja, joiden perusteella tarina etenee. Suhteellisen pian alun jälkeen saadaan vastuulle tuore paronikunta, jonka kohtaloa ohjaillaan seikkailuretkien lomassa.
Sisällön puutteesta Kingmakeria ei ainakaan voi moittia. Valitettavasti monesta muusta voi.
Tämän siis pitäisi toimia konsolilla
Muutaman kymmenen tunnin kokeilun perusteella täytyy sanoa, että Kingmaker on kääntynyt todella kehnosti konsoleille. Vaikka PC-herrakansan hiiri- ja näppäimistökeulinnan voikin yleensä sivuuttaa olankohautuksella, niin ainakin pikatoiminnot on helpompi ohjelmoida, kun käytössä on useampi tusina painiketta. Ja hiirellä kursori liikkuu aina nopeammin ja tarkemmin kuin ohjainsauvalla. Owlcat ei selvästikään ole ymmärtänyt peliohjaimen rajoitteita ja suunnitellut käyttöliittymää yhtä taitavasti kuin mitä Larian Studios teki Divinityn kanssa.
PC:llä varmasti oikein hyvin toimivan toimintopalkin hallinta ja käyttö on todella kömpelöä ja työlästä, etenkin kesken kiihkeän meleen, jossa parannusjuoman hörppäyksen sijaan pelaaja eksyykin lukemaan taistelulokia ihmissuden raapiessa onnetonta velhorukkaa viillokiksi. Kaikki on epäintuitiivista tai jopa epäloogista, mikä vie nautinnon pelaamisesta.
Ongelmat eivät lopu kehnoon pelattavuuteen, sillä Kingmaker on täynnä pieniä ja isoja bugeja. Seikkailuseurueen jäsenten tietokorteille piirretyt statukset saattavat näyttää aivan perunoita, hahmot jumittuvat näkymättömiin esteisiin maastoissa tai muuttuvat itse näkymättömiksi, taistelussa muutenkin vähemmän hyödylliseen toimintopalkkiin sijoitetut pikavalinnat saattavat kieltäytyä toimimasta tai katoavat omia aikojaan, ja kaiken huipuksi peli kaatuilee vähintään parin tunnin välein.
Jopa kaatuilun voisi sietää, jos tallennukset toimisivat luotettavasti, mutta itse olen menettänyt muutaman tunnin etenemistä kaatumisen yhteydessä korruptoituneiden tallennusten vuoksi. On hankala arvioida täsmällisesti menetetyn ajan määrää, koska eri tiedon osia jemmataan ilmeisesti eri tiedostoihin, mistä johtuen seuraavassa käynnistyksessä kampanjassa eteneminen, kerätty kokemus ja varustevaraston sisältö saattavat olla epäsynkassa.
Tee tässä nyt sitten kuningasta
Itse rooliseikkailukin on lievä pettymys. Usein (edelleen Divinity Original Sin) pelin varhaisvaiheissa seurueen kokemus karttuu nopeasti ja alun kuolemat rotan puraisuun muuttuvat lohikäärmeiden teilaamiseen vasemmalla kädellä aamupalaburritoa syödessä. Kingmakerissa eteneminen on hidasta, ja maailmaan tutustuminen on kävelyä yhdestä surman suusta toiseen ennen omille kyvyille sopivan tehtävän löytymistä. Tuskaisen pitkien lataustaukojen vuoksi edelliseen tallennukseen palaaminen syö miestä.
Valtakunnan pyörittäminen ei ole juuri palkitsevampaa. Byrokratian rattaistossa poukkoillaan naapurivaltioiden kanssa käytävistä poliittisista neuvotteluista paikallisten talonmiesten naurispeltoa uhkaavien hämähäkkien karkottamiseen. Välillä suunnitellaan kylien ja kaupunkien asemakaavoja ja käydään aukomassa päätä audienssia pyytäville arvovaltaisille delegaatioille. Paljon tekemistä, hyvin vähän ohjeistusta, ei juuri minkäänlaista palautetta siitä, mitä seurauksia päätöksillä oli.
Pathfinder: Kingmakerissa turhauttavinta on se, että periaatteessa se on peli, jollaisesta haluaisin tykätä. Mammuttimainen määrä sisältöä, huolellisesti taustoitettu maailma ja uskollisesti ihan oikean roolipelin sääntöjä mukaileva pelimoottori olisivat toimiessaan voittava yhdistelmä. Nykytilassa sitä ei kuitenkaan voi suositella kuin kaikkein kärsivällisimmille masokisteille, joille uuden tallennuksen luominen kymmenen metrin välein ei ole ongelma, ja jotka nauttivat detaljien kanssa nysväämisen seurauksena saavutetuista minimaalisen pienistä edistysaskeleista.
Itse odotan ainakin muutamaa bugikorjauspakettia ennen kuin kosken Kingmakeriin seuraavan kerran.
